Jänisjoki

Jänisjoki (ven. Янисйоки, Янисъёки, Janisjoki [3]) Suomessa Pohjois-Karjalan Joensuun Tuupovaarassa ja Enossa ja Tohmajärvellä sekä Venäjällä Karjalan tasavallan Pitkärannan ja Sortavalan piireissä virtaava noin 150 kilometriä pitkä joki, joka laskee Läskelässä Laatokan Hiidenselkään.[6][2][9][lower-alpha 1]

Jänisjoki
Янисйоки, Janisjoki
Jänisjoen Läskelänkoski ennen sotia Harlun Läskelässä luovutetulla alueella
Jänisjoen Läskelänkoski ennen sotia Harlun Läskelässä luovutetulla alueella
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä, Suomi
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Pitkäranta, Sortavala
Maakunnat Pohjois-Karjala
Kunnat Tohmajärvi, Joensuu
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Jänisjoen valuma-alue
Pinta-ala 3 860,44 km² [1]
Järvisyys 10,1 % [2]
Pääuoman pituus noin 170 km [3][4]
Pääuoman osuudet Jänisjoki ←Jänisjärvi ←Jänisjoki ←Loitimo ←Jänisjoki ←Pulliaisjoki ←Jormonjoki ←Sonkajanjoki ←Onkilamminpuro
Joen uoman kohteita
Alkulähde Aittojärvi, Eno, Joensuu
  62.5982°N, 30.4802°E
Laskupaikka Laatokka, Hiidenselkä [5]
  61.7042°N, 30.9936°E
Läpivirtausjärvet Jänisjärvi, Tanikka, Melakko, Loitimo, Koverojärvi, Kortejärvi
Esteet 6 vesivoimalaitosta
Sivu-uomat Ulmosenjoki, Juuvanjoki, Viesimonjoki, Viesmonjoki, Rekijoki, Joutenjoki
Taajamat Hiidenselkä, Läskelä
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 114,3 m mpy. [6]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [7]
Korkeusero 109,5 m
Pituus noin 150 km [3][4]
Kaltevuus 0,73 m/km
Keskivirtaama 45,5 m³/s [8]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Jänisjoen nimellä tunnettua uomaa voidaan seurata Laatokan rannasta ylös Suomen puolelle Joensuun Koveron luoteispuolelle asti Aittojärveen, joka sijaitsee Joensuussa entisen Enon kunnan alueella. Jänisjoen pituutta määritettäessä huomioidaan Aittojärven ja Loitimon välimatka (21,6 km, osuudet [4]), Loitomon selkä (8,2 km) ja joen osuus valtioiden rajalle (47,6 km) sekä joen pituus rajalta Laatokkaan (70 km [3]). Näiden yhteispituus on noin 150 kilometriä. Suomenkielisissä lähteissä mainittu joenpituus 95 kilometriä [2] voi tarkoittaa pääuoman pituutta Sonkajanjärveltä Venäjän rajalle. Jänisjoen yläjuoksuksi voidaan kutsua osuutta Aittojärveltä Loitimoon, keskijuoksuksi osuutta Loitomolta Jänisjärvelle ja alajuoksuksi viimeistä osuutta Jänisjärveltä Laatokkaan.[6]

Jänisjoki virtaa yläjuoksulla leveänä jokena. Aittojärvellä on vedenpinta 114,3 metrin korkeudella mpy. ja joen pinta putoaa alle kolmen kilometrin matkalla Kortejärveen laskiessaan 112,9 metriin, ja edelleen tullessa yli kolme kilometriä alempana sijaitsevaan Koverojärveen, on sen pinta laskenut 111,9 metriin. Joki kääntyy lounaaseen päin Haarajärven suuntaan, josta alle kolmen kilometrin päästä se kääntyy viiden kilometrin päässä sijaitsevaan entisen Tuupovaaran kunnan alueella Loitimoon. Joen yläjuoksulla on pudotusta vain noin neljä metriä. Joen vesimäärät ovat heti alussa tavanomaista suurempia. Alussa siihen yhtyy luoteesta saapuva Kotajoen ja Joutenjoen vedet, koillisesta Pulliaisjoen ja kaakosta Karjapuron vedet. Koverojärveen laskee kaakosta päin Vilvasjoki ja Haarajäven lähellä jokeen yhtyy Kuuspuro ja Koskutjoki.[6]

