Lähetyskunnan mitali

Lähetyskunnan mitali on kultainen muistomitali,[3] jonka Venäjän keisari Aleksanteri I luovutti Pietarissa vuosina 1808–1809 vierailleen Suomen lähetyskunnan porvaris- ja talonpoikaissäätyä edustaneille jäsenille [4], palkinto lyötiin Suomen eduskunnan perustamisen muistoksi [5].

Lähetyskunnan mitali
Suomen lähetyskunnan muistomitali ja ritarikunnat




porvarit: Pyhä andreas, talonpojat: Pyhä nevski .
Suomen lähetyskunnan muistomitali ja ritarikunnat

porvarit: Pyhä andreas, talonpojat: Pyhä nevski [2].
Nimi Lähetyskunnan mitali
Tekijä Carl Leberecht
Valmistuspaikka Venäjän keisarikunta Pietarin rahapaja
Valmistumisvuosi 1808
Teostyyppi Mitali
Materiaali kulta (24 K)
Leveys 51 mm (porvarissäädyn mitali)
Kokoelma Rahakammio
Sijainti Rahakammio, Kansallismuseo
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Mitalin kuvaus

Lähetyskuntaan kