Vinyylilevy

Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Mekaaninen ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään, mistä kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko ääni.

12 tuuman LP-levy.

Uudemmat vinyylilevyt ovat yleensä stereofonisia, mutta alkuaikoina levyt olivat monofonisia. Stereolevyissä vasen ja oikea kanava on kaiverrettu uran eri kyljille, ja äänirasiassa on erilliset anturit neulan erisuuntaisille liikkeille. Myös nelikanavaista tallennustekniikkaa kokeiltiin 1970-luvulla, mutta kilpailevat järjestelmät eivät menestyneet kaupallisesti.[1]

Nimitykset LP-levy (engl. long playing,[2] pitkäsoittolevy) ja EP-levy (engl. extended play) tarkoittavat tietyntyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948.[3] Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. LP-levy pyörii 33 ⅓ kierrosta minuutissa, ja yhdelle puolelle mahtuu noin 20 minuuttia korkealaatuista ääntä.

1970- ja 1980-luvulla useimmat äänitteet julkaistiin rinnakkain LP-levyinä ja C-kasetteina.

Hifi-levysoittimet

Hifi-levysoittimissa käytettävissä magneettisissa äänirasioissa neula on kiinnitetty magneettiin, jonka ympärillä ovat käämit. Liikkuva magneetti indusoi käämeihin heikon sähkövirran, joka sitten vahvistimessa vahvistetaan ja syötetään kaiuttimiin. Magneettinen äänirasia vaatii RIAA-korjaimen (Recording Industry Association of America), joka toimii taajuuskorjaimena. PHONO-sisäänmeno kertoo, että vahvistimessa on sisäänrakennettu RIAA-muunnin. RIAA-muuntimia saa myös erillisinä, mikä mahdollistaa tavallisen Line/Aux In -sisäänmenon käytön.

Värilliset ja kuvalevyt

Vinyylilevyt ovat yleensä mustia, mutta myös värillisiä ja läpinäkyviä levyjä on valmistettu. 1970-luvun lopulla yleistyivät kuvalevyt, joissa läpinäkyvän vinyylin sisään puristettiin valokuva tai muu kuva. Kuva-LP:t myydään yleensä läpinäkyvissä ja taipuisissa muovikansissa erotuksena tavanomaisista kansista, jotka saattavat jopa aueta. Joskus harvoin kuva-LP:t myydään tavallisissa kansissa, mutta yleensä tämä näkyy levyn hinnassa.

Flexilevyt

Aikakauslehtien liitteinä on saanut taipuisasta muovista puristettuja ohuita 7" levyjä.

Vinyylilevyn suosio
Vinyylilevyjen myynti Suomessa (kappaletta) 1992–2021

Vinyylilevyt olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenten ajan, kunnes 1980-luvun lopulla digitaaliset CD-levyt alkoivat yleistyä. Suomessa vinyylilevyjen myynti romahti varsinkin sen jälkeen kun tavarataloketju Anttila päätti poistaa LP-levyt valikoimastaan vuonna 1992.[4] Vinyylilevyt ovat kuitenkin koko ajan nauttineet suosiota tietyissä piireissä, esimerkiksi underground-rockissa sekä hip-hop- ja konemusiikissa erityisesti DJ-käytössä. 2010-luvulle tultaessa vinyylin suosio on kasvanut jonkin verran romahduksen jäljiltä, ja esimerkiksi jotkin tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jälleen valikoimiinsa. Pienemmistä erikoislevykaupoista vinyylejä on saanut aina. Samoin kirjastojen musiikkiosastolta voi löytyä vinyylilevyjä ja niitä voi myös yleensä lainata.

Jonkin verran kansainvälisten artistien uusista levyistä julkaistaan edelleen vinyylinä. Monien suomalaistenkin artistien levyjä on julkaistu vinyylimuodossa 2000-luvulla, joskin painosmäärät ovat olleet sangen pieniä, yleensä vain 500–1 000 kappaletta. Samalla käytettyjen vinyylien hinnat ovat levyjen osto- ja myyntiliikkeissä nousseet selvästi 1990-luvun lopun jälkeen. Monet keräilijät suosivat vinyylejä paremman kansitaiteen ja nostalgisen äänenlaadun takia.[5]

Yhdysvalloissa vinyylilevyjen myynnin arvo ylitti vuoden 2020 alkupuoliskolla CD-levyjen myynnin arvon ensi kertaa sitten 1980-luvun. Vinyylilevyjen myynnin arvo oli kuitenkin yhä vain neljä prosenttia koko äänitetyn musiikin arvosta. Fyysisten äänitteiden kokonaisliikevaihdosta vinyylilevyn osuus oli 62 prosenttia.[6]

Suomessa vinyyliäänitteiden osuus kaikista myydyistä fyysisistä äänitteistä vuonna 2020 oli 46 prosenttia. Vinyylien myynti kasvoi vuoden aikana 19 prosenttia, samalla kun CD-levyjen myynti laski 14 prosenttia.[7] Vuonna 2021 vinyylilevyjen osuus kaikista myydyistä fyysisistä äänitteistä nousi 57 prosenttiin ja samalla suosituimmaksi fyysiseksi ääniteformaatiksi.[8]

Vinyylilevyjen puristaminen Suomessa oli ollut keskeytyksissä vuodesta 1995 lähtien, kun Finnvoxin puristamo lopetti toimintansa,[4] mutta suuren kysynnän vuoksi Helsingin Levypuristamo Oy aloitti alkuvuonna 2023 vinyylilevyjen valmistuksen uudelleen Suomessa.[9] Nikkelimatriisien valmistus on kuitenkin ulkoistettu hollantilaiselle yritykselle.[4]

Kestävyys

Vinyylilevy kuluu soitettaessa, ja se on CD-levyä alttiimpi äänenlaatuun vaikuttaville naarmuille. Soittimen säädöt vaikuttavat levyn kulumiseen. Myös levyssä oleva staattinen sähkö aiheuttaa äänessä kuultavia häiriöitä. Lisäksi vinyylilevy taipuu herkästi lämmössä tai painon alla, joten sitä on säilytettävä huoneenlämmössä pystyasennossa. Pinossa niitä ei ole syytä säilyttää, sillä levy on keskeltä paksumpi kuin reunoilta.

