Léon Dehon

Léon Johannes Dehon syntyi 14. maaliskuuta 1843 La Capellessa, lähellä Belgian rajaa. Hänet kastettiin seurakunnan kirkossa maaliskuun 24. päivä, joka oli myös Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhän aatto. Hänen perheensä ja sukunsa olivat varakkaita maanomistajia, jotka olivat lähtöisin Ranskan Honin herttuakunnasta. Dehon kävi kyläkoulua La Capellessa ja Hazebrouckin lukiota sisäoppilaana. Dehonin vanhemmat lähettivät hänet tähän lukioon tämän vanhemman veljen Henrin kanssa. Léon Dehon aloitti opintonsa 1. lokakuuta 1855 ja päätti ne vuonna 1859. Palattuaan La Capelleen hän ilmoitti haluavansa papiksi, mitä hänen isänsä Alexander Dehon ei hyväksynyt. Léon taipui toistaiseksi ja lähti isänsä toiveiden mukaisesti Pariisin sotilasakatemian valmennuskurssille sekä yliopistoon opiskelemaan lakia. Hän suoritti tiedetutkintonsa vuoden 1860 heinäkuussa, mutta keskittyi sotilasakatemian sijaan täysin lakitieteeseen. Vuonna 1862 hän valmistui lakitieteen lisensiaatiksi ja vuonna 1864 lakitieteen tohtoriksi.

Dehon halusi isänsä vastusteluista huolimatta edelleen papiksi. Ratkaisua päätettiin lykätä ja Dehon lähti sen sijaan kiertomatkalle Eurooppaan sekä Lähi- ja Keski-itään. Hän kulki Etelä-Saksan, Sveitsin ja Pohjois-Italian kautta Venetsiaan, sieltä Kreikan kautta Egyptiin ja Jerusalemiin. Paluumatka kulki Vähä-Aasian ja Konstantinopolin kautta Unkariin, Itävaltaan ja sieltä Roomaan. Hän saapui Roomaan 14. kesäkuuta 1865 ja tapasi siellä paavi Pius IX:n. Hän jäi vanhempiensa suostumuksella kaupunkiin opiskelemaan. 19. joulukuuta 1868 Dehon vihittiin papiksi Lateraanikirkon pyhän Johanneksen basilikassa.

Isä Dehon toimi vuosien 1869-1870 Vatikaanin I:n kirkolliskokouksen pikakirjoittajana ja lähti sittemmin vuoden 1870 heinäkuussa Ranskaan. Hän harkitsi palaavansa Roomaan päättämään opintonsa ja teki niin vuonna 1871. Dehon nimitettiin kappalaiseksi Belgian rajalla sijaitsevan St. Quentinin basilikan seurakuntaan, ja sinne hän perusti ensin nuorisokerhon ja vuonna 1877 ylemmän asteen koulun. 25. kesäkuuta isä Dehon sai piispaltaan suullisen suostumuksen perustaa oppilaitoksen yhteyteen pappien yhteisön, jonka perustamisesta lopullisen päätöksen hän teki 27. kesäkuuta 1877. Dehon aloitti novisiaattinsa yksin 31. heinäkuuta 1877, otti luostarinimekseen Jeesuksen Sydämen Johannes, ja antoi 28. kesäkuuta 1878 luostarilupauksensa. Tätä päivää pidetään Pyhän Sydämen Oblaattien virallisena syntymäpäivänä.

Dehonin ensimmäisiä työtovereita löytyi Soissonin hiippakunnasta ja Ranskan koilisosan alueelta, ja näihin kuului eräs isä Captierin Saone-et-Loiresta. Isä Dehonia pyydettiin laatimaan paaville Pyhän Sydämen Oblaateista kirje, joihin liitettäisiin yhteisön sääntö, erään sisar Ignatiuksen taivaalliset viestit sekä muita papereita. Vuonna 1883 lähetettiin Roomaan papereita, joihin oli kerätty tietoa isä Captierin käytöksestä. Saman vuoden 8. joulukuuta isä Dehon sai tiedon, että Jeesuksen Sydämen Oblaattien sääntökunta oli purettu ja että hänen esimiehen tulisi jättää tulevaisuutensa piispan käsiin. Rooma antoi hänelle 28. maaliskuuta 1884 kuitenkin valtuudet perustaa uusi sääntökunta eri nimellä ja paikallisen piispan ohjauksessa. 25. helmikuuta 1888 Pyhän Sydämen Papeille eli dehoniaaneille myönnettiin Roomassa alustava tunnustus.

Isä Dehon alkoi julkaista vuoden 1889 tammikuussa lehteä nimeltä Le Régne du Coeur de Jésus dans des ames et dans les sociétés eli Jeesuksen sydämen valtakunta yksilöissä ja yhteisöissä ja vuonna 1894 hän julkaisi paavi Leo XIII:n kiertokirjeestä Rerum Novarum selityksen nimeltä Manuel sociel chrétien eli Sosiaalis-kristillinen käsikirja. Käsikirjan jälkeen Dehon julkaisi myös vuosien 1895 ja 1908 välillä erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviä julkaisuja. Vuonna 1910 hän vaelsi maailman ympäri, ja matka vei hänet muun muassa Yhdysvaltoihin, Japaniin, Koreaan, Kiinaan ja Filippiineille. Vuonna 1911 isä Dehon vaelsi Roomaan ja tapasi siellä paavi Pius X:n ja vuonna 1918 paavi Benedictus XV:n. St. Quentinin kaupunki hävitettiin perusteellisesti vuonna 1917, mutta vuoden 1919 huhtikuussa isä Dehon palasi sinne ja sitten Brysselissä olevaan yhteisöönsä. Heinäkuussa 1925 Brysselissä oli suolitulehdusta aiheuttava epidemia, mutta Dehon kävi silti tapaamassa sairaita veljeskunnan jäseniä ja sairastui lopulta itsekin. Hän menehtyi 12. elokuuta, ja hänen hautajaisensa pidettiin 19.8.1925 St. Quentinissa

• Kalevi Vuorela, suomentaja (2005). Leo Dehon. Tekijä Yves Ledure. Padasjoen Kirjapaino.
• http://www.catholic-hierarchy.org/diocese/dqsci.html

• Dorresteijn Henri (1959). Vie et personnalité du P. Dehon. Dessain.
• Ducamp Albert (1936). Le P re Dehon et son oeuvre. Éd. Bias.
• Ledure Yves (1987). Une religion du couer. Le P re Dehon, La tradition vivante. C.I.F. éditions.
• Ledure Yves (1991). Rerum Novarum en France. Le P. Dehon et l’engagement solcial de l’Eglise. Éd. Universitaires.
• Prélot Robert (1936). L’oeuvre sociale du chanoine Dehon. Éd. Spes.

• official website Priests of Sacred Heart (Dehonians)
• http://www.poshusa.org/
• http://scj.fi/
• http://www.dehonafrica.net/ (Arkistoitu – Internet Archive)