Lähetyskunnan mitali

Lähetyskuntaan kuuluneet kuusi porvarissäädyn ja viisi talonpoikien edustajaa saivat keisarilta kultaisen, kaulassa kannettavan mitalin. Mitaliin kaiverretun päivämäärän perusteella se jaettiin keisari Aleksanteri I Suomen lähetyskunnalle järjestettyä audienssia edeltävänä päivänä, 29. marraskuuta 1808 (juliaanisen kalenterin 17. marraskuuta). Porvarien mitali painoi 20 dukaattia (70 grammaa) ja talonpoikien mitali 10 dukaattia (35 grammaa). Porvarien mitalin vaaleansininen nauha vastasi Pyhän Andreaksen ritarikunnan ja talonpoikien mitalin punainen nauha Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan nauhaväriä [6]. Porvarien mitalin halkaisija on 51 millimetriä [7]. Ne ovat 24 karaatin kultaa.

Mitalin etusivulla on Aleksanteri I:n muotokuva, jonka kaiversi saksalainen Carl Leberecht, aikakautensa tunnetuin mitalitaiteilija Venäjällä. Takasivun venäjänkielisestä tekstistä ilmenee mitalin aihe [6]. Mitalit valmistettiin Pietarin rahapajalla [8].

»Etusivun kehysteksti:

Б.М. АЛЕКСАНДРЪ I. ИМПЕРАТОРЪ И САМОДЕРЖЕЦЪ ВСЕРОСС. (suom. Jumalan armosta Aleksanteri I keisari ja koko Venäjänmaan itsevaltias.)

Etusivun alateksti:

КАРЛЪ ЛЕБЕРЕХТЪ (Carl Leberecht)

Takasivun kehysteksti:

ДЕПУТАТАМЪ НОВОЙ ФИНЛЯНДЇИ. (suom. Uuden Suomen edustajille.)

Takasivun keskusteksti:

НОЯБРЯ 17 ДНЯ 1808 ГОДА. (suom. Marraskuun 17 päivänä vuonna 1808.)»

Suomen lähetyskunnan pöytämitali (kolikkomallinen muistomitali) Pietarissa käytyjen neuvottelujen muistoksi [9], kolikkoja on valmistettu kullasta, hopeasta, pronssista, kuparista ja messingistä, kolikon takasivun kehysteksti: marraskuun 17 päivänä vuonna 1808. samainen teksti on luettavissa lähetyskunnan mitalista. [10][5][7][11][12]

Porvarien mitalia on tiettävästi säilynyt vain yksi kappale, joka kuului alun perin kauppias Johan Linderthille. Se lunastettiin Helsingin yliopiston kokoelmaan Linderthin perillisiltä vuonna 1869 [6], ja on nykyisin Suomen kansallismuseon kokoelmissa Rahakammiossa [8]. Myös talonpoikien mitalia tiedetään säilyneen yksi kappale, joka kuului alkujaan Matti Pikkaraiselle. Se oli ainakin vielä 1900-luvun jälkipuolella suvun hallussa Pohjois-Suomessa. Kirjailija Sara Wacklin mainitsee Pikkaraisen kaulassaan kantaman punanauhaisen kultamitalin kahdesti teoksessaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta (1844–1845), mutta yhdistää sen virheellisesti Porvoon valtiopäiviin [6].

Talonpoikien mitaleista on säilynyt kuvia Emanuel Thelningin maalauksessa Porvoon valtiopäivien avajaiset 1809 (1812) ja sen luonnoksissa. Maalauksessa valtiopäivien talonpoikaissäädyn puhemiehellä Pehr Klockarsilla on mitali kaulallaan punaisessa nauhassa. Thelning kuitenkin liioitteli mitalien kokoa, jotta ne erottuisivat ryhmäkuvassa paremmin. Porvoon museossa taas on Johan Linderthiä esittävä miniatyyri, jossa hänet on kuvattu sininauhainen kultamitali kaulassaan. Myös lähetyskuntaan kuuluneesta helsinkiläisestä raatimies Eric Borgströmistä on säilynyt karikatyyri, jossa hän kantaa sininauhaista mitalia kaulassaan ulkoiluttaessaan koiraansa [6].

• Porvoon valtiopäivien muistomitali

• Aleksanteri I:n hallituskauden palkintomitalit palkintomitali listassa (no.16) ”uuden Suomen kansanedustajille 17. marraskuuta 1808" talonpoikien edustajille. I. Shilovin teoksia (venäjäkielinen).
• Kirjapainos N.I TŠEPURNOV "Venäjän award mitalit". Osat 1, 2, 3, (1993) (mitalit no. 243 ja 244, s.108) ”uuden Suomen kansanedustajille. 17. marraskuuta 1808" talonpoikien edustajille. I. Shilovin teoksia (venäjäkielinen).