La bohème

La bohèmen kirjoittaja Henri Murger (1822–1861) oli ranskalainen kirjailija. La bohème ilmestyi aluksi pieninä kertomuksina 1846 Le Corsairissa. Siitä tehtiin viisinäytöksinen näytelmä La Vie de bohème. Kirjana La bohème julkaistiin 1851 nimellä Scènes de la vie de bohème (suom. Eino Palola vuonna 1924 nimellä Boheemielämää). Mimìn esikuvana mahdollisesti oli keuhkokuumeeseen nuorena kuollut Lucille Louvet, jonka kutsumanimi oli ollut Mimi. Siksi Giacomo Puccini laittoi oopperaansa kuuluisan lauseen: ”Si mi chiamano Mimì, ma il mio nome è Lucia”. (Kyllä, minua kutsutaan Mimìksi, mutta nimeni on Lucia.) Musettan esikuvana oli puolestaanlaulaja Marie-Christine Roux.

Oopperan ensi-ilta oli 1. helmikuuta 1896 Torinon Teatro Regiossa ja kapellimestarina oli Arturo Toscanini. Mimìnä oli Cesira Ferrani, Rodolfona Evan Gorga, Marcellona Tieste Wilmant ja Musettana Camilla Pasini. Esitys oli päivälleen kolme vuotta Manon Lescautin ensi-illan jälkeen. Puccini ei pitänyt teatterista eikä kapellimestarista. Hän olisi halunnut Leopolde Mugnonen johtavan La bohèmen. Giulio Ricordi vakuutti paikan ja kapellimestarin olevan asianmukaisia. Kriitikot eivät pitäneet oopperasta ja arvioivat, ettei siitä tulisi suosittua. Useat totesivat, että Puccini oli astunut askeleen taaksepäin Manon Lescautista. Yleisö oli kuitenkin kriitikoita myötämielisempää. Toscanini onnistui niin hyvin, että Puccini pyysi häntä johtamaan seuraavan oopperansa Toscan ensiesityksen. Sen johti kuitenkin Mugnone.

Vuonna 1897 Ruggero Leoncavallo sävelsi samannimisen oopperan samasta aiheesta. Leoncavallon oopperassa on kuitenkin eri libretto.[1]

La bohèmen Suomen ensiesitys tapahtui 21. marraskuuta 1918 Suomalaisessa oopperassa.[1]

La bohèmen päärooleissa on nähty vuosien varrella monia kuuluisia sopraanoja ja tenoreita. Mimìn ja Rodolfon rooleihin tarvitaan kauniit, nuorekkaat lyyriset äänet. Kuuluisia Mimìn esittäjiä ovat olleet Mirella Freni, Victoria de los Ángeles, Maria Callas sekä nykypäivänä Angela Gheorghiu ja Anna Netrebko. Rodolfon roolista muistetaan Jussi Björling, Luciano Pavarotti, Giuseppe di Stefano sekä viime vuosina Rolando Villazón ja Roberto Alagna.

Adolfo Hohensteinin lavastussuunnitelma.

Boheemit.

Rodolfo ja Mimì.

• "Che gelida manina" - Rodolfo, I näytös
• "Si. Mi chiamano Mimì" - Mimì, I näytös
• "O soave fanciulla" - Mimìn ja Rodolfon rakkausduetto, I näytös
• "Quando me'n vo'" - Musetta, II näytös
• "Donde lieta usci" - Mimì, III näytös
• "Addio, dolce svegliare" - Mimì ja Rodolfo sekä Marcello ja Musetta, III näytös
• "Vecchia zimarra, senti" - Colline, IV näytös
• "Sono andate" - Mimìn ja Rodolfon rakkauden tunnustus ja finaali, IV näytös

• Aika: vuosi 1830
• Paikka: Latinalaiskortteli Pariisi
• Kesto: I näytös 35’, II näytös 20’, III näytös 30’ ja IV näytös 35’, yht. n 2 h