Kuntoluokitus

Vinyylilevyjä myytäessä levyn kunto arvioidaan yleensä vakiintuneen kuntoluokituksen mukaan. Siinä arvioidaan, kuinka kulunut, rikkoutunut tai sotkeutunut levy ja sen kansi ovat. Luokitus on yleinen vinyylilevyjen arvioinnissa, sillä pienetkin naarmut voivat vaikuttaa levyn sointiin, mutta toisaalta levy voi olla soittokelpoinen vielä pahaltakin näyttävinkin jäljin. Vinyylilevyt ovat CD-levyihin verrattuna herkkiä naarmuuntumaan. Kuntoluokitusta käytetään kuitenkin toisinaan myös CD-levyihin sekä esimerkiksi kirjoihin tai lehtiin. Levy ja kansi arvioidaan yleensä erikseen, esim. EX-/VG+.

  • M eli MINT: levy on uusi tai uutta vastaava ja soittamaton
  • EX eli EXCELLENT: levy on käytetty mutta hyväkuntoinen, eikä siinä ole rahinaa tai napsahduksia
  • VG eli VERY GOOD: levy on paljon soitettu tai siinä on muutamia naarmuja tai hieman rahinaa
  • G eli GOOD: levyssä on isoja naarmuja tai voimakasta rahinaa, mutta se soi kuitenkin läpi
  • POOR: levy on soittokelvoton.

Lisäksi arvioinnissa käytetään apuna merkkejä – ja +, esimerkiksi M– on uudenveroinen, mutta kertaalleen kuunneltu levy.[10]

Levytyypit
  • Long Play (pitkäsoitto, LP, albumi)
    • Levyn koko 12 tuumaa
    • Pyöritysnopeus 33 ⅓ kierrosta minuutissa
    • Tyypillisesti 20–30 minuuttia ääntä kummallakin puolella, pidemmästä ajasta äänenlaatu kärsii
    • 10–15 minuutin mittaisten levypuoliskojen LP:tä kutsutaan joskus mini-LP:ksi
    • Massa 100–180 grammaa.[4]
Single, 45 rpm.
  • Single (sinkku)
    • Levyn koko yleensä 7 tuumaa, mutta on myös harvinaisia 5 tuuman singlejä
    • Pyöritysnopeus 45 kierrosta minuutissa
    • Käytännössä yksi kappale ("single") kummallakin puolella
    • Jukebox-käytössä olleet singlet vaativat yleensä soittimeen keskustapin ympärille sovittimen (toimitettu useimpien soitinten mukana)
  • Extended Play (EP)
    • Levyn koko yleensä 7, 10 tai 12 tuumaa
    • Pyöritysnopeus 33 ⅓ tai 45 kierrosta minuutissa
    • Enemmän kuin yksi kappale kummallakin puolella, yleensä kaksi
  • Maxi Single (maksisingle)
    • Levyn koko yleensä 12 tuumaa
    • Pyöritysnopeus 33 ⅓ tai 45 kierrosta minuutissa
    • 1–3 kappaletta kummallakin puolella, DJ-käytössä usein vain yksi
  • Shaped (tiettyyn muotoon leikattu ”seiskatuuma”)
    • Yleensä 7 tuuman levy, soittotilaa 5 tuuman verran. 10 ja 12 tuuman shaped-levyjä myös olemassa.

Myös muunkokoisia levyjä on olemassa, mutta ne ovat hyvin harvinaisia.

Lähteet
  1. Gronow, Pekka – Saunio, Ilpo: Äänilevyn historia, s. 470–471. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16155-1.
  2. Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 18.3.2023.
  3. Gronow–Saunio (1990), s. 258.
  4. Harald, Patrik: Helsingforsföretag återupplivar vinyltillverkningen. Hufvudstadsbladet, 18.3.2023, s. 14–15. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 18.3.2023.
  5. Mäenpää, Pasi: Vinyylit käyvät kaupaksi muillekin kuin keräilijöille Yle Uutiset. 16.8.2014. Yle Turku. Viitattu 17.8.2014.
  6. Vinyylilevyjen myynnin arvo ylitti cd-myynnin USA:ssa ensi kertaa sitten 1980-luvun Helsingin Sanomat. 11.9.2020. Viitattu 4.12.2020.
  7. Äänitemusiikin kulutus kasvoi vuoden 2020 aikana 23.3.2021. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 7.11.2021.
  8. Äänitemusiikin kulutus ennätyskasvussa vuonna 2021 22.3.2022. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 27.3.2022.
  9. Vinyylilevyjen puristaminen palaa Suomeen Verkkouutiset.fi. 15.2.2023. Verkkouutiset. Viitattu 4.3.2023.
  10. http://www.swampmusic.com/vinyls.php (Arkistoitu – Internet Archive)

    Kirjallisuutta
    • Mattlar, Mikko – Kuljuntausta, Petri: Ääniuria: Äänilevyjen valmistuksen historia Suomessa. Helsinki: Helsingin Levypuristamo, 2022. ISBN 978-952-94-6726-6.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.