Lahmu

Lahmu on mesopotamialaisessa mytologiassa jumala, joka syntyi kun makean veden henkilöitymän Apsûn ja suolaisen veden henkilöitymän Tiamatin vedet sekoittuivat ennen maailman syntyä kaaoksen alkuhämärässä. Tarina kerrotaan babylonialaisessa luomiskertomuksessa Enuma elish.[1]

Lahmu sekä hänen sisarensa ja puolisonsa Lahamu olivat ensimmäinen alkumerestä ilmaantunut jumalpari. He edustavat yleensä mutaa tai liejua, mutta joissakin teksteissä heidät on kuvattu käärmeiksi, mahdollisesti siksi, että kiemurtelevan käärmeen liike muistuttaa aaltojen väreilyä. Jotkut tutkijat olettavatkin, että Lahmu ja Lahamu ovat vain Tiamatin toiset nimet. Lahmulla ja Lahamulla ei ole muuta merkittävää roolia babylonialaisessa mytologiassa, kuin että he ovat Ansharin ja Kisharin vanhemmat.[1][2] Sumerien mytologiassa sana Lahama viittasi vesidemoneihin, jotka kuuluivat Enkille.[2]