La bohème 1.2.1896 Teatro Regio, Torino

Kapellimestari – Arturo Toscanini

• Mimì – Cesira Ferrani
• Musetta – Camilla Pasini
• Marcello – Tieste Wilmant
• Rodolfo – Evan Gorga
• Benoit – Alessandro Polonini
• Alcindoro – Alessandro Polonini
• Schaunard – Gaetano Pini-Corsi
• Colline – Michele Mazzara
• Parpignol – Dante Succhi

• 2 huilua, pikkolo, 2 oboeta, englannintorvi, 2 klarinettia, bassoklarinetti, 2 fagottia
• 4 käyrätorvea, 3 trumpettia, 3 pasuunaa, bassopasuuna
• patarummut, pikkurumpu, juomalasit, triangeli, lautaset, isorumpu, ksylofoni, kellopeli, kellot
• harppu
• jouset

Näyttämön takaa:

• 4 pikkoloa, 4 trumpettia, 6 pikkurumpua

I näytös (Jouluaatto)

Ullakkohuone Pariisissa. Esiripun avautuessa Rodolfo istuu pöydän ääressä kirjoittamassa ja Marcello maalaa ”Punaisen Meren ylitys” tauluaan. Huone on kylmä, rahaa ei ole polttopuihin. Marcellon maalaus ja Rodolfon käsikirjoitus laitetaan takkaan lämmikkeeksi. Colline saapuu, hän on epäonnistunut kirjojen panttauksessaan. Schaunardin on onnistunut opettaa kolmen päivän ajan. Hän tuo ruokaa, viiniä sekä rahaa. Schaunard ehdottaa lähtöä Café Momukseen juhlimaan. Oveen koputtaa vuokraisäntä Benoit. Hän perii boheemien vuokravelkaa. Kaverukset juottavat Benoitille viiniä ja korkean moraalin innoittamana ja naurun saattelemana Benoit heitetään ulos.

Kaverukset lähtevät huoneesta mutta Rodolfo jää vielä hetkeksi kirjoittamaan. Ovelta kuuluu hiljainen koputus. Mimi astuu epäröiden sisään sammuneen kynttilänsä kanssa. Saatuaan valkean Rodolfolta, Mimì on poistumassa mutta lyyhistyy yskänkohtaukseen ja kummankin kynttilä sammuu. Mimì sanoo kadottaneensa huoneistonsa avaimen. Kuunvalossa Mimì ja Rodolfo etsivät sitä. Rodolfo löytää avaimen ja laittaa sen taskuunsa. Etsiessä heidän kätensä kohtaavat ja Rodolfo tarttuu Mimin käteen. Che gelida manina (Kätesi ovat kylmät) sanoo Rodolfo aariassaan. Vastausaariassaan Mimì kertoo itsestään Si. Mi chiamano Mimi (Minua kutsutaan Mimiksi).

Ystävät huutelevat Rodolfoa kadulta. Rodolfo ja Mimì rakastuvat silmittömästi ja kuvailevat sen rakkausduetossa O soave fanciulla (Kaunis neito kuunvalossa). Rodolfo ja Mimì lähtevät yhdessä Momukseen.

II näytös (hetkeä myöhemmin)

Torilla Latinalaiskorttelissa on Café Momus. Tori on täynnä iloisia joulun juhlijoita. On katukauppiaita ja väki kulkee edestakaisin ja huutelee toisilleen. Äänet sekoittuvat Café Momuksen asiakkaiden ääniin. Colline, Schaunard ja Marcello ovat väkijoukossa ostoksilla. Rodolfo ja Mimì astuvat hattukauppaan. Ulos tullessaan Mimìllä on uusi ruusun värinen hilkka. Rodolfo ja Mimì liittyvät ystävien seuraan Momuksessa. Lelumyyjä Parpignolia seuraa suuri lapsilauma. Boheemiviisikko tilaa ruokaa ja juomaa. Marcellon entinen rakastettu Musetta saapuu nykyisen ihailijansa Alcindoron kanssa. Musetta yrittää kiinnittää Marcellon huomion ja laulaa hänelle Quando me’n vo’ soletta per la via (Kaduilla kuljen yksin onnellisena). Musettan kenkä puristaa ja Alcindoro vie sen suutarille. Musetta ja Marcello syleilevät kiihkeästi ja Musetta liittyy boheemiseurueeseen. Tarjoilija tuo laskun, Musetta pelastaa tilanteen: Quello con questo! Paga il signor che stava qui con me! (Laskekaa yhteen. Seuralaiseni maksaa molemmat). Sotilasparaati lähestyy, boheemit seuralaisineen häipyvät väkijoukkoon ja suutarista saapuva Alcindoro joutuu harmikseen maksamaan laskun.

