Labor Day (elokuva)

Frank, Adele ja Henry istuvat hiljaa sisällä, kun poliisin partioauto ajaa illalla talon ohitse. Frank nukkuu yön Wheelereiden olohuoneessa. Perjantai-aamuna Frank ja Henry syövät aamupalaa, ja poika vilkaisee sanomalehteä, jossa on kannessa karkurin tarina. Mies sanoo heti, ettei lehti kerro kaikkea. Frank kysyy Henryltä onko tällä sisaruksia. Henry vastaa ettei ole, vaikka äiti kyllä yritti. Isän uudessa perheessä on tosin lapsia jo ennestään; Henryn isä jätti Adelen ja otti sihteeristään uuden vaimon. Siihen Frank tuhahtaa, että miten joku voi päästää käsistään tuollaisen naisen.

Frank sanoo Adelelle, ettei naista tarvitse enää köyttää, riittää että tarvittaessa tämä voi kertoa, että mies sitoi hänet. Frank toteaa ettei ole kuullut läheiseltä junaradalta ääntä. Adele selittää, että on Labor Day -viikonloppu, eivätkä junat nyt kulje. Frankin on siis jäätävä. Frank on tehnyt aamiaista, ja Henry kehottaa äitiä maistamaan. Adele puraisee sämpylää ja liki jähmettyy sijoilleen, kun maku on niin hyvä.

Karkuri-Frank tekee mitä lupaa; hän auttelee talon eri kunnostustöissä. Hän myös opettaa Henryä kopittelemaan, vaikka poika sanoo ettei osaa baseballia. No kohta osaat, mies sanoo – ja poika on isähahmosta hyvillään. Henry myös huomaa tietynlaista lähentymistä äidin ja Frankin kesken. Mutta kohta joku on talon ovella.

Frank nappaa tiukan otteen Adelesta ja komentaa Henryn avaamaan oven. Ovella on vanhempi herra naapurista pieni sanko mukanaan, ja hän kysyy Henryn äitiä. Henry vastaa kuten Frank käski, ettei äiti ole kotona. Ukko ryhtyy ihmettelemään, eihän Adele käy enää missään. Henry paikkaa äkkiä ja sanoo, että äiti on parhaillaan kylvyssä. Naapuri sanoo ettei Henry saisi avata ovea itsekseen, koska liikkeellä on vaarallinen paennut vanki. Sitten mies toteaa, että heille on tullut niin paljon persikkasatoa, että ajatteli siksi tuoda Adelelle. Ukko häipyy, Frank puraisee persikkaa.

Persikat ovat jo niin kypsiä, että menevät nopeasti pilalle. Frank sanoo että eihän niitä hukkaan pidä heittää, antakaas kun näytän. Kädestä pitäen mies alkaa opastaa Adelea ja hänen poikaansa persikkapiiraan teossa. Leivonnainen tehdään pieteetillä, ja useaan otteeseen Frank ja Adele ovat liki toisiaan. Frank laittaa Adelen kippaamaan kansitaikinan piiraan päälle – ei saa olla hidas eikä liian nopea. Henryn äiti pitelee leivinpaperia käsissään, ja silloin Henryn kertojanääni mainitsee, ettei tiedä ihan tarkkaan, milloin äidin kädet alkoivat vapista.

Illalla Henry loikoilee oleskelutilan lattialla, syö piirasta ja pelailee 80-luvun lopun Super Mario -aiheista konsolipeliä, jossa on pieni kiinteä pystynäyttö. Näytöltä Henry näkee takaansa heijastuksen; lähekkäin istuneet Adele ja Frank ovat vähitellen käpertyneet hellästi sylikkäin. Kun poliisiauto taas kulkee talon ohi, Frank tuumii että nyt olisi aika lähteä. Adele ja Henry molemmat ovat sitä mieltä, ettei se kannata, sillä miehen haava ei ole vielä parantunut.

Vaikka äidin ja pojan seuraan tuppaa väkisin ventovieras, ei tilanne missään vaiheessa ole juurikaan uhkaava. Henryn jonkinlaisessa surumielisyydessä vellonut äiti on rauhallinen nainen, joka ei panikoi, ei yritä paeta tai käydä karkurin päälle, kunhan hänen poikansa on turvassa. Ja mies vakuuttaa pojan olevan hyvissä käsissä. Kun miehen ja naisen välinen yhteys alkaa syvetä suhteeksi, alun tilanne muuttuu; pakoileva vankikarkuri omassa kodissa hermostuttaisi ketä vain, mutta nyt hermostuttavampaa olisi se, että Frank jäisi kiinni ja vietäisiin pois Adelen ja Henryn elämästä.