Loitimo on säännöstelty järvi Melkon luusuassa sijaitseva Ruskeakosken vesivoimalaitoksen takia, joka hyödyntää Jänisjoen yläjuoksun ja muiden Loitimoon laskevien jokien vettä. Sillä on lupa säännöstellä Loitimon vedenpintaa 108,17–110,29 metrin korkeudella mpy. Voimalassa vedenkorkeus putoaa noin 20 metriä. Jänisjoki jatkaa vesireittiään kohti etelää, jossa se kääntyy vasta 25 kilometrin päässä Tohmajärven Uusi-Värtsilässä itään päin ja poistuu Suomesta Venäjälle Värtsilässä 8 kilometrin päässä. Loitomosta alkava osuus ei sisällä kuin yhden järven, joka on pitkänkapea Tanikka (89,5 m mpy.). Järven alapuolella sijaitsee Vihtakosken voimalaitos. Jokeen yhtyy lännestä virtaava Viesimonjoki ja joen kääntökohdassa luoteesta tuleva Suonpäänjoki ja koillista virtaava Kangasjoki. Näiden yläpuolelle on Jänisjokeen rakennettu Saarion- ja Vääräkosken vesivoimalaitokset. Suomen puoleisessa Värtsilässä sijaitsee joen vieressä hyvä lintujärvi Sääperi, jonka vedenpinta on joen korkeudella 64,3 metriä mpy. Jokeen yhtyy idästä virtaava Juuvanjoki. Loitimosta on Ruskeakosken voimalan alapuolelle pudotusta noin 20 metriä ja voimalasta valtioiden rajalle on pudotusta 26 metriä lisää [2]. Rajan takana neljän kilometrin päässä sijaitsevan Jänisjärven vedenpinnan korkeus on vain hieman tätä alempi. Jänisjoki laskee Jänisjärveen sen pohjoispäässä sijaitsevaan pitkänomaiseen lahteen, jolla on pituutta 15 kilometriä. Lahden jälkeen jatkuu 18 kilometrinen järvenselkä.[6][9][10]

Jänisjoen alajuoksu alkaa Jänisjärven alapuolelta, missä sijaitsee neulapato säännöstelemässä Jänisjärven vedenpintaa. Joki putoaa heti muutaman kilometrin jälkeen Hämeenkoskessa, Harlun Leppäkoskessa se putoaa taas lisää ja viimeinen suuri pudotus tapahtuu Läskelän Läskelänkoskessa. Kaikissa kolmessa koskessa toimii vesivoimala. Läskelästä joki virtaa rauhallisesti Laatokkaan.[9]

  • Jänisjärven säännöstelyssä käytettävä neulapato
    Jänisjärven säännöstelyssä käytettävä neulapato
  • Harlun voimalaitos ja ohijuoksutus uoma
    Harlun voimalaitos ja ohijuoksutus uoma
  • Hämekosken maantiesilta
    Hämekosken maantiesilta
  • Läskelässä
    Läskelässä
  • Jänisjoki joensuussa, vensuojia
    Jänisjoki joensuussa, vensuojia

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Jänisjoen valuma-alue sisältää turvesoita, joita on ojitettu paikoitellen tiheästi, moreenimaita ja hiekkamaita. Maanviljelyä esiintyy alueen moreenimailla ja savikoilla. Hiekkamailla valuma-alueen järvet ja niistä lähtevät lasku-uomat ovat yleensä kirkasveteisiä. Turvemaiden vedet ovat sen sijaan vedenväriltään tummia ja happamia. Turvemaiden osuus valuma-alueen pinta-alasta on 24 %. Valuma-alueen maaperän rakenteesta johtuen Loitimo ja Jänisjoki ovat humuksesta johtuen ruskeavetiset, mutta jotkin sivujoet ovat satunnaisesti myös kirkasvetisiä. Eräiden järvien tila on erinomainen, mutta yleensä järvien tila on hyvä. Useimpien jokien tila on hyvä, lukuun ottamatta Koskutjokea, joka tila on turvetuotannosta johtuen enää tyydyttävä.[2]

Ravinnepitoisuuksilla ilmaistuna Jänisjoki on lievästi rehevöitynyt, sillä kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 17,4 mikrogrammaa litrassa vettä, kokonaistyppipitoisuus 526 mikrogrammaa litrassa. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskussa, mutta typpipitoisuudet ovat olleet vakaita.[11]