III näytös (Helmikuu)

Kaksi kuukautta on kulunut. Kylmä talvinen päivä on valkenemassa. Pariisin portilla Orleansin tien kohdalla on tullitalo ja vasemmalla on taverna. Kadunlakaisijat, maitotytöt, hevosmiehet ja maalaiset tuotteittensa kanssa odottelevat kaupunkiin pääsyä. He ovat menossa San Michelen torille. Tullitalon upseerit nukkuvat hiilipannun ympärillä. Tavernasta kuuluu juhlijoiden ääniä

Mimì tulee aukiolle ja pyytää kersanttia osoittamaan sen majatalon, jossa Marcello työskentelee. Kersantti lähettää sanan ja Marcello tulee ulos. Marcello kertoo itse maalaavan ja Musettan antavan musiikkitunteja. Hän myös kertoo Rodolfon olevan tavernassa. Mimì ja Rodolfo rakastavat vielä toisiaan. Marcello kertoo Rodolfon olevan mustasukkainen Mimistä. Marcello neuvoo heitä eroamaan. Rodolfo tulee ulos, Mimì piiloutuu ja kuulee Rodolfon ja Marcellon keskustelun. Rodolfon mielestä heidän on erottava koska Mimìn heikkenevä terveys pahenee vetoisessa ullakkohuoneessa. Mimìn yskänkohtaus paljastaa hänet. Rodolfo ja Mimì syleilevät ja päättävät erota, mutta eivät vihassa vaan murheellisena. Mimìn hyvästijättö: Donde lieta usci (Sinne taas, mistä rakkaus kutsui).

Marcello on mennyt tavernaan ja yllättänyt Musettan flirttailemasta muukalaisen kanssa. Mimì ja Rodolfo laulavat herkästi erostaan ja Marcello ja Musetta riitelevät keskenään. Addio, dolce svegliare (Hyvästi makea rakkaus).

IV näytös (Myöhemmin keväällä)

Boheemien ullakkoasunto. Rodolfo kaipaa Mimìä ja Marcello ikävöi Musettaa. Kumpikin teeskentelee välinpitämätöntä. Entiset muistot saavat heidät kuitenkin lumoihin. Schaunard ja Colline tulevat sisään ja rakentavat kuvitellun juhla-aterian. Sitten he ilveilevät tanssien ja lopuksi Colline ja Schaunard miekkailevat hiilipihdeillä ja rikkalapiolla.

Ilon ollessa ylimmillään Musetta saapuu kertoen Mimìn olevan kuolemaisillaan. Mimì toivoo saavansa tulla onnellisten muistojen ullakkohuoneeseen. Mimì asetetaan vuoteelle. Mimì yskii, hänen kätensä ovat kylmät. Musetta antaa korvakorunsa Marcellolle myytäväksi Mimìn lääkettä varten. Colline uhraa takkinsa Vecchia zimarra, senti (Kuule, vanha takkini) ja Musetta lähtee etsimään muhvia Mimìn kylmille käsille. Rodolfo ja kuoleva Mimì ovat kahden. Sono andate (Ovatko he menneet). Tällä traagisella momentilla heidän rakkautensa elpyy. He käyvät läpi rakkautensa ensi hetket ja Mimì julistaa rakkautensa olevan suurinta elämässään.

Muut saapuvat ja saatu apu annetaan kuolevalle. (Puccini merkitsi nuottiviivastoon tarkasti Mimìn kuolinhetken). Rodolfo tajuaa muiden katseesta Mimìn kuolleen ja huutaa hädissään Mimì! Mimì!

• La bohème libretto italiaksi
• La bohème libretto englanniksi