Lönnrotinpuisto

Lönnrotinpuisto (ruots. Lönnrotsskvären) on yksi Turun puistoista. Lähes kolmionmuotoinen puisto sijaitsee kaupungin keskustassa Aninkaistenkadun, Eerikinkadun ja Aurajoen välissä. Puisto on nimetty Elias Lönnrotin mukaan ja sen pinta-ala on 4 300 neliömetriä.[1]

Lönnrotinpuisto

Lönnrotinpuisto Tuomiokirkkosillalta kuvattuna.
Sijainti VI kaupunginosa, Turku
Koordinaatit 60°27′11″N, 22°16′29″E
Pinta-ala 4 300 m²
Perustettu 1896
Rakennuttaja Turun kaupunki

Historiaa Heinätorina
Turussa sijaitseva Lönnrotinpuisto kuvattuna vastarannalta. Kuvan keskellä sähkömuuntajarakennus, jonka päällä on jäätelökioski.

Suurin piirtein Lönnrotinpuiston paikalla Turun palon 1827 jälkeen oli Heinätori. Suurpalon jälkeen kaupungissa tehtiin paljon puuistutuksia, näiden istutuskaistojen tarkoitus oli katkaista mahdollisen tulipalon leviäminen. Kaupungin uudet kadut olivat leveitä, muutama katu erityisen leveä ja myös jokirantaan istutettiin puita estämään tulipalon leviämistä joen yli. Vuonna 1861 Heinätorin reunoille istutettiin puita. Puulajit, niiden korkeus ja istutusetäisyys oli tarkkaan määrätty. Seuraavana vuonna istutettiin alueen keskelle lehmuksia. Vuosikymmenen lopulla toteutettiin kaupunginpuutarhuri Gauffinin suunnitelma muuttaa silloin vielä Multavierunkadulle ulottunut Läntinen Rantakatu Heinätorin kohdalla promenadiksi. Torin alue suureni hieman, ja puiston puuistutuksia täydennettiin eri lajeilla.[1]

Nimenmuutos Lönnrotinpuistoksi

Heinäkauppa oli siirtynyt muualle, ja Heinätorista tuli virallisesti Lönnrotinpuisto vuonna 1896. Puistoa kehitettiin vielä 1890-luvun lopulla, jolloin osa siitä oli vuonna 1899 valmistuneen Tuomiokirkkosillan rakennustarvikevarastona. Vauriot korjattiin ja lisää pensaita istutettiin, puisto myös aidattiin rautatolppien varaan ripustetulla kaksinkertaisella kettinkiaidalla. Vanhoista kartoista päätellen puistokäytävät olivat tuolloin suurin piirtein nykyisillä sijoillaan.[1]

Vuonna 1904 puistoon rakennettiin pisoaari, jonka ympärys somistettiin pensasistutuksin. Puiston keskelle tuli ruusuistutukset. Vuodesta 1906 vuoteen 1917 puistossa pidettiin kesäkukkamaata, 1920-luvun puolivälissä istutettiin perennoja, jotka vaihdettiin kolmen vuoden jälkeen jälleen kesäkukkaistutuksiin. 1930-luvun lopulla puiston yläkulmaan tuli bensa-asema, joka toimi ainakin 1940-luvulla. Puistoon rakennettiin myös sähkökeskus, joka oli maastoutettu rinteeseen esiintymislavaksi.[1]

Puisto nykyään
Puisto vuonna 2010

Puiston puiden määrä on vähentynyt 1970-lukuun verrattuna. Esimerkiksi jokirannasta on poistettu koivuja. Syynä oli Aurajoen rantalaitureiden rakentaminen 1980-luvun puolivälissä.[1]

Lönnrotinpuisto uudistettiin perusteellisesti keväällä 2008. Vanhat puut säilytettiin ja uusia istutettiin täydennykseksi. Nurmikot ja hiekkakäytävät kunnostettiin sekä valaistus uusittiin. Puistossa oli tehty vain vähän arkeologisia tutkimuksia aikaisemmin, ja peruskorjauksen yhteydessä maakuntamuseo tutki lähinnä Aurajoen läheisiä alueita. Oletuksena oli, että keskiaikaisia jäänteitä ei löydetä, vaan lähinnä 1500- ja 1600-lukujen vaihteen kerroksia, ja jos rakennettuja tontteja löytyy, ne ovat 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.[2]

Vuonna 2013 puistosta kaadettiin Turun suurimpiin kuuluva puu, tsaarinajalta peräisin oleva yli 30 metriä korkea poppeli. Puun juuristo todettiin huonokuntoiseksi, ja sienirihmasto oli heikentänyt sen runkoa. Puun tyvi oli ontto.[3] Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan aiempi ylipuutarhuri Arno Kasvi arvosteli poppelin kaatoa ja arveli, että ontto puu saattaa jopa kestää kovempia tuulia, kun sen runko joustaa. Kasvi ei pitänyt puulle tehtyjä ultraääni- ja muita tutkimuksia turhina, mutta sanoi, että tutkimustuloksia pitää osata tulkita oikein.[4]. 2000-luvulla Lönnrotinpuisto sai julkisuutta myös puistossa lintujen ruokinnan takia varsin suureksi kasvamaan päässeen rottayhdyskunnan vuoksi.[5][6]

Lähteet
  1. Juha Leino: Lönnrotinpuisto 28.12.2011. Turun kaupunki. Viitattu 21.7.2013.
  2. Hanne Yli-Parkas: Lönnrotinpuisto kuntoon kesään mennessä Turun Sanomat. 5.3.2008. TS-Yhtymä. Viitattu 21.7.2013.
  3. Kalle Talonen: Tsaarinaikainen poppeli pätkittiin Aurajoen rannasta 7.2.2013. Yle. Viitattu 21.7.2013.
  4. Sannimari Lehtilä: Arno Kasvi tyrmää poppelinkaadon 7.2.2013. Yle. Viitattu 21.7.2013.
  5. Aurajokirannan rottien kohtalo ratkeaa pian Turun Sanomat. 16.8.2013. Viitattu 16.8.2013.
  6. Kimmo Lilja: Rotta kiittää kutsusta Turun Sanomat. 26.10.2008. Viitattu 16.8.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.