Lahden Nuorisoteatteri

Lahden Nuorisoteatterin ensimmäinen esitys oli Eeva-Liisa Mannerin runonäytelmä Eros ja Psykhe, jonka pääosissa esiintyivät Sirpa Vallgren ja Juhani Niemelä. Syksyllä 1962 ohjaaja Seppo Vallgren siirtyi opiskelemaan ja seuraavana ohjaajan rooliin valittiin Martti Kainulainen. Keväällä 1963 esitettiin musiikkinäytelmä Hopeakynsi poikkeuksellisesti Keski-Lahden kansakoulun suuressa juhlasalissa ja saman vuoden keväällä nähtiin Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella perinteisesti Savonkatu 2:ssa. Ohjaaja vaihtui jälleen Kainulaisen siirtyessä Kouvolan kaupunginteatterin johtajaksi ja Nuorisoteatterin ohjaajaksi valittiin Rauno Kuosmanen, joka muutti teatterin nimen vuonna 1964 Huoneteatteriksi. Kuosmasen johdolla esitettiin Walenting Chorellin Matkamies, Leo Apon Italialainen Capriccio, Eugène Ionescon Kalju laulajatar ja Samuel Beckettin Leikin loppu.[4]

Vuonna 1965 Huoneteatterin ohjaajana toimi hetkellisesti Seppo Haukijärvi Lahden kaupunginteatterista. Alkuvuonna 1966 hän ohjasi Tennessee Williamsin Moonyn poika ei itke ja Eugène Ionescon Oppitunti. Syksyllä 1966 Huoneteatterin ohjaajana aloitti näyttelijä Vesa Raiskio, joka toi teatterikoulutustoiminnan osaksi Huoneteatterin toimintaa. Huoneteatteri vaihtoi nimensä takaisin Nuorisoteatteriksi kesällä 1967 ja samana vuonna esitettiin Alan Patonin Itke rakastettu maa ja Ingmar Bergmanin Puumaalaus. Tällöin Nuorisoteatteri myös kokeili ensimmäistä kertaa elokuvan tekemistä. Vuosikymmenen lopussa nähtiin Erkko Kiviskosken ohjaama ja Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin Neitsyt perustuva Kuuma kissa, lapsille suunnatut näytelmät Boris Kaburin Robotti Rops ja Guilherme Figueiron Kettu ja viinirypäleet, Thornton Wilderin Onnellinen matka, Bertolt Brechtin Paljonko rauta maksaa?, Eeva-Liisa Mannerin Oikeusjuttu, Rolf Hochhuthin Sijainen ja Anton Tsehovin Joutsenlaulu.[5]

1970-luvulla Nuorisoteatteri keskittyi tekemään pääasiassa lastennäytelmiä, joista ensimmäinen oli Sakari Topeliuksen Tuhkimo. Vuonna 1972 esitettiin Henry Kapulaisen Luumunsininen todellisuus, Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä ja Göran Palmin ja Siv Wiederbergin Kermasusi. Lapsille suunnattut näytelmät menestyivät hyvin, mikä saattoi olla yksi rohkaiseva tekijä lastenteatteri Timotei-teatterin synnylle. 1970-luvulla Nuorisoteatteri hyödynsi harjoittelutiloinaan Savonkatu 2 lisäksi Lahden Urheilutaloa ja Harjukatu 15:n nuorisotaloa. Monet Nuorisoteatterilaiset toimivat myös Kaupunginteatterin esitysten avustajina. Syksyllä 1973 uudeksi ohjaajaksi tuli näyttelijä Veli Keskiväli, joka halusi panostaa lastennäytelmiin. Ensimmäisenä hän ohjasi J. Dickin satunäytelmän Saapasjalkakissa. Vuonna 1974 nähtiin Margaret Keskisalon romaaniin perustuva ja Kalle Luotosen dramatisoima Tabut. Seuraavina vuosina esitettiin Frank Wedekindin Kevään herääminen ja Arvo Salon Lapualaisooppera. Vuonna 1977 ohjaajaksi valittiin Pekka Räty, joka ohjauksessa Nuorisoteatteri esitti kesällä 1978 Teuvo Pakkalan näytelmän Tukkijoella. 1970-luvun lopulla Lahti oli ainut kaupunki Suomessa, joka mahdollisti nuorten teatterin harrastamisen ja opiskelemisen kokonaan kaupungin rahoittamana.[6]

