Lämpöpuu

Lämpöpuu eli lämpökäsitelty puu on lämpömodifioitua puutavaraa, jolla on tavallisen puutavaran ominaisuuksiin verrattuna parempi lahonkestävyys, suurempi lämmöneristävyys ja alhaisempi kosteuseläminen. Sitä käytetään erityisesti puutarharakenteisiin, saunoihin, sekä sisä- ja ulkoverhouksiin. Lämpöpuun erottaa sen ruskeasta väristä ja savumaisesta tuoksusta.

Tuotantoprosessi

Lämpökäsittely kestää yleensä noin viisi vuorokautta, jolloin puun lämpötila nostetaan vähitellen lämpötilaan 190–220 °C ja vähitellen lasketaan takaisin normaalilämpötilaan. Prosessin etenemistä säädellään kuuman ilman ja vesihöyryn avulla. Puun rakenne muuttuu, sillä sen sidosaineena toimiva ligniini alkaa hajota ja puusta poistuu vettä sekä uuteaineita kuten pihkaa, terpeenejä ja formaldehydejä. Puun rakenteessa tapahtuvat muutokset riippuvat käsittelyn lämpötilasta, kestosta, lämpötilan noston nopeudesta ja puun kosteuspitoisuudesta. Lisäksi eri puulajit käyttäytyvät lämpökäsittelyssä eri tavoin.

Puulajit

Suomessa lämpökäsitellään pääosin mäntyä, metsäkuusta, koivua, haapaa, myös tervaleppää, saarnea, lehtikuusta, pyökkiä ja eukalyptusta lämpökäsitellään. Puulajien välisiin eroihin vaikuttavat esimerkiksi puiden solu- ja huokosrakenne, sekä kemiallisten entsyymien määrä.

Vaikutus puun ominaisuuksiin

Lämpökäsittely vaikuttaa puun kemialliseen rakenteeseen ja sitä kautta puun ominaisuuksiin. Muutos riippuu lämpökäsittelyasteesta.

  • puun tasapainokosteus alenee, kosteuseläminen pienenee, sään- ja lahonkesto-ominaisuudet ja lämmöneristyskyky paranevat
  • puu värjäytyy läpikotaisin ruskeaksi ja puun massa vähenee
  • puun pinta kovenee ja se sälöytyy helpommin
  • puutavaran halkaisulujuus riippuen lämpökäsittelylämpötilasta alenee noin 50 % ja taivutuslujuus alenee 10–20% [1]
  • Puun liimaaminen vaikeutuu

Ympäristöystävällisyys

Lämpöpuuta voidaan pitää ympäristöystävällisenä, sillä sen valmistusprosessissa käytetään ainoastaan lämpöä ja vesihöyryä. Prosessissa ei käytetä ympäristölle haitallisia kemikaaleja, eikä puuhun lisätä mitään kemikaaleja, kuten painekyllästettäessä. Toisaalta lämpökäsittely vaatii energiaa, jonka tuottaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Rakennusosan elinkaaren päättyessä lämpöpuu voidaan hyödyntää energiantuotannossa tai hävittää muilla tavoin, kuten normaali puutavara. Tuotannossa syntyy paikallisesti haitallisia kaasuja, kun puuta "poltetaan" eli lämpökäsitellään.

Käyttökohteet

Käyttökohde riippuu voimakkaasti lämpökäsittelyasteesta. Miedoimmin lämpökäsitellyt puut (alle 190 °C) muuttavat miedosti väriä ja säilyttävät pääosan lujuudestaan, ja muut positiiviset ominaisuudet lisääntyvät hiukan. Voimakkaasti käsitellyt puut (yli 210 °C) menettävät suuren osan lujuudestaan, mutta lahonkesto- ja elämisominaisuudet paranevat huomattavasti. Lämpöpuun käyttökohteita ulkona ovat puutarhakalusteet, terassilaudoitukset, ovet ja ikkunat, rakennusten ulkoverhous, meluaidat, ja puisto- ja leikkikenttärakennelmat. Jatkuvaan vesikosketukseen se ei kuitenkaan sovellu. Sisätiloissa lämpöpuuta käytetään huonekaluihin, lattioihin, erilaisiin tasoihin, sisäverhoukseen ja saunan sisustukseen.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.