Lähiluku

Lähiluku on uuskriitikkojen ja erityisesti englantilaisen William Empsonin sekä yhdysvaltalaisten Cleanth Brooksin ja R. P. Blackmurin kehittämä kaunokirjallisen teoksen analysointitekniikka. Siinä teosta eritellään järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti. Luennassa kiinnitetään erityistä huomiota tekstin mahdolliseen monimerkityksisyyteen, ironisuuteen, paradoksisuuteen ja kerrostuneisuuteen. Lähiluku liittyi uuskriitikoilla ensisijaisesti runoanalyysiin.[1] Runoanalyysin keskeisyyteen saattaa vaikuttaa se, että monet uuskriitikot olivat itse sekä kirjallisuudentutkijoita että runoilijoita.[2]