1980-luku alkoi Bertolt Brechtin Kerjäläisoopperalla, jonka dramatisoi Eila Niinivaara. Seuraavana oli Pekka Rädyn inspiroima ja Pekka Parviaisen kirjoittama Meidän jengi, joka oli sen ajan nuorille suunnattu näytelmä käsitellen realistisesti nuorten alkoholi- ja kouluongelmia. Samaa teemaa syventäen ohjaaja ja kirjoittaja kaksikko tekivät myös toisen näytelmän - Saako elää. Tällöin Nuorisoteatteri alkoi ensimmäistä kertaa hyödyntää Pikkuteatterin tiloja. Vuonna 1983 Rädyn tilalle ohjaajaksi astui Riitta Niemistö, joka Seppo Vallgrenin tapaan oli nuori ohjaaja ilman teatterikoulutusta. Alku oli vaikea, sillä osa näyttelijöistä ei hyväksynyt oman ikäpolvensa naista ohjaajakseen. Niemistön ohjaamana valmistui Antoine de Saint-Exupéryn näytelmä Pikku prinssi. [7]

Vuonna 1984 ohjaajan virkaan astui Pekka Parviainen, jonka johdolla Nuorisoteatteri tuotti useita esityksiä vuosikymmen loppuun saakka. Ensimmäisenä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa vuonna 1985. Seuraavana vuonna nähtiin Pekka Parviaisen kirjoittama Kaikki Terhon Filmit, jossa käsiteltiin jälleen nuorten ongelmia, Benoit Sokalin Koiran paluu, Charles Dickensin Oliver Twist, joka kuuluu kokoluokaltaan teatterin suurimpiin ja toteutukseltaan haastavimpiin töihin, sekä H. C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet, joka esitettiin Lahden Lasten Talvikarnevaaleilla vuoden vaihteessa 1987. Nuorisoteatteri on esiintynyt Talvikarnevaaleilla lähes joka vuosi tästä alkaen. Viimeisimmällä esityksellä Nuorisoteatteri osallistui myös Nuorison Taidetapahtumaan. Vuonna 1987 teatteri esitti Benoit Sokalin Rasputinin merkin ja renessanssikomedian Niccolo Machiavellin La Mandragola eli Lemmenjuoma, jonka eroottisuus herätti paheksuntaa.[8]

Vuonna 1988 Nuorisoteatteri innostui jälleen elokuvien tekemisestä ja tällöin tuotettiin Pekka Parviaisen kirjoittama Kummitäti. Näytelmänä esitettiin Parviaisen teos Kiviseminaari, joka yhdisti näytelmämuotoon Aleksis Kiven Kihlauksen, Nummisuutarin ja Seitsemän veljestä epätavallisella tavalla. Kihlauksessa sukupuoliroolit oli käännetty, Nummisuutari esitettiin mykkäfilmin tavoin ja Seitsemän veljestä oli käännetty "italiaksi". Vuonna 1989 esitettiin Parviaisen kirjoittama Cooper, yksinäinen etsivä, jonka pääosaa näytteli Kari Kyllönen. Seuraavana oli Prosper Mériméen Carmen ja Risto Kopperin ohjaama Fernando Arrabalin Aamiainen sotakentällä. Näihin aikoihin Nuorisoteatterin ydinryhmä halusi tehdä pienoisproduktioita yhteisproduktioiden ohella. Näytelmät Koiran paluu, Rasputinin merkki, Cooper, yksinäinen etsivä ja Kummitäti voidaan nähdä kokeellisina irtiottoina Nuorisoteatterin historiassa, joilla haluttiin luoda omaa teatteri-ilmaisua ja laajentaa käsikirjoitusten kirjoa. Vuosikymmenen lopussa Nuorisoteatterin jäsenmäärä oli noin 35 henkilöä. Syksyllä 1989 Kulttuuritoimisto alkoi suunnitella Nuorisoteatterin yhteyteen lastenteatteria, jonka kouluttajaksi ja ohjaajaksi haluttiin Pekka Parviainen. Nuorisoteatterin ohjaaja Parviainen menehtyi joulukuussa 1989.[9]