Frank jatkaa sitä missä hän on hyvä; hän elää rauhallisesti perheen kanssa, putsaa rännit ja huoltaa vehkeet, opettaa Henrylle autonrenkaiden vaihdon – se on hyvä taitaa ennen kuin on tyttöystävä kyydissä – ja auttaa Henryn äitiä kotiaskareissa. Vastalahjaksi tanssitaitoinen Adele opettaa Frankille rumbaa. Sitten Frank ehdottaa grillaamista, ja äiti lähettää Henryn pyörällä ruokakauppaan.

Kaupassa Henry kuulee arvelun, että karkuri piileksii jonkun kotona. Poika myös kohtaa muualta tulleen, suunnilleen samanikäisen tytön, jolla on tavallinen suora tukka mutta vahvasti kajalia silmissä. Kassalla kauppias utelee, kun ostoksissa ei ole säilykkeitä kuten yleensä, ja etenkin kun Henry on ostamassa miehille suunnattua partahöylää: "Äitisi ostaa yleensä niitä vaaleanpunaisia." Henry vastaa että se onkin hänelle itselleen harjoittelua varten.

Frankin paljastuminen uhkaa, kun Henry kantaa ostokset kotiin, eikä ovi menekään lukkoon; naapurin kookas rouva Evelyn änkeää sisään ja huutelee Adelea. Seuraa paniikki. Henry juoksee hakemaan äitiä, joka juuri juttelee talon takaosassa Frankin kanssa. Frank nappaa Henryn syliinsä ja he piilottelevat naapurilta, joka tarvitsee apua. Evelynin on mentävä isäänsä katsomaan parin tunnin ajomatkan päähän, ja hän pyytää Adele katsomaan iltaan saakka pyörätuolissa istuvan cp-vammaisen poikansa Barryn perään. Adelen vastustelu ei auta, niin Barry jää Wheelereille. Frank tulee tervehtimään Barrya, kertoo nimensä ja sanoo, että poika tuli sopivasti pelaamaan pesistä. Kohta Frank opettaa Henryä ja hänen äitiään lyömään palloa.

Illalla Frank viilentää Barryn kuumaa otsaa, ja sitten istutaan katsellen televisiota. Uutisissa puhutaan taas Frank Chambersista ja näytetään hänestä nuoruudenaikaista parratonta kuvaa. Silloin Evelyn ajaa pihaan ja Frank häipyy näkösältä. Evelyn ja Adele juttelevat, kun Barry huomaa uutislähetyksessä Frankista myös parrakkaan kuvan, kiihtyy ja alkaa äänekkäästi hokea "Fra-Fraa!" Evelyn rauhoittelee poikaa, mutta kun tämä ei lopeta, äiti hermostuu ja läimäisee Barrya kasvoihin, mistä Henry ja Adele hätkähtävät. Nainen kärrää päätään riiputtavan pojan autoon.

Iltatoimien jälkeen Henry kurkistelee ovenraosta, kun hänen äitinsä hoitaa Frankin haavaa. Poika kuulee kuinka aikuiset puhuvat siitä, että he lähtisivät kaupungista. Adele sanoo ettei hänen ex-miehensä antaisi viedä Henryä pois.

Sunnuntaina äiti ja Frank pyytävät Henryltä apua; poika voisi lainata kirjastosta kirjan, joka käsittelee Prinssi Edwardin saarta. Henry poimii valikoiman kirjoja hyllystä, huomaa sitten kirjaston parvelta, että kaupasta tuttu uusi tyttö lueskelee kerrosta alempana. Henry istuu saman pöydän ääreen, nuoret alkavat jutella. Tyttö kertoo että asuu vuoden isänsä luona, koska äidillä on uusi poikaystävä. Henry kertoo että heillekin muutti juuri joku. Tyttö sanoo että hänen äitinsä halusi hänestä eroon, jotta saa rauhassa pelehtiä poikaystävän kanssa. "Kohta sinäkin saat luvan häipyä, että se mies voi sekstailla äitisi kanssa!" Henry on eri mieltä ja kertoo, että he saattavat muuttaa Kanadaan.

Henry käy isän perheen kanssa syömässä. Kun hän saapuu kotiin, äiti kertoo Henrylle, että he ovat päättäneet lähteä yhdessä Kanadaan ja aloittaa uuden elämän. Henry on kyynelsilmin ja järkyttynyt, kunnes äiti oikaisee pojan virheellisen käsityksen; he lähtevät matkaan kolmisin, perheenä. "En ikinä jättäisi sinua."

