Léon Biaudet

Léon Jules Biaudet [bjo'de] (9. joulukuuta 1882 Helsinki[1] – 4. helmikuuta 1968[2]) oli suomalainen lääkäri, joka asui Loviisassa.

Biaudet’n vanhemmat olivat Helsingin yliopiston ranskan kielen lehtori Léon Gabriel Biaudet (1848–1898) ja Marie Louise Gerber (1844–1892). Hänen veljiään olivat historiantutkija Henry Biaudet ja lääkäri, muistelmakirjailija Teddy Biaudet.[3] Biaudet oli naimisissa vuodesta 1922 kirjailija Ulla Bjernen kanssa.[1] He testamenttasivat 1969 asuintalonsa Villa Biaudet’n Suomen ruotsalaiselle kirjailijaliitolle. Testamentin ehtojen mukaan talossa saa asua suomenruotsalainen kirjailija kolmen vuoden ajan ilmaiseksi.[4]

Biaudet pääsi ylioppilaaksi 1902 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1905 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1910.[1] Hän oli Helsingin diakonissalaitoksen kirurgisen osaston apulaislääkärinä 1910–1912, Porvoon kaupunginlääkärinä 1912–1914 sekä Loviisan yleisen sairaalan ylilääkärinä 1914–1954. Talvisodassa Biaudet toimi 8. Kenttäsairaalan johtavana kirurgina ja jatkosodan alkupuolella, 1941–1942, vastaavassa tehtävässä 40. Kenttäsairaalassa.[5] Biaudet sai professorin arvonimen 1950.[1]

Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa Biaudet oli suomalaisten teollisuuden harjoittajien Venäjän puolelle itärintamalle perustaman Varsovan kenttäsairaalan vanhempana apulaislääkärinä 1914–1915. Biaudet oli perustamassa 1917 Loviisan suojeluskuntaa ja kuului sen esikuntaan. Suomen sisällissodan aikana hän oli Loviisan suojeluskunnan esikuntapäällikkönä ja sitten komppanian päällikkönä Pellingin joukoissa. Vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksen aikana Loviisan suojeluskunnan johtoon kuulunut Biaudet piti Loviisan suojeluskuntatalolla puheen, jossa hän kysyi:

»Kutka lähtevät seuraamaan kenraali Mannerheimia ja ajamaan pois vallasta presidentin, joka istuu virassaan leipänsä vuoksi, sekä myöskin hallituksen, jonka muodostavat onnenonkijat?»

Biaudet’n edustamat suojeluskunta-aktivistit olivat raivoissaan siitä että presidentti K. J. Ståhlberg oli nimittänyt suojeluskuntien ylipäälliköksi kenraali Gustaf Mannerheimin sijasta jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmbergin. Sotilasarvoltaan Biaudet oli reservin lääkintämajuri (1940).[1]