Heti vuosikymmenen alusta ohjaajan tehtävän otti vastaan Risto Kopperi ja ensimmäisenä produktiona saatettiin loppuun Pekka Parviaisen kirjoittama Hölmöläiset. Keväämmällä esitettiin kaksoisensi-ilta Walentin Chorellin Pullonpohja ja Anatole Francen Mies, joka nai mykän vaimon. Elokuussa 1990 järjestettiin Lahden ystävyyskaupungissa Unkarin Pécsissä kansainvälinen nuorisoteattereiden työpaja, johon Lahden Nuorisoteatterista lähti kymmenen osallistujaa. Saman vuoden syksyllä teatterin ohjaajaksi yhden produktion ajaksi valittiin Oskari Katajisto, joka käynnisti vuoden 1991 suurproduktion Peter Weissin Marat. Sen jälkeen Nuorisoteatterin naisista koostuva ryhmä esitti pienoisnäytelmän Naapurinmies, jonka jälkeen keväällä 1992 Jarmo "Eppu" Salminen tuli ohjaajaksi Albert Camus'n Galigula -näytelmän ajaksi. Samana vuonna lama uhkasi kulttuuritoimintaa.[10]

Syksyllä 1992 ohjaajaksi tuli Petri Sorjonen, jonka ensimmäinen produktio oli Woody Allenin Jumala. Seuraavina vuosina Harold Pinterin Hot House, Aristofaneen näytelmäklassikko Rauha ja alakouluikäisille suunnattu Matka maailmankaikkeuteen, joka esitettiin Lahden Lasten Talvikarnevaaleilla vuonna 1994. Samana vuonna nähtiin myös Sorjosen käsikirjoittama kauhukomedia Splatter ja Terminaalibaari. Vuosikymmenen puolivälissä vanhat nuorisoteatterilaiset perustivat kolme vuotta kestäneen Bull-teatterin, joka ehti tuottaa kuusi näytelmää. [11]

Loppuvuodesta 1994 uudeksi ohjaajaksi valittiin Matti Hulkkonen, joka oli ollut mukana Nuorisoteatterin toiminnassa jo vuodesta 1984. Hulkkonen halusi Nuorisoteatterin tuottavan mahdollisimman monenlaisia produktioita; klassikoita, lastenteatteria ja nuorten näytelmiä. Ensimmäinen esitys oli Hulkkosen kirjoittama ja ohjaama Rokki ja Roope satumaassa, jossa käsiteltiin ajankohtaisia lasten ongelmia. Seuraavan vuoden keväällä nähtiin Hulkkosen käsikirjoittama ja Sonja Ilvetsalon savoksi kääntämä Rakastan sinua Marjo, jonka tarina sijoittui Sydän-Savoon. Produktio vaati näyttelijöiltä murteen opettelemista ja puheilmaisuun keskittymistä. Syksyllä esitettiin Minna Canthin Anna-Liisa. Vuonna 1996 Nuorisoteatteri esitti Sonja Ilvetsalon käsikirjoittaman kokeilevan varhaisnuorten näytelmän Akvaario, Veijo Meren suomalaisen näytelmäklassikon Sotamies Jokisen vihkiloma ja Eeva Gustafssonin ohjaaman Sakari Topeliuksen klassikkosadun Totuuden helmi. Vuonna 1997 nähtiin Hulkkosen käsikirjoittama Hyvät pahat, rakkaat kuvat ja Nikolai Gogolin klassikkonäytelmä Reviisori.[12][13]