Virtaamia

Suomen puolella on joen virtaamia mitattu Vääräkosken kohdalla. Joen keskivirtaama on 21 m³/s (MQ), keskiylivirtaama 101 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 3,6 m³/s (MLQ). Suurin mitattu virtaama on ollut 164 m³/s (HQ, 24.5.1981). Venäjällä on virtaamia mitattu ilmeisesti voimalaitoksien kohdalla. Vuonna 2008 julkaistussa Jänisjoen vesistön alanyysissä joensuun keskivirtaamaksi ilmoitettiin 45,5 m³/s (MQ) ja Jänisjärvellä joen niskalla 40 m³/s [8]. Kevättulva alkaa voimistua yleensä huhtikuun alussa ja rauhoittua kesäkuun aikana. Syyssateet nostavat vesimääriä kesän jälkeen, mutta talvella virtaamat ovat pienimmillään. Voimalaitoksien säännöstelyllä on vaikea tasoittaa kevättulvien vaikutusta.[11]

Kalastus

Jänisjoen luonnollinen yhteys Laatokkaan on katkennut kuuden vesivoimalaitoksen patorakenteiden takia. Kalateitä ei ole yhdelläkään voimalalla. Jänisjoen kalakanta on luontaisesti järvikalastoa, johon voimalaitoset ovat velvoiteistutuksin istuttaneet vaelluskaloja (taimen ja kirjolohi). Jänisjoen valuma-alue sisältyy Kitee-Jänisjoen kalatalousalueeseen, jonka pinta-ala on 189,41 km² ja joka sisältää 60 yli 50 hehtaarin järveä ja 13 keskikokoisia tai suurempia jokea. Suurin näistä joista on Jänisjoki.[2]

Melontareitti

Jänisjoki on sopiva melontaan ja sen melontareitistöön kuuluu yli 200 kilometriä melottavia joki- ja järviosuuksia.[12]

Historiaa

Venäjän puolella, Läskelänkosken rannalla, sijaitsee Läskelän paperitehdas. Leppäkosken partaalla ovat toimineet Leppäkosken paperi- ja sellutehtaat ja Hämekosken rannalla kartonkitehdas.

Jänisjoen vesistöaluetta on muokattu jo 1800-luvulta lähtien järvenlaskuilla, jonka jälkeen Jänisjoki on jo 1900-luvun alkupuolella padottu voimalaitoskäyttöön. Patoaminen on aiheuttanut Jänisjoen alajuoksulla voimakkaita muutoksia.[13]

  • Voimala ja paperitehdas Harlussa
    Voimala ja paperitehdas Harlussa
  • Postikortti Hämekoskelta
    Postikortti Hämekoskelta
  • Hämekosken voimalaitos vuonna 1935
    Hämekosken voimalaitos vuonna 1935
  • Leppäkoski 1930-luvulla
    Leppäkoski 1930-luvulla
  • Leppäkoski vuonna 1935
    Leppäkoski vuonna 1935
  • Jänisjoen rautatiesilta vuonna 1919
    Jänisjoen rautatiesilta vuonna 1919
  • Rautatiesilta vuonna 1935
    Rautatiesilta vuonna 1935

Valuma-alue
Pääartikkeli: Jänisjoen valuma-alue

Yleistä

Jänisjoen vesistöalue on Suomen kaakkoisraja-alueen suurimpia. Sen pinta-ala on 3 860 km² [1] (tai 3 900 km² [3]), josta Suomen puolella on 1 988 km² ja Venäjän puolella on 1 872 km², eli noin puolet kummassakin. Venäjän valuma-alueella on alueita, joista vesi virtaa ensin Suomen puolelle ja alueita, jonne vesi virtaa Suomesta Venäjälle. Suomen puoliset alueet kuuluvat pääosin Joensuuhun, Ilomantsiin ja Tohmajärvelle. Valuma-alueen keskusjärvi on Jänisjärvi, joka sijaitsee Venäjällä. Suomen puolella on keskusjärvenä pienempi Loitimo, joka kokoaa latvavedet itseensä.[6][9][14][15]

Pääuoman kuvailua

Jänisjoen valuma-alueen pääuoma virtaa yläjuoksulla Sonkajärven valuma-alueella, josta se sitten jatkaa Haarajoen alueelle ja laskee Jänisjokena Loitimoon. Loitimolta se jatkaa Jänisjoen uomana Laatokkaan asti. Jänisjoen pituus Haarajoen alueelle Aittojäven joenhaaraan on noin 150 kilometriä, josta pääuomaan valitaan ensin Pulliaisjoki, Jormonjoki ja Sonkajoki (21 km, osuudet [4]) ja viimeisenä Sonkajajärvi ja Onkilamminpuro (5 km). Näiden yhteispituus on noin 170 kilometriä [4].[6][2][3]

