Lagrangen interpolaatiopolynomi
Numeerisessa analyysissä Lagrangen interpolaatiopolynomi on polynomimuotoinen funktio, joka kulkee annettujen pisteiden kautta. Polynomi on nimetty Joseph-Louis Lagrangen mukaan, vaikka sen keksi ensimmäisenä Edward Waring vuonna 1779 ja myöhemmin Leonhard Euler vuonna 1783.
Määritelmä
Olkoon annettu joukko k + 1 havaintoja
missä kaikki xj:t ovat keskenään erisuuria. Tällöin Lagrangen interpolaatiopolynomi on lineaarikombinaatio
Lagrangen kantapolynomeja
Todistus
Hakemamme funktio on astetta k oleva polynomifunktio L(x), jolle
Stonen–Weierstrassin lauseen mukaan tällainen funktio on olemassa ja yksikäsitteinen. Lagrangen polynomi on ratkaisu kyseiseen interpolaatio-ongelmaan.
Kuten helposti nähdään,
- on astetta k oleva polynomi.
Siten funktio L(x) on astetta k oleva polynomi ja
Siten L(x) on hakemamme yksikäsitteinen interpolaatiopolynomi.
Polynomin idea
Interpolaatio-ongelman ratkaisu johtaa lineaariseen matriisimuotoiseen yhtälöön. Valitsemalla interpolaatiopolynomin kannaksi monomit saadaan usein hyvin monimutkainen Vandermonden matriisi. Sen sijaan valitsemalla kannaksi Lagrangen kannan päädymme paljon yksinkertaisempaan yksikkömatriisiin, jonka ratkaisu voidaan lukea välittömästi suoraan matriisista.
Käyttö
Esimerkki
Haluamme interpoloida funktiota pisteissä
Nyt kantapolynomeiksi saadaan:
Siten interpolaatiopolynomi on
Huomaa
Lagrangen polynomi osoittaa sen, että polynomi saadaan aina kulkemaan annettujen pisteiden kautta, ja että tämä polynomi on yksikäsitteinen pienintä mahdollista astetta oleva kiinnitettyjen pisteiden kautta kulkeva polynomi. Kuitenkin jos solmut xk vaihtuvat, joudutaan kaikki Lagrangen kantapolynomit laskemaan uudelleen. Käytännön laskuissa on parempi käyttää Newtonin polynomeja.
Lagrangen- ja muut interpolaatiopolynomit oskilloivat kiinnitettyjen arvojen välillä. Oskillointia voidaan pienentää kun interpolointipisteiksi valitaan Tšebyševin solmut.
Lagrangen kantapolynomeja käytetään numeerisessa integroinnissa johtamaan Newtonin–Cotesin kaavat.
Lagrangen interpolaatiota käytetään paljon äänen digitaalisessa signaalinkäsittelyssä määrittämään FIR-filtterit.