Alkuvuodesta 1998 Nuorisoteatteri esitti vierailevan ohjaajan Mikko Laihon koomisen avaruusseikkailun Kuka pelkää vihreää miestä? ja keväämmällä nuortennäytelmän Talonvaltaajat, joka oli Matti Hulkkosen viimeinen ohjaustyö Nuorisoteatterilla. Loppuvuodesta uudeksi ohjaajaksi valittiin Eeva Gustafsson, joka ensitöikseen ohjasi Anna-Leena Härkösen tekstillisesti melko vaativan näytelmän Häräntappoase. Keväällä 1999 Nuorisoteatteri päätti esittää vanha suomalaisen 50-luvulle sijoittuvan iltamanäytelmän Avioliitto Oy, jonka teksti löytyi Artjärven vanhan työväentalon purkutöiden yhteydessä. Vuosisadan viimeinen esitys oli Henri Kapulaisen absurdi komedia Leijonalla ratsastava pawiaani.[14]

Vuosi alkoi Eduard Uspenskin lastennäytelmällä Fedja-setä, kissa ja koira ja loppui Kenneth Grahamen alkuperäisromaaniin perustuvaan Kaislikossa suhisee -näytelmään, joka esitettiin myös uudelleen Talvikarnevaaleilla keväällä 2001. Tämän jälkeen Nuorisoteatteri esitti Lasse Kantolan ohjauksella William Shakespearen teoksesta nykyaikaisen nuorisoversion Macbeth, jonka tuotantoon osallistui lähes 100 henkilöä ja nuoria näyttelijöitä oli sekä Nuorisoteatterin omista joukoista, että Tiirismaan koulusta. Vuoden viimeinen näytelmä oli Anu-Maaria Tuomisen komedia Kaappaus Kyberavaruudessa, jonka ohjauksesta huolehti Nuorisoteatterin uusi johtaja, näyttelijä Markus Karekallas. Seuraavana vuonna Nuorisoteatteri osallistui kyseisellä näytelmällä Heinolassa järjestettyyn Nuori kulttuuri -tapahtumaan sijoittuen neljänneksi.[15]

Vuosi 2002 alkoi Outi Keskevaarin nuorista kertovalla näytelmällä Ihmisnahkabuutsit ja seuraavan vuoden keväällä esitettiin Anu-Maaria Tuomisen ohjaama Nikolai Gogolin Naimapuuhia. Nuorisoteatteri ei esiintynyt syyskaudella 2003. Alkuvuodesta 2004 Nuorisoteatteri esitti Karekallaksen ohjaamana H. C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet, joka oli ollut teatterin ohjelmassa 17 vuotta aiemmin. Ohjaajaksi vaihtui Nuorisoteatterissa 1970-1980-luvuilla näytellyt Kari Kyllönen, jonka ensimmäinen produktio oli Mary Shelleyn Hirviö ja seuraava hänen ja Antti Saarimäen The Bullships, joka kertoo 1980-luvun tyttöbändin vaiheista. Seuraavana vuonna nähtiin Arthur Millerin Tulikoe ja Kari Kyllösen murhamysteeri Murha Pörniälän kartanossa. Vuosina 2006-2007 Kyllönen ohjasi Anni Swanin Ollin oppivuodet, Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia ja Horace McCoyn Maratontanssit (Ammutaanhan hevosiakin).[16]

Vuonna 2007 Nuorisoteatterin ohjaajana aloitti Väinö Weckström, jonka käsikirjoituksen pohjalta tuotettiin esitys Punakapina ja seuraavana vuonna Nuorisoteatterin ja Lasten teatterikerhon yhteisproduktiona Kirsti Mannisen Viisi pientä hevoslasta. Keväällä 2008 tarkoituksena oli esittää Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys, mutta produktio ei toteutunut esitysoikeuksien puuttuessa. Sen sijaan Nuorisoteatterilaiset tuottivat yhteistyössä Lasten teatterikerhon kanssa lyhytelokuvan Jelousie. Syyskaudella 2008 Nuorisoteatterin ohjaajaksi vaihtui Jarna Mandelin, joka ylläpiti yhteistyötä kahteen eri ryhmään jakauteen Lasten teatterikerhon kanssa. Vuonna 2008 Nuorisoteatteri siirtyi useammaksi vuodeksi Kansantalon Vaahterasaliin, jossa Mandelin ohjasi Simo "Aapeli" Puupposen näytelmän Koko kaupungin Vinski ja nuorten kanssa ideoidun Irrallaan 241224 – Suomipopin klassikoita. Vuonna 2009 nähtiin Aristophaneen klassikkonäytelmä Lysistrate ja Charles Dickens Joulukertomus.[17]