Jänisjoen sivu-uomia

Alla olevaan taulukkoon on koottu vesistön pääuomasta ne sivujoet, jotka sijaitsevat Jänisjoen osuudellä. Tiedot taulukkoon on haettu taulukon alapuolella luetelluista lähteistä. Lähteet on vielä eritelty oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom. 		Nimi
ven.
 		 Jänisjoen
kohta
 		 Etäisyys
Laatokasta
(km)		 Pituus
(km)
 		 Virtaama
(MQ m³/s)
 		 Valuma-alue
(km²)
 		 Lähteet
 
 
laskee Laatokkaan
RetuojaRetuoja (Рету-оя)alajuoksu2112,1,2,1,1,–,–
Öllöojaalajuoksu2,–,2,–,–,–,–
AlatsojaAlatsoja (Алатс-оя)alajuoksu12142,1,2,1,1,–,–
LöytöojaRienioja (Риэниоя)alajuoksu16142,1,2,1,1,–,–
Saviojaalajuoksu2,–,2,–,–,–,–
SahrajokiJänisjärvi2,–,2,–,–,–,–
UlmosenjokiUlmosenjoki (Улмосенйоки)Jänisjärvi222042,–,2,–,7,–,7
LohjanpuroLohjanpuro (Лохьянпуро)Jänisjärvi112,–,2,–,7,–,–
VeljakanjokiVeljakanjoki (Вельяканйоки)Jänisjärvi182,–,2,–,7,–,–
SoanjokiSoanjoki (Соанйоки)Jänisjärvi271,31262,–,2,–,4,4,4
LeppäojaLeppjaoja (Леппяоя)Jänisjärvi122,–,2,–,7,–,–
PapinojaJänisjärvi2,–,2,–,–,–,–
KiekuanjokiKiekuanjoki (Киекуанйоки)Jänisjärvi102,1,2,–,1,–,–
JuuvanjokiJuuvanjoki (Юуванйоки)keskijuoksu72487,86922,1,2,1,1,4,1
Suomen ja Venäjän valtionraja (noin 72 kilometriä Laatokasta)
Kangasjokikeskijuoksu211133,–,3,–,5,–,6
Suonpäänjokikeskijuoksu441163,–,3,–,5,–,6
Viesimonjokikeskijuoksu371923,–,3,–,5,–,6
MelapuroMelakko3,–,3,–,–,–,–
VekarusjokiLoitimo134903,–,3,–,5,–,6
KuuttijokiLoitimo3,–,3,–,–,–,–
RekijokiLoitimo153283,–,3,–,5,–,6
Koskutjokiyläjuoksu1133,–,3,–,–,–,6
Kuuspuroyläjuoksu313,–,3,–,–,–,6
VilvasjokiKoveron Lastujärvi583,–,3,–,–,–,6
Karjapuroyläjuoksu133,–,3,–,–,–,6
Pulliaisjokiyläjuoksu1043,–,3,–,–,–,6
Joutenjokiyläjuoksu1923,–,3,–,–,–,6
alkaa Aittojärvestä (noin 150 kilometriä Laatokasta)

Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [3], 2 = luettu Karjalan karta- verkkopalvelusta [9], 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta [6], 4 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 5 = [13], 6 = mitattu SYKEn Paikkatietoikkunalla [4], 7 = selvitys [8].

Lähteet

Huomioita
  1. Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer, ACME tai Kansalaisen karttapaikka.

    Viitteet
    1. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
    2. Jänisjoen vesistöalue (HTML) skvsy.fi. 2022. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 12.1.2022.
    3. Jänisjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
    4. Paikkatietoikkuna (tuoteseloste), Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 13.1.2022
    5. Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.1.2022. (venäjäksi)
    6. Värtsilä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.1.2022.
    7. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 12.1.2022.
    8. Gorbatsev, Stanislav & Ivanter, Dmitrij: Ученые записки Петрозаводского государственного университета (suom. Petroskoin valtionyliopiston tieteelliset artikkelit), 2008, 30. vsk, nro 4, s. 41–51. Petroskoi, Venäjä: Petroskoin valtionyliopisto. ISSN 1994-5973. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 27.1.2022. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
    9. Jänisjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 12.1.2022)
    10. Vedestä voimaa (Voimalaitosten esittely Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n verkkosivuilla) pks.fi. Viitattu 28.4.2017.
    11. Dubrovin, Tanja & al.: Jänisjoen vesistön säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset. Raportti 97/ 2016. Pohjois-Karjalan ELY, 2016. ISBN 978-952-314-522-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.1.2022).
    12. Melojan Jänisjoki, Tohmajärven kunta, Viitattu 13.1.2022
    13. Paajanen, Mervi: Ehdotus Kitee-Jänisjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus. Viitattu 12.1.2022.
    14. Jänisjoen vesistö vesistö (01) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.1.2022.
    15. Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 13.1.2022

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.