Länsi-Afrikan ebolaepidemia 2014–2016

Ensimmäinen tunnettu Länsi-Afrikan ebolaepidemian tapaus oli kaksivuotias Emile-poika Guéckédoun prefektuurin syrjäisessä, Guéckédoun kaupungin läheisessä Meliandoun kylässä Guineassa lähellä Liberian rajaa.[12] Hän sai tartunnan todennäköisesti kuolleesta lepakosta. Pojalle nousi korkea kuume, hän oksenteli ja kuoli kahden päivän kuluttua 28. joulukuuta 2013.[13] Pojan 3-vuotias sisar, äiti ja isoäiti menehtyivät ebolaan tammikuussa 2014. Lisää pojan isoäidin hautajaisissa olleita sukulaisia sairastui, ja luultavasti nämä veivät taudin kotikyläänsä. Ensimmäisiä sairastuneita hoitanut sairaanhoitajakin sairastui.[8]

Meliandousta tauti levisi lähikyliin ja sairastuneita alkoi saapua Guéckédoun sairaalaan. 10. maaliskuuta 2014 Guéckédoun ja Macentan terveysviranomaiset varoittivat Guinean terveysministeriötä alueella leviävästä tappavasta taudista.[14] 28. maaliskuuta 2014 mennessä ebola levisi Guinean pääkaupunkiin Conakryyn.[15][16]

Koska ebolaa ei ollut aiemmin havaittu Länsi-Afrikassa, tautia ei alussa tunnistettu siellä ebolaksi ja se levisi vapaasti muutamia kuukausia.[14] Kun sairaus tunnistettiin maaliskuussa 2014, se oli levinnyt Guineassa ja tautiepäilyjä alkoi ilmetä myös Liberiassa ja Sierra Leonessa.[17]

Tauti ei tartu ilmateitse (esimerkiksi hyttysten tai hengityksen välityksellä) eikä ruoan tai juoman kautta, vaan se edellyttää kontaktia sairastuneen ruumiinnesteiden, kuten veren, oksennuksen tai syljen kanssa.[18] Virus säilyy hengissä vain lyhyen aikaa kuivuneilla pinnoilla.[19]

Uudet ebola-tapaukset viikoittain niissä kolmessa Afrikan maassa, jossa tauti levisi vuonna 2014 hallitsemattoman nopeasti.

Nigerialaiset lääkärit harjoittelevat suojapuvun pukemista.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö varoitti ennennäkemättömästä epidemiasta jo 2. huhtikuuta 2014, jolloin ebola oli tappanut 80 ihmistä Guineassa, levinnyt sieltä useisiin paikkoihin ja alkanut levitä Liberiaan.[20] Vapaaehtoisten ulkomaisten auttajien resurssipula vaikutti osittain ebolan leviämiseen Länsi-Afrikassa.[21] Ebolaa torjuvat ryhmät joutuivat myös paikoin hyökkäysten kohteeksi. Huhtikuussa 2014 suuttunut väkijoukko hyökkäsi ebolakeskukseen Guineassa ja avustusjärjestö joutui evakuoimaan paikan.[22] Taudin leviämistä edisti myös epätietoisuus sen tartuntatavoista. Ongelmaksi muodostuivat myös alueen perinteiset hautaustavat, joihin kuuluu ruumiiden koskettelu.[23][24]

Kesäkuun 2014 alussa tauti levisi myös Sierra Leonessa.[25] 4. heinäkuuta 2014 mennessä ebolaan oli kuollut 467, ja tauti oli tarttunut ainakin noin 800:aan.[26] Maailman terveysjärjestö WHO kertoi 1. elokuuta 2014 viruksen leviävän Länsi-Afrikassa hallitsemattomasti.[27] Syyskuun 2014 loppuun mennessä tautiin oli kuollut Länsi-Afrikassa WHO:n mukaan noin 3400 ihmistä.[28] Lokakuun 2014 alkuun mennessä ebola levisi ennen näkemättömän laajalle Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.[29]

17. lokakuuta 2014 WHO julisti Senegalin vapaaksi ebolasta, koska maassa ei ole todettu uusia tartuntatapauksia 42 päivään.[30] 20. lokakuuta 2014 WHO totesi myös Nigerian ebolavapaaksi.[31]

