Laimi Leidenius

Leideniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra Albert Ferdinand Leikola (aik. Leidenius) ja Mathilda Lovisa Landén. Hänen veljensä oli professori Erkki Leikola.[2] Valmistuttuaan ensin opettajaksi Leidenius ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1908 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1918. Hänen väitöskirjansa aihe oli Untersuchungen über den Einfluss der Desinfektion der Kreissenden auf den Keimgehalt des puerperalen Uters.

Leidenius toimi Helsingin yliopiston yleisen sairaalan apulaislääkärinä 1910–1913 ja apulaisopettajana 1920–1928 sekä gynekologian klinikan alilääkärinä 1929–1930. Synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 1925 ja professoriksi 1930, samalla kun hän toimi naistenklinikan toisena naistentautien ja synnytysosaston ylilääkärinä. Naistentautien erikoislääkärinä hän oli toiminut jo vuodesta 1913 alkaen. Hän oli myös sukupuolitautien vastustamiskomitean jäsen 1917–1924, äitiyshuollon järjestämiskomitean jäsen sekä naistenklinikan rakennustoimikunnan jäsen 1932–1934. Suomen Gynekologiyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1934 kuolemaansa saakka, ja Suomen akateemisten naisten liiton puheenjohtaja hän toimi usean vuoden ajan.

Leidenius julkaisi tutkimuksia muun muassa synnytyskouristuksista, kohtusyövästä ja sen hoidosta sekä vastasyntyneiden lasten sisäeritysrauhasten toiminnasta.

Leidenius kuvattiin postimerkkiin vuonna 1992. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuodesta 2009 lähtien jakanut Leideniuksen mukaan nimettyä tunnustuspalkintoa.[3]

• Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 447. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
• Hietala, Marjatta – Leikola, Anto: ”Leidenius, Laimi (1877–1938)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 23–24. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. / Teoksen verkkoversio.

• Forsius, Arno: Laimi Leidenius.
• Leidenius, Laimi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)