Lahopuu

Lahopuu on kuollutta ja lahoavaa puuta. Monet eliölajit tarvitsevat lahopuita elääkseen.[1]

Kovakuoriaisen (Prionoplus reticularis) toukkia lahopuussa.

Sammalen peittämä lahopuu Białowiezan metsässä Puolassa.

Lahoamisen edetessä eri lahottajaeliöt seuraavat toinen toistaan muodostaen ekologisen sukkession ja tämän seurauksena lahoamisen eri vaiheissa lahopuulla elävät eri eliöt. Lahopuilla esiintyvistä lajeista monet ovat harvinaistuneet metsätalouden tehostuessa.

Suomen metsälajeista on arvioitu lahopuusta riippuvaisiksi noin neljännes, noin 5 000 lajia. Lahopuun määrä luonnontilaisessa metsässä on noin 20–120 kuutiometriä hehtaarilla riippuen metsätyypistä, mutta talousmetsässä Etelä-Suomessa vain nelisen kuutiometriä hehtaarilla.[2]

Katso myös

Kelo

Lähteet

Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Kunttu, Panu & Suominen, Mai: Yksipuolinen metsätalous uhkaa lajeja Helsingin Sanomat. 28.10.2015. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 28.10.2015.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lahopuu Wikimedia Commonsissa

J. N. Stokland, J. Siitonen & B. G. Jonsson: Biodiversity in Dead Wood (Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2012)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.

[HS28102015-2] Kunttu, Panu & Suominen, Mai: Yksipuolinen metsätalous uhkaa lajeja Helsingin Sanomat. 28.10.2015. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 28.10.2015.