24. lokakuuta 2014 Malissa varmistui ensimmäinen ebolatapaus.[32] Sairastunut pikkutyttö menehtyi seuraavana päivänä.[33] 12. marraskuuta 2014 Malissa paljastui aiempaan liittymätön toinen tapaus, jossa guinealaista ebolapotilasta Malin pääkaupungissa Bamakossa hoitanut sairaanhoitaja menehtyi ebolaan.[34] Myös kaksi muuta kuoli samassa yhteydessä saadusta tartunnasta.[35][36]

Ebolan leviäminen alkoi hidastua marraskuussa 2014. Liberiassa tuli vähemmän uusia tautitapauksia 30.10.2014 mennessä[37]. Marraskuun lopussa Sierra Leonessa haudattiin yhä enemmän ihmisiä niin, ettei ebola levinnyt kuolleista[38].

Sierra Leone kielsi joulukuussa 2014 uskonnolliset juhlat ja muut suuret kokoontumiset. Viranomaiset aloittivat myös ebolaan sairastuneiden kotietsinnät ja lisäsivät maan sisäisä matkustusrajoituksia[39][40].

Ebolan löytäjä Pierre Piotin mukaan ratkaisevaa edistystä ebolan torjunnassa oli tapahtunut joulukuuhun 2014 mennessä, mutta että epidemia jatkuisi hänen mukaansa vielä vuoden 2015 loppuun asti.[41]

Sierra Leone julisti ebolan vuoksi kansallisen hätätilan 31. heinäkuuta[28] ja Liberia 7. elokuuta 2014[42]. Afrikan ebolamaiden viranomaiset ovat pyrkineet estämään ebolan leviämistä sulkemalla rajoja maiden välillä ja maan sisällä sekä pitämällä päivien mittaisia työtaukoja.[43] Guinea sulki rajansa Sierra Leoneen ja Liberiaan elokuussa 2014.[17] Senegal sulki Guinean-rajansa maaliskuussa[44] ja syyskuussa 2014[45].

Ebolan hoitoa ovat hankaloittaneet paikallisen terveydenhoitohenkilöstön puutteelliset työskentelyolosuhteet. Osa Liberian terveydenhoitoalan työntekijöistä meni lokakuussa 2014 lakkoon, koska heiltä puuttui kunnollisia suojavarusteita.[46] Lisäksi hoitajat vaativat ebolapotilaista vaarallisen työn lisää. Lokakuun 2014 puoliväliin mennessä 201 Liberian terveydenhuollon työntekijää oli saanut ebolan ja 95 sairastuneista kuollut.[47] Lakosta huolimatta Liberian sairaaloista suurin osa kykeni toimimaan normaalisti.[48] Lokakuussa 2014 hautaustyöntekijät menivät lakkoon Sierra Leonessa maksamattomien palkkojen vuoksi.[49] Marraskuussa 2014 neljäsataa sierraleonelaista terveydenhoidon työntekijää lakkoili maksamattomien vaarallisen työn lisien vuoksi.[50]

Lääkärit ilman rajoja -järjestö ilmoitti marraskuussa 2014 aloittavansa nopeutetulla aikataululla kolmen kokeellisen lääkkeen ihmiskokeet Liberiassa ja Guineassa joulukuun alkupäivinä.[51]

Ebolan leviäminen hidastui huomattavasti tammikuussa 2015 kaikissa ebola-maissa[52][53]. Varsinkin Liberiassa epidemia oli lähellä tyrehtymistä[54][55]. Silti taudin leviämistä ei vieläkään oltu saatu kuriin[56]. Sierra Leonessa oli yhä paljon sairastuneita, ja taudin leviäminen kiihtyi Guineassa. Liberia avasi rajansa helmikuussa 2015. Tällöin epidemia levisi enää kymmenesosavauhdilla siitä, mitä huipussaan[57]. WHO hyväksyi 20. helmikuuta 2015 ebolan toteamisen soveltuvan pikatestin[58].

Maailman terveysjärjestö WHO katsoi pandemiariskin pienentyneen huhtikuussa 2015[59].

Huhtikuun alussa 2015 ebola oli lähellä hiipumista myös Sierra Leonessa[60]. Tautia oli yhä varsinkin Guineassa ja Sierra Leonessa, ja WHO piti tautia yhä kansainvälisenä uhkana[61].

