Länsiletto

Länsiletto on kivikkoinen saari Perämerellä Haukiputaan edustalla noin kahdeksan ja puolen kilometrin päässä mantereelta. Saaressa on kaksi vanhaa kalamajaa sekä sektoriloistotorni ja Oulun ja Kemin välisen laivaväylän linjataulu. Toinen saaren kalamajoista on avoinna retkeilijöille, mutta se on asumiskelvoton.[1]

Saaren rantakivikoissa kasvaa harvaa niittykasvillisuutta, jonka hallitsevana lajina on ruokohelpi. Lillukat ja rantavehnä hallitsevat soraikkorinteitä ja louhikoita, ja saaren lounaaseen viettävällä osalla on pajua kasvava niitty. Saaren länsipäässä kasvaa pihlajaa ja variksenmarjaa. Rakennusten ympäristö on kuivaa pihaketoa vadelmapensaineen. Aikaisemmin saarella on tavattu myös silmälläpidettäviin kasvilajeihin kuuluvaa meriputkea, jota ei ole tavattu muualla Haukiputaan rannikkoalueilla tai saaristossa.[1]

Saaren somerikkoharjanne on pienen lapintiirojen yhdyskunnan pesäpaikka. Muita saarella tavattavia lintulajeja ovaat kahlaajalinnut, kuten tylli ja satunnaisesti lapinsirri. Yleisimmin saarelta tavattava vesilintulaji on pikkukoskelo. Maalintulajeista kivitasku on ainoa jokavuotinen laji.[1]

Saaren sijainnin vuoksi kevätkausi koittaa saarella vasta muutamia viikkoja mannermaan jälkeen.[2]

Matalalla saarella ei ole luonnollista eikä ihmisen tekemää satamapaikkaa, eikä se siten tarjoa suojapaikkaa merenkäynniltä. Ammattikalastuksen kannalta saari on arvoton. Koska saari on lintujen pesimäpaikka, varomaton retkeily ja liikkuminen saattaa aiheuttaa vahinkoa lintuyhdyskunnille.

Merenkulun ohjauslaitteet Länsiletossa

Saarella on vierekkäin kaksi merenkulun ohjauslaitetta, kaksivärinen betoninen sektoriloistotorni ja teräsristikkomaston varaan nostettu linjataulu.

Saaren korkeimmalla kohdalla sijaitseva majakaksi usein luultu sektoriloistotorni on nelikulmainen betoninen torni, jonka huipulla on Hailuodon pohjoispuolitse Ouluun johtavan laivaväylän linjaloisto. Tornin väylälle näkyvä seinä on punainen, muut ovat valkoisia. Ollessaan linjassa Luodeleton saaren itäkaakkoispuolella Luodematalan matalikolla sijaitsevan linjataulun kanssa Länsileton loisto opastaa laivoja mereltä Oulun satamiin.[3]

Loistotorni on rakennettu vuonna 1939[4] ja se on korjattu vuonna 1979. Noin 16,5 metriä korkean tornin huipulla olevan loistolaitteen valon korkeus merenpinnasta on 19,3 metriä ja kantomatka 9,0 meripeninkulmaa eli 16,7 kilometriä. Loisto näyttää valkoista kestovilkkua sektorissa, jonka rajat ovat mereltä loistoa kohti katsottaessa kompassisuunnissa 059°—065°. Valotunnuksen kesto on 2 s + 6 s, eli valo on sytytettynä yhtämittaisesti kaksi sekuntia kahdeksan sekunnin jaksoissa.[3]

Loistotornin rinnalla on linjataulu 33 metrin korkuisessa teräsristikkomastossa. Linjataulun väylän puoleinen eli pohjoinen sivu on punainen ja siinä on keltainen pystyraita. Linjataulun valon korkeus on 35,3 metriä, ja valotunnuksena on väylän suuntainen valkoinen kestovilkku 2 s + 6 s, eli valo on sytytettynä yhtämittaisesti kaksi sekuntia kahdeksan sekunnin jaksoissa. Merkki toimii Oulun–Kemin 10 metrin väylän takamerkkinä, etumerkki on pohjoisessa Nimettömän saaressa sijaitseva linjataulu.[5]

Lähteet
  1. Eino Merilä, Maarit Vainio: Haukiputaan rannikon ja saarten luonnon perusselvitys, 1990 (moniste, sivut 68, 69, 73) Ympäristöinstituutti, Mare Botnicum.
  2. Eino Merilä: Tietolähteitä saarilta ja rannoilta Oulun seudulta, Haukiputaalta Oulunsaloon koti.netplaza.fi. 30.12.1997. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 30.06.2007.
  3. Merenkulkulaitos: Suomen rannikon loistot 1993, sivu 30 (Länsiletto, ohjauslaite nro 9142, KV-nro C4150.1)
  4. Vuosikertomus Oulun luotsipiiristä vuodelta 1939
  5. Merenkulkulaitos: Suomen rannikon loistot 2007, sivu 19 (Nimetön ylempi, ohjauslaite nro 8898)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.