Laci Boldemann

Laci Boldemann (24. huhtikuuta 1921 Helsinki – 18. elokuuta 1969 München) oli ruotsalainen säveltäjä.[1][2]

Boldemann opiskeli orkesterinjohtoa ja pianonsoittoa Royal Academy of Musicissa Lontoossa, jossa hänen opettajiinsa kuului Henry Wood.[3] Lisäksi hän sai pianotunteja Gunnar de Frumerielta Ruotsissa. Natsi-Saksa määräsi Boldemannin asepalvelukseen vuonna 1942. Hän palveli Venäjällä, Puolassa ja Italiassa ennen karkaamistaan Abruzzon partisaanien riveihin. Hän vietti kaksi vuotta Yhdysvaltain vangitsemana. Boldemann palasi vuonna 1947 Ruotsiin, jossa elätti itsensä aluksi puunmittaajana, sittemmin musiikin opetus- ja hallintotehtävissä. Boldemannin musiikkia ei usein esitetty Ruotsissa, mutta se sai osakseen tunnustusta Saksassa. Boldemann keskittyi pitkälti vokaalimusiikkiin ja myöhemmällä urallaan erikoistui lapsille suunnattuihin teoksiin.[1] Boldemannin teosten joukossa ovat koominen ooppera Dårskapens timme[1] (1966), lastenooppera Svart är vitt - sa Kejsaren (1964), kuvaoratorio John Bauer (1967), laulut ja orkesterisävellykset.[2]

Boldemannin vanhemmat olivat Holger Boldemann ja Maija Järnefelt.[4] Äidinisä oli Arvid Järnefelt[5] ja isänäiti Lina Boldemann.[6] Boldemann meni vuonna 1946 naimisiin näytelmäkirjailija Karin Boldemannin (o.s. Katz) kanssa. Cecilia-tyttärestä (s. 1948) tuli kirjailija ja tutkija[7][4], Marcus-pojasta (s. 1950)[4][8] musiikkitoimittaja.[9]