Lars Gabriel von Haartman

Lars Gabriel von Haartman oli Turun akatemian lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin vuonna 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun akatemian edustajana. Isän pyrkimyksenä oli saada pojalleen jokin korkea virka Pietarista. Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen, ja vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun akatemian kanslerin sihteeri. Hän jäi edelleen Pietariin ja toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Haartman tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, ja se näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

Haartman avioitui vuonna 1820 vapaaherratar Gustava Maria Sofia Mannerheimin kanssa; puoliso oli Carl Erik Mannerheimin ja kreivitär Vendla Sofia Mannerheimin tytär. Vuonna 1831 Haartman avioitui ensimmäisen vaimonsa sisaren, hovineiti ja vapaaherratar Eva Wilhelmina Charlotta Mannerheimin kanssa. Tilanomistaja, valtiopäivämies Carl August Gabriel von Haartman oli Lars Gabriel von Haartmanin poika toisesta avioliitosta.[1]

Haartmanin terveydentila vaati matkustamista ulkomaille, ja vuosien 1827–1829 aikana hän teki Ruotsiin, Tanskaan, Italian pohjoisosiin, Alankomaihin, Belgiaan, Ranskaan ja Englantiin suuntautuneen matkan. Terveytensä hoitamisen lisäksi Haartman tutustui myös talouden toimintaan eri maissa. Hän uskoi, että taloudellisen kukoistuksen saavuttaminen on mahdollista vain valtion voimakkaalla tuella ja yksityisen yritteliäisyyden kannustamisella.

Haartmanin palattua Suomeen hänet kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo vuonna 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan kuvernöörinä Haartman oli paljon tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen. Hänet valittiin neljään otteeseen Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi. Haartmanin toiminnan seurauksena perustettiin vuonna 1840 Mustialan maanviljelysopisto. Opiston tarkoituksena oli opettaa tehokasta karjanhoitoa ja Suomen oloihin soveltuvaa vuoroviljelyä. Mustialan opiston perustamisesta alkoi maanviljelysopetus Suomessa.

Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja sai tuona aikana aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti Suomen sekavien rahaolojen järjestäminen. Hänen tultuaan Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taasen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siitä tuli keskuspankki.

Haartmanin toiminta oli merkittävää myös valtion taloudessa. Hänen johdollaan uusittiin tulli- ja leimaverotusta, ja uudistusten ansiosta kaupankäynti vilkastui, salakuljetus väheni ja valtion tulot kasvoivat merkittävästi. Samalla maanviljelijöiden raskasta verotuta alennettiin, sillä tullit olivat valtiolle tuottoisia.

Suomen vaurastumisen myötä alkoi liikenneyhteyksien parantaminen. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja hän pani alkuun Itä-Suomen kehittymisessä avainasemassa olleen Saimaan kanavan rakentamisen. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen. Haartmanin ansioiksi voidaan lukea myös Helsingin, Turun ja Vaasan teknillisten koulujen perustaminen sekä metsävirkakunnan perustaminen, josta myöhemmin kehittyi metsähallitus.

Keisari Nikolai I kuoli Vuonna 1855 ja Aleksanteri II:sta tuli keisari. Haartman erotettiin talous­osaston vara­puheen­johtajan virasta Aleksanteri II:n aikana vuonna 1858, ja seuraavana vuonna etevänä talousmiehenä tunnettu Haartman kuoli 70 vuoden iässä.

Haartman vastusti fennomaanien, erityisesti J. V. Snellmanin, toimintaa suomen kielen aseman edistämisessä. Virkavaltaisena ja vanhoillisena von Haartman ei ymmärtänyt vaatimuksia suomen kielen aseman parantamisesta. Hänen mielestään suomi oli langue de Perkelä, eli sielunvihollisen ikiomaa kieltä.[2] Sen sijaan Haartman piti venäjän kieltä merkittävämpänä Suomen tulevaisuuden kannalta. Venäläismielisyytensä vuoksi Haartman joutui hankauksiin myös svekomaanien eli ruotsin kielen puolesta puhujien kanssa.

Haartman sai liikanimensä virkavaltaisuutensa ja äreytensä vuoksi. Haartman oli mielipiteissään jyrkkä ja ehdoton, ja se suututti muita. Haartmania on myös arvosteltu liian talouskeskeisestä ajattelusta, sillä hänen on katsottu panneen talouskysymykset kaikkien muiden kysymysten edelle. Joka tapauksessa Haartman on jäänyt Suomen historiaan Suomen talouselämän kehittäjänä ja valtiontalouden lujittajana. Haartmanin ajan olosuhteet, tiukka taantumuksellisuus ja itsevaltaisuus, vaikeuttivat kaikkia uudistuksia, mikä lisää Haartmanin saavutusten arvoa.

• Tauno Kuosa: Jokamiehen Suomen historia

• Kristiina Kalleisen esitelmä aiheesta
• Kristiina Kalleinen: / Haartman, Lars Gabriel von (1789–1859) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: Gustaf Hjärne

Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1841–1858

Seuraaja: Johan Mauritz Nordenstam

Edeltäjä: Carl Erik Mannerheim Adolf Broberg

Turun ja Porin läänin maaherra 1820–1822 (vt.), 1831–1842

Seuraaja: Erik Wallensköld Gabriel Anton Cronstedt