Maanantaina aletaan pakata muuttokuormaa, mutta Henryn on vielä saatava tavata tyttö. Kotona kesken pakkaamisen Frankin haavaan sattuu, ja Adele aikoo lähteä autolla apteekkiin. Sen sijaan nainen jääkin autoon istumaan. Kohta Frank tulee autolle, istuu Adelen viereen ja kysyy, alkoivatko lähtöaikeet kaduttaa. Silloin saamme kuulla mikä Adelen mieltä painaa.

Talo siivotaan, pakataan loput tavarat. Illalla Henry istuu yksin kirjoittamassa vielä isälle kirjettä.

Labor Day -vapaa on loppu. Labor Day sijoittuu aina syyskuun ensimmäiseen maanantaihin. On tiistai ja ensimmäinen koulupäivä kesän jälkeen. Äiti pakkaa autoa varhain aamulla, mutta Henry sen sijaan livahtaa ulos ja kävelee isän talolle jättämään kirjeensä.

Kun Henry kävelee jälleen kotiin, utelias partiopoliisi (James Van Der Beek) pysäyttää kohdalle ja kyselee millä teillä poika niin varhain ulkona liikkuu. Poliisi vaatii saada viedä Henryn kotiin, ja hän tulee vielä jututtamaan autoa lastaavaa Adeleakin. Poliisia kiinnostaa ovatko he lähdössä jonnekin, ja hän tuppautuu sisälle, ettei Adelen tarvitse yksin kantaa kaikkea painavaa. Adele väittää olevansa menossa myymään vanhaa tavaraa pois. Vihdoin poliisi poistuu. Frank alkaa kiirehtiä lähtöä ja kehottaa Wheelereitä käymään nyt pankissa.

Adele on pankissa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, hermostuttaa jo muutenkin. Samaan aikaan kotitalon ovi on taas jäänyt lukitsematta, ja naapurin Evelyn paukahtaa sisään. Hän on tuonnut Adelelle kiitokseksi paistoksen, näkee talon lähes tyhjillään ja utelee. Partansa ajellut Frank teeskentelee remonttireiskaa ja toteaa, ettei tiedä mihin perhe on lähdössä. Pankissa Adele on pulassa, sillä hän ei voi noin vain nostaa tiliään tyhjäksi. Kädet vapisevat, kassa noutaa johtajan ja Adelelle esitetään kysymyksiä. Henry pelastaa jännittyneen tilanteen soveltamalla Frankin pakokeinoa; joskus totuus hämää parhaiten. Hän väittää että he nostavat rahat ja lähtevät pakomatkalle kuin Bonnie ja Clyde.

Kotona Henry karkaa yläkertaan hyvästelemään vanhaa huonettaan, kun aikuiset huutavat perään, että on lähdettävä. Juuri silloin alkaa kuulua poliisiautojen sireenit. Adele tahtoo että Frank pakenee, mutta tämä ei suostu. Sen sijaan hän jälleen köyttää Adelen ja teippaa Henryn ranteista tuoliin. Henrylle Frank sanoo, että tämä on hieno poika, muuta ei kannata koskaan uskoa. Adelelle Frank taas sanoo, että istuisi mielihyvin toiset 20 vuotta vankilassa, jos saisi kolme päivää lisää Adelen kanssa. Adele on pois tolaltaan ja Henryltä valuu kyyneliä, kun hän katsoo kuinka Frank kävelee ovelle ja antautuu vastarintaa tekemättä.

Kun Frank Chambersia syytetään Wheelereiden sieppaamisesta, äiti ja poika käyvät syyttäjän puheilla. Heidän ei oikeastaan auta selittää, etteivät he olleet vaarassa; karkurin suojelu on rikos, samoin alaikäisen yllyttäminen rikokseen – Adele voisi menettää poikansa huoltajuuden. Frank saa 10 vuoden tuomion paosta ja 15 vuotta sieppauksesta. Adele yrittää käydä vankilassa ja kirjoittaa Frankille, mutta ei saa mieheen yhteyttä. Pian tapahtumien jälkeen Adele luopuu Henryn huoltajuudesta, ja poika muuttaa isänsä luo. Kun Henry käy äidillä, äiti on kiireinen ja hermostunut. Henrystä tuntuu että hän muistuttaa äitiään siitä, mitä tältä puuttuu.