Keväällä 2010 Mandelin ohjasi Georg Büchnerin näytelmän Woyzeck, jonka jälkeen syyskaudella nähtiin kaksi eri ensi-iltaa: Lea Orpanan ohjaama Perjantai ja Nuorisoteatterin uuden ohjaajan Susanna Tiitisen ohjaama Nuoruus hallittu? Edellä mainitussa näytelmässä esiintyivät 13-15-vuotiaat ja jälkimmäisessä yli 15-vuotiaat. Näytelmät olivat jatkoa syksyllä alkaneelle teatteri-ilmaisun perusopetukselle. Keväällä 2011 ensi-iltansa sai Tuomas Timosen Lea-palkinnolla palkittu näytelmäteksti Meganin tarina ja loppuvuodesta Susanna Tiitisen ja nuorten yhdessä ideoima fantasianäytelmä Heimoveljet. Vuonna 2012 Lasten teatterikerholaiset siirtyivät kokonaan Nuorisoteatteriin ja teatterin ryhmät jaettiin 11-15-vuotiaisiin ja yli 16-vuotiaisiin. Samana vuonna nähtiin Susanna Tiitisen Talvikki Vaahterasalissa, jonka jälkeen Nuorisoteatteri siirtyi takaisin Pikkuteatteriin, jossa ensi-iltansa sai Heini Junkkaalan nuortennäytelmä Toinen vasemmalta.[18] Vuoden viimeinen esitys oli Woody Allenin Jumala, jonka Nuorisoteatteri oli esittänyt ensimmäistä kertaa 20 vuotta aikaisemmin.[19]

Vuonna 2013 Nuorisoteatteri esitti Heini Tolan dramatisoiman näytelmän Saapasjalkakissa ja Peter Shafferin Equus. Syksyllä ohjaaja Susanna Tiitisen sopimus kaupungin kanssa tuli päätökseen ja Nuorisoteatterin uusina ohjaajina aloittivat Sanna Parviainen ja jo aiempina vuosina ohjannut Markus Karekallas. Joulukuussa Nuorisoteatteri osallistui itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlaan Lahden konserttitalon Felix Krohn-salissa esityksellä Kaksi Aikaa. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai Pentti Pesän ja Pekka Ojamaan Liisa ihmemaassa, sekä Frank Wedekindin Kevään herääminen, joka oltiin esitetty Nuorisoteatterissa viimeksi melkein 40 vuotta aikaisemmin. Joulukuussa Nuorisoteatteri osallistui jälleen itsenäisyyspäivän juhlaan, tällä kertaa Sibeliustalon päälavalla esityksellä Kasvokkain. Vuonna 2015 nähtiin Kalle Veirton kirjoihin perustuva ja Kaisa Nuuttilan dramatisoima Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka, joka sijoittui Lahden Launeen kaupunginosaan, sekä Philip Ridleyn Rämälä (Brokenville). Syyskuussa Nuorisoteatterilaiset osallistuivat Lahden taidelauantaihin Flash mob -tempauksilla ja esiintyivät jälleen joulukuussa itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlassa. [20]

