Gregoriaaninen kalenteri

Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla.[1] Gregoriaanisessa ajanlaskussa 400 vuotta sisältää siis 97 karkausvuotta (eli vuotta, jossa on karkauspäivä), ei sataa, kuten juliaanisessa ajanlaskussa. Karkauspäivä on nykyisin helmikuun 29. päivä, mutta vielä 1990-luvulle asti karkauspäiväksi oli Ruotsissa ja Suomessa nimetty helmikuun 24. päivä.[2]

Ruotsalainen almanakka vuodelta 1753, jolloin gregoriaaninen kalenteri otettiin Ruotsissa käyttöön.

Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Alankomaita ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat pian perässä. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia ja sen siirtomaat siirtyivät uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta.[3]

Rakenne
NroKuukausiPäiviä
1tammikuu31
2helmikuu28 tai 29
3maaliskuu31
4huhtikuu30
5toukokuu31
6kesäkuu30
7heinäkuu31
8elokuu31
9syyskuu30
10lokakuu31
11marraskuu30
12joulukuu31

Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa karkauspäivä pidetään joka neljäs vuosi, jolloin vuoden keskipituus on 365,25 päivää.[4] Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus on 365,2425 päivää, joten virhettä kertyy tuhannessa vuodessa vain noin 0,3 päivää.

Kalenteri yhtenäistää myös aiemmin käytettyjä kirjavia käytäntöjä: siinä vuosi vaihtuu 1. tammikuuta ja ajanlaskun alkupiste on munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskema Jeesuksen syntymä.

Gregoriaaninen kalenteri jakautuu 12 epäsäännöllisen pituiseen kuukauteen.

Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri. Viikonpäivät siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esimerkiksi 20. toukokuuta oli vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai, vuonna 2008 tiistai, vuonna 2009 keskiviikko, vuonna 2010 torstai ja vuonna 2011 jälleen perjantai. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran.

Historiaa

Vuonna 46 eaa. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25. päiväksi.[5] Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin sattuu.[6]

1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11. maaliskuuta, mutta pääsiäisen ajankohtaa määritettäessä sen oletettiin edelleen olevan 21. maaliskuuta, joten suhteessa luonnollisiin vuodenaikoihin pääsiäisen keskimääräinen ajankohta siirtyi vähitellen yhä myöhemmäksi.[7] Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskikesään.

Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Jostakin syystä Gregorius XIII valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan sadalla jaollisista vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Toki valittu sääntö on paljon helpompi muistaa. Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 olivat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3 000 vuodessa, mutta Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen. Niitä korjaamaan lisätään aikaan silloin tällöin karkaussekunteja, viimeksi vuonna 2015.[8]

Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä hän julkaisi 24. helmikuuta 1582 bullan Inter gravissimas, jonka mukaan uuteen ajanlaskuun oli siirryttävä saman vuoden lokakuun 4. päivän jälkeen.[9]

Käyttöönotto eri maissa
Maa1. tammikuuta
hyväksyttiin
uudenvuodenpäiväksi		Gregoriaaninen kalenteri
otettiin käyttöön
Venetsia15221582
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta15441583
Espanja, Portugali ja Etelä-Alankomaat15561582
Preussi15591700
Tanska1300-luvun alussa[10]1700
Ruotsi (ja Suomi)15591753
Ranska15641582
Lothringen15791682
Skotlanti16001752
Venäjä17001918
Toscana17211750
Iso-Britannia siirtomaineen Skotlantia lukuun ottamatta17521752

Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Hollantia ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat perässä lähivuosina.

Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta[3] (katso myös: ruotsalainen kalenteri).

Kerrotaan, että gregoriaanisen kalenterin tullessa käyttöön monet luulivat menettäneensä elämästään yhtä monta päivää kuin kalenterista jätettiin pois. On väitetty, että Englannissa järjestettiin tämän vuoksi jopa mielenosoituksia ("antakaa meille takaisin yksitoista päiväämme!"). Kyseessä on kuitenkin luultavasti pelkkä myytti.[11]

Suomi

Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria, joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut Suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi Venäjän lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta 1918 seurasi suoraan 14. helmikuuta 1918.

Suomen ortodoksinen kirkko noudatti vielä Venäjän vallan aikana juliaanista kalenteria ja siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin vasta 1920-luvulla. Silloinkin asiasta käytiin kirkkokunnan sisällä pitkällisiä kiistoja. Venäjän ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria, mistä syystä joulua vietetään Venäjällä 7. tammikuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan; juliaanisen kalenterin mukaan päivä on 25. joulukuuta). Myös jotkut muut ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juliaanista kalenteria. Pääsiäisen paikka määräytyy kuitenkin kaikissa ortodoksisissa kirkoissa juliaanisen kalenterin perusteella, Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta.[12]

Muuta

Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla (todellisten täydenkuun ja kevätpäiväntasauksen mukaisesti) kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä täysin sellaisenaan. Tällaista gregoriaanisen kalenterin muunnosta, jossa päivämäärät ovat samat, mutta pääsiäinen ja sen mukana liikkuvat pienemmät pyhät eivät aina ole samassa paikassa kuin tavallisessa gregoriaanisessa kalenterissa, on kutsuttu myös ”parannetuksi kalenteriksi”. Tällaista kalenteria käytettiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönoton jälkeen aluksi myös Ruotsissa ja sen myötä Suomessakin. Kun Ruotsi siirtyi tavalliseen gregoriaaniseen kalenteriin, oli Suomi jo liitetty Venäjään, joten Suomi noudatti parannettua kalenteria tämän jälkeenkin. Suomi eli parannetun kalenterin mukaan viimeisenä maana maailmassa. Tästä johtui, että Suomessa juhlittiin kerran, vuonna 1845, pääsiäistä eri aikaan kuin missään muualla; tavallista gregoriaanista kalenteria noudattavissa maissa pääsiäinen oli sinä vuonna aikaisemmin (23. maaliskuuta) ja Venäjällä myöhemmin kuin Suomessa. Suomessa se oli silloin 30. maaliskuuta.[13]

Gregoriaanista kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Kuitenkin esimerkiksi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa oli vain kymmenen kuukautta: vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eaa. mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi.

Katso myös

Lähteet
  • Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 24.2.2019).

Viitteet
  1. Oja, s. 43
  2. Oja, s. 52
  3. Oja, Heikki: ”2. Ajanlaskun aakkosia”, Aikakirja 2013, s. 44. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.2.2019).
  4. Oja, s. 28, 41
  5. Oja, s. 30
  6. Oja, s. 41–42, 152
  7. Oja, s. 42
  8. Mielonen, Matti: Ihmiskunta sai yöllä sekunnin lisäaikaa – karkaussekunnin pelätään aiheuttavan häiriöitä tietokoneisiin 30.6.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.2.2016.
  9. Oja, s. 42–43
  10. Bauer, R. W.: Calender for Aarene fra 601 til 2200. , 1868 (1993 up.). ISBN 87-7423-083-2.
  11. Poole, Robert: 'Give us our eleven days!': calendar reform in eighteenth-century England 1.11.1995. Oxford Academic. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  12. The Calendar of the Orthodox Church The Greek Orthodox Archdiocese of America. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
  13. Oja, s. 44–46

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.