Henryn lukiovuosiin kuuluu tyttöystävä ja baseball, jota Frank opetti pojan pelaamaan. Lopulta Henry ehdottaa, että hän voisi palata äidin luo asumaan. Äidin keittiössä Henry alkaa kokeilla leipurintaitoja, ja tästä hän saa itselleen ammatin. Aikuisena miehenä Henry pyörittää menestyvää leipomoa. Eräänä päivänä leipomoon saapuu Frankin kirje; tämä on nähnyt Henryn leipomosta lehtijutun vankilan kirjastossa. Mies toteaa ettei ole enää nuori, mutta on yhä hyvässä kunnossa. Hän arvelee että Adele on varmaan jo avioitunut uudelleen – mutta jos ei ole, olisi mukavaa kirjoittaa hänelle, sillä mies vapautuu pian. Elokuvan lopussa Adele ja Frank kohtaavat jälleen, ja heidät nähdään yhdessä kävelemässä pitkin peltojen keskellä kulkevaa tietä. Aikuisen Henryn ääni toteaa, että hän murehti aina sitä, ettei äiti pääsisi ikinä yksin ulos – mutta lopulta yksin ei tarvinnutkaan olla.

Silloin kun Adele yrittää lähteä apteekkiin, eikä siitä tahdo tulla mitään, Frank epäilee että nainen epäröi uuden elämän aloittamista ja arkailee pakoa. Adele toteaa että päinvastoin hän haluaa lähteä, mutta hänelle on tullut tapa pysytellä poissa ihmisten ilmoilta. Näin hän kertoo kuinka esikoisen syntymän jälkeen hänen kehonsa unohti kuinka se tehdään: tuli muutama keskenmeno. Raskaudesta ei enää uskallettu puhua muille, ei juhlistaa sitä, huoli oli suuri, suru toistui. Jälleen he alkoivat odottaa lasta, onni kääntyi ja koitti synnytyksen aika. Gerald kannusti vieressä ja onnitteli, kun lapsi tuli maailmaan. Ilo kuihtui saman tien – vauva syntyi kuolleena. Adele ei pysty palaamaan normaaliin arkeen: Kaupungilla hän törmää aina raskaana olevaan naiseen ja pieni kuollut tytär palaa mieleen. Siksi Adelen oli vähitellen yhä vaikeampi poistua kotoaan.

Frankin entisen elämän takaumia nähdään elokuvan kuluessa useissa kohdin pieninä väläyksinä, joista paljastuu vähitellen, kuinka perheellistyminen on vaikuttanut myös miehen kohtaloon. Hän on vasta parikymppinen nuorukainen, kun hän ja Mandy ihastuvat. Parilla on viatonta kuhertelua pick-upin lavalla tai heinäpaalien keskellä. Sitten Frank ilmeisesti lähtee armeijaan. Mies istuu bussissa ja kun se lähtee, näkyy kuinka Mandy astelee pois taakseen katsomatta ja näyttää maalaistytöltä. Kun Frank palaa, Mandy on vastassa oikein laittautuneena. Mandy makaa Frankin, ja annetaan ymmärtää että nainen on se aktiivinen ja aloitteellinen, tietää mitä tekee: hän avaa miehen housut ja ratsastaa päällä, kun mies taas on vähän yllättyneen ja hämillisen näköinen.

Seuraavan kerran tavatessa Frank menee suoraan sairaalaan: Mandy on synnyttänyt pojan. Pari vihitään, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että Mandy tarvitsi vain jonkun lapsen isäksi. Torilla heitä vastaan tulee pariskunta, ja Mandy välttelee katsomasta miestä; mieskin kääntää katseensa. Mandy lähtee ulos seksikkäästi pyntättynä, kun taas Frank jää hoitamaan vauvaa. Frankin epäluulo kasvaa, kun Mandy on sanonut olevansa naisten liigassa, mutta se ei edes kokoonnu silloin kuin Mandy on väittänyt. Vauvaa sylissä kantaen Frank menee baariin ja löytää Mandyn sieltä miesseurassa. Kun Mandy on taas seuraavan kerran lähdössä täydessä tällingissä ulos, Frank ottaa naisen kanssa yhteen: Hän on vihainen Mandyn miesseuralaisista ja tivaa, onko poika edes hänen lapsensa. Mandy nauraa pilkallisesti ja kivahtaa: "Senkin hölmö!" Raivoissaan Frank tönäisee Mandyä kiivaasti kaksin käsin, jolloin nainen horjahtaa taaksepäin ja hänen päänsä osuu lämpöpatterin reunaan. Mandy makaa maassa ja vaikuttaa elottomalta. Frank pelästyy ja yrittää auttaa, hän kumartuu alas. Juuri silloin naisen kasvoille tippuu vesipisara. Mies vilkaisee ylös, katosta valuu vettä. "Eikä!" mies parkaisee ja ryntää yläkertaan. Vauva oli tarkoitus kylvettää, ja nyt vesi valuu jo yli ison ammeen laitojen. Mies on vasta 21-vuotias, kun hän menettää sekä perheen että vapauden.