Vuosi 2016 alkoi Jonna Nummelan näytelmän Räsynukke, jolla Nuorisoteatterilaiset pääsivät esiintymään Vaasassa järjestettyyn Teatris-tapahtumaan, joka on Suomen suurin teatteritapahtuma. Vuoden toinen tuotos oli Väinö Weckströmin ohjaama Elina Kilkun Ei elämää vaan koulua varten. Alkuvuodesta 2017 Kalle Veirton kirjoihin perustuva Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka sai jatkoa näytelmällä Henkka& Kivimutka ja MM-tason tehtävä, jonka ohjauksesata vastasivat yhdessä Sanna Heiskanen (ent. Parviainen) ja Väinö Weckström. Keväällä nähtiin Tuomas Parkkisen käsikirjoitukseen pohjautuva Stand Up, Jesus!, jonka lisäksi Nuorisoteatterilaiset esiintyivät kansallisena vetaraanipäivänä 100 vuotiaan Suomen kunniaksi Lahden messukeskuksessa. Vuonna 2018 nähtiin Sanna Heiskasen ohjaama Timo Parvelan kirjoihin perustuva Ella ja kaverit teatterissa ja Väinö Weckströmin ohjaama Elina Kilkun nuorten maailmaan keskittyvä Too School for Cool. Vuosikymmenen lopussa ensi-iltansa saivat kolme näytelmää. Ensimmäisenä Terhi Tuomikon ohjaama Elina Kilkun Lasten vallankumous, joka valittiin edustamaan Päijät-Hämettä Jyväskylässä järjestettyyn Teatris-tapahtumaan. Toisena Sanna Heiskasen ohjaama Sakari Topeliuksen Miranda, jonka oli dramatisoinut ja säveltänyt Armas Järnefelt. Miranda esitettiin Lahden konderttitalon Felix Krohn-salissa Järnefeltin 150-vuotissyntymävuoden kunniaksi. Kolmantena esitettiin Terhi Tuomikon ohjaamana Matti Rossin suomennos William Shakespearen teoksesta Kesäyön uni.[21]

Alkuvuodesta ensi-iltansa sai ohjaaja Sanna Heiskasen ja nuorten työryhmän yhdessä ideoima Satu metsässä, joka yhdisti yhdisti useita tuttuja satuja uusilla juonenkäänteillä. Näytelmä jäi vuoden ainoaksi, sillä keväälle suunniteltua Väinö Weckströmin ohjaamaa Tuomas Timosen Keltainen Pallo -näytelmää ei koronaviruspandemian vuoksi voitu esittää ja kaikki Nuorisoteatterin lähitoiminta pysähtyi muutenkin koko kevään ajaksi. Teatterilaiset sopeutuivat etäharjoituksiin ja osallistuivat sekä lapsiperheille suunnattuun Kaupunki-ARXantai -virtuaalitapahtumaan, että kaupungin itsenäisyyspäivän juhlaan, joka lähetettiin suorana Sibeliustalolta. Seuraavana vuonna Nuorisoteatteri toteutti tavallisesta näytelmästä poikkeavan ulkotapahtuman Pallo hukassa, jossa yleisö kiersi pienryhmissä kaupungin eri pisteissä edeten tarinassa. Näytelmällä oli useampi lopetus, jotka olivat riippuvaisia yleisön suoriutumisesta. Näytelmä esitettiin uudelleen marraskuussa Sibeliustalolla Lastenkulttuurifoorumilla ja jälleen toukokuussa 2022 Nuorisoteatterin 60-vuotisjuhlapäivän avajaisissa. Vuonna 2020 Nuorisoteatteri valittiin osaksi Työväen Näyttämöiden liiton Nuori Näyttämö -hanketta, johon keväällä 2021 teatterilaiset valmistivat Väinö Weckströmin ohjauksessa lyhytelokuvan Kerrostumia, joka pohjautuu Otto Sundqvistin Falmingonpunainen unelma -näytelmään. Teos valittiin Nuorten Näyttämön katselmukseen Helsingin Kansallisteatterin Vallilan näyttämölle. Loppuvuodesta Nuorisoteatteri juonsi vuoden 2021 itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla, joka pidettiin pienimuotoisesti Kansantalon Vaahterasalissa.[22]

Vuonna 2022 Lahden Nuorisoteatteri juhli 60-vuotissyntymäpäivää, jonka ensimmäiseksi ensi-illaksi valikoitui 38 vuotta aiemmin esitetty Antoine de Saint-Exupéryn näytelmä Pikku prinssi. Näytelmä oli ensimmäinen perinteinen lavaensi-ilta kahteen vuoteen. Keväällä Nuorisoteatteri esitti Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Eros ja Psyche, joka oltiin esitetty viimeksi 60 vuotta aikaisemmin.[23] Alkuvuonna 2023 ensi-iltansa sai Timo Parvelan lastenromaaniin perustuva Ella ja kaverit: VAROKAA LAPSIA!, jonka dramatisoi Minna-Stiina Saaristo-Vellinki ja ohjasi Sanna Heiskanen.[24]