La ribalta
La ribalta (”Ramppi”) on vuonna 1912 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Mario Caserinin ohjaaman melodraaman pääosia esittävät Maria Gasparini ja Febo Mari.
| La ribalta | |
|---|---|
 Maria Gasparini ja Febo Mari. |
|
| Ohjaaja | Mario Caserini |
| Käsikirjoittaja | Arrigo Frusta |
| Perustuu | Henri de Rotschildin näytelmään La Rampe (1909) |
| Kuvaaja | Giovanni Vitrotti |
| Pääosat | Maria Gasparini, Febo Mari |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Società Anonima Ambrosio |
| Ensi-ilta | 5. huhtikuuta 1912 |
| Kesto | 754/81 metriä (4 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Juoni
Saint Vanorin kreivin puoliso Maddalena Grandier jättää miehensä ja lähtee kuuluisan näyttelijän ja ohjaajan Claudio Bourgueilin matkaan. Eräänä päivänä Maddalena päättää kokeilla näyttelemistä ja Claudio ryhtyy ohjaamaan häntä. Naisesta kehittyy lahjakas näyttelijä ja kateellinen Claudio hylkää hänet. Saadakseen miehen takaisin Maddalena pyytää häntä auttamaan erään kohtauksen harjoittelussa. Claudion ohjaamana Maddalena esittää itsemurhan tekevää epätoivoista naista. Lopuksi käy ilmi, että hän on todella myrkyttänyt itsensä.[1][2]
Näyttelijät
| Febo Mari | … | Claudio Bourgueil |
| Maria Gasparini | … | Maddalena Grandier |
| Oreste Grandi | … | Saint Vanorin kreivi |
| Mario Voller Buzzi | … | |
| Ercole Vaser | … | [1] |
Tuotanto, teema ja vastaanotto
La ribalta perustuu ranskalaisen Henri de Rotschildin näytelmään La Rampe (1909). Ambrosio Filmin tuottama elokuva[1] on kunnianhimoinen mutta pienellä budjetilla toteutettu melodraama, joka ei kuulu ohjaaja Mario Caserinin merkkiteoksiin. Siitä on säilynyt vain loppuhuipennuksen sisältävä katkelma, Arrigo Frustan käsikirjoitus ja joukko muuta arkistomateriaalia.[2]
Elokuva haastaa aikansa naiskäsityksen ja kyseenalaistaa perinteisen taiteilijan ja muusan välisen suhteen. Se on myös kiinnostava esimerkki nykynäkökulmasta ehkä yliampuvana pidettävän Maria Gasparinin näyttelijäntyöskentelystä. Asetelman erikoisuutta korostaa se, että Claudiota esittävä Febo Mari on ohjaaja Caserinin alter ego ja Gasparini oli tosielämässä hänen suojattinsa ja vaimonsa. Elokuvahistorioitsija Stella Dagnan tulkinnan mukaan La ribalta esittää luovana taiteilijana naisen ja miehen hänen teknisenä avustajanaan.[2]
Aikalaiskritiikki julisti pitkänä elokuvana markkinoidun La ribaltan mestariteokseksi ja ylisti varsinkin Maria Gasparinin näyttelijäsuoritusta ja eleganssia[1].
Restaurointi
Bolognan elokuva-arkistossa säilynyt värjätty nitraattifilmin katkelma on restauroitu arkiston ja Torinon elokuvamuseon yhteistyönä vuonna 2010. Alkuperäisestä 754 metrin pituudesta on jäljellä vain 81 metriä.[3] Katkelma on nähtävissä elokuvamuseon Vimeo-sivustolla[4].
Lähteet
- Bernardini, Aldo & Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano: I film degli anni d’oro. 1912, seconda parte, s. 141–143. Bianco e Nero, numero speciale. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1995. ISBN 88-397-0918-5. Teoksen verkkoversio.
- Dagna, Stella: ”A Tribute to Her Creativity: Maria Gasparini in The Stage”, Researching Women in Silent Cinema: New Findings and Perspectives, s. 353–361. Bologna: Department of Arts, University of Bologna, 2013. ISBN 9788898010103. Teoksen verkkoversio.
- Museo Nazionale del Cinema .museocinema.it. Viitattu 24.8.2017.
- Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 24.8.2017.
Aiheesta muualla
- La ribalta Internet Movie Databasessa. (englanniksi)