Epidemia päättyi lopulta virallisesti alkuvuodesta 2016. Sierra Leonessa ja Guineassa epidemia todettiin päättyneeksi loppuvuodesta 2015. Liberia julistettiin vapaaksi ebolasta tammikuussa 2016, ja WHO julisti Länsi-Afrikan ebolaepidemian päättyneeksi pian tämän jälkeen.[5]

Ebolasta toipuneilla on ilmennyt monenlaisia ikäviä vaivoja, kuten näkö- ja kuulohäiriöitä. Vielä keväällä 2015 ei tiedetä johtuvatko itse taudista vai esimerkiksi desifiointiaineista.[62]

Taudin levinneisyys koko maailmassa 1. lokakuuta 2014.

  Laaja

  Paikallinen, kuolemia

  Paikallinen, ei kuolemia

  Yksittäiset, kuolemia

  Yksittäiset, ei kuolemia

  Hoitoon evakuoidut, kuolemia

  Hoitoon evakuoidut, ei kuolemia

  Vapaa ebolasta, ei uusia tartuntoja 42 päivään

Lokakuussa 2014 havaittiin yksittäisiä ebolatapauksia Yhdysvalloissa[63] ja Espanjassa.[64] Sairastuneet saivat ebolan Afrikasta tai hoitamalla kotimaassa siellä tartunnan saaneita. Afrikasta ebolan saanut liberialaismies kuoli Dallasissa 8. lokakuuta 2014.[8][65] 12. lokakuuta 2014 miestä hoitaneella sairaalatyöntekijällä todettiin ebola.[66][63][67] 15. lokakuuta 2014 varmistui myös toisen sairaanhoitajan saama tartunta.[68]

23. lokakuuta 2014 New Yorkissa todettiin tartunta 33-vuotiaalla Guineasta palanneelta mieslääkärillä.[69] Lääkäri parantui taudista ja pääsi kotiin sairaalasta 12. marraskuuta 2014.[70]

Skotlannin Glasgow’ssa ilmeni ebola eräällä Länsi-Afrikasta palaneella avustustyöntekijällä 29. joulukuuta 2014.[71]

Suomen ulkoministeriö suositteli elokuussa 2014 välttämään kaikkea matkustamista Sierra Leoneen ja Liberiaan, sekä tarpeetonta matkustamista Guineaan.[102] 17. lokakuuta 2014 ulkoministeriö kehotti välttämään kaikkea matkustamista Guineaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan.[103]

Syyskuussa 2014 THL ja HUS antoivat Suomen sairaanhoitopiireille ohjeistukset ebolan varalta.[104] HUSissa harjoiteltiin ebolapotilaiden hoitoa.[105] Oysissa on koulutettu satoja sairaanhoitajia ebolan torjuntaa varten ja luotu valmius ainakin muutaman ebolapotilaan hoitoon.[106] Suunnitelmien mukaan Oysissa on tarkoitus todeta, onko potilaalla ebola, ja lähettää tämä hoitoon HUSiin.[107]

Lokakuun 2014 alussa sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Taneli Puumalaisen ei nähnyt ebolaa suurena uhkana Suomelle, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloille, jolla on paljon liikennettä Länsi-Afrikan maihin.[108] Ylilääkäri Asko Järvisen mielestä Suomeen saattaa tulla yksittäisiä ebolatapauksia, mutta tauti ei leviä maassa laajemmalle.[109] Ebolan uhka Suomessa kasvaa huomattavasti, jos tauti alkaa levitä muissa teollisuusmaissa. Suomi on selvittänyt yhdessä EU-maiden kanssa hätätilanteen varalta Länsi-Afrikan evakuointisuunnitelmaa EU-kansalaisten osalta.[110]

13. lokakuuta 2014 Istanbulista Helsinkiin kulkeneessa koneessa oli ensimmäinen Suomea koskeva ebolatartuntaepäily,[111] mutta se oli aiheeton.[112] 30. lokakuuta 2014 Meilahden sairaalan infektio-osastolle tuotiin toinen ebolaepäilty korkeakuumeisen infektion vuoksi,[113] mutta myös tämä osoittautui aiheettomaksi.[114]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Länsi-Afrikan ebolaepidemia 2014–2016 Wikimedia Commonsissa

• Länsi-Afrikan ebolaepidemia Ylen Elävässä arkistossa