LDAP

Lightweight Directory Access Protocol on hakemistopalvelujen käyttöön tarkoitettu verkkoprotokolla. LDAP on tarkoitettu tietojen hakemiseen verkon yli keskitetystä palvelusta.[1] Hakemistopalvelut sisältävät attribuuttipohjaista tietoa, mutta eivät tue monimutkaisia päivitystoimintoja kuten transaktioita.[2] LDAP on tyypillisesti käytössä suurien hakumäärien kanssa nopeaan vasteeseen.[2]

TCP/IP-pino
sovelluskerros sovelluskerros	BGP · DHCP · DNS · ESMTP · FTP · HTTP · IMAP · IRC · LDAP · MGCP · NNTP · NTP · POP3 · RPC · RTP · RTSP · SIP · SMTP · SNMP · SOCKS · SSH · Telnet · TLS/SSL · XMPP  · (..lisää..)
kuljetuskerros kuljetuskerros	TCP · UDP · QUIC · DCCP · SCTP · RSVP · RIP · ECN
verkkokerros verkkokerros	IP (IPv4 ja IPv6) · ICMP (ICMPv6) · IGMP · IPsec
siirtoyhteyskerros	ARP · IS-IS · NDP · OSPF · L2TP · PPP
fyysinen kerros

LDAP syntyi yksinkertaistettuna vaihtoehtona täydelliselle ja monimutkaisemmalle X.500-hakemistopalvelulle. LDAP seuraa X.500-mallia, jossa hakemiston tiedot on järjestetty hakemistopuuhun avain-arvopareina. LDAP-hakemiston rakenne on yleensä järjestetty puuksi maantieteellisten tai organisaatioiden rakenteen mukaan ja se käyttää DNS-nimiä hierarkian nimeämisessä.

LDAP käyttää TCP/IP-verkkopalveluna TCP-protokollaa ja porttia 389 tai SSL-tunnelointia käytettäessä porttia 636. Verkkoprotokolla on määritelty ASN.1:n (Abstract syntax notation one) pohjalta ja se käyttää BER-binäärikoodausta (Basic encoding rules). LDAP-URL käyttää muotoa ldap[s]://host:port/DN?attributes?scope?filter?extensions

Sitä tukevat useimmat UNIX-järjestelmät (OpenLDAP-ohjelmisto) ja Microsoftin Active Directory käyttää LDAPia pohjanaan. Myös useat muut tuotteet käyttävät LDAP:ia, mm. Apache Directory Server ja Oracle Internet Directory. LDAP soveltuu myös käyttöoikeuden tarkistamiseen.

LDAP-palvelinta voidaan käyttää käyttäjän tunnistautumiseen.[3] LDAP-palvelin voi sisältää myös muuta tietoa kuin käyttäjän tunnuksen ja salasanan. Suodattimen avulla voidaan käyttää lisätietoja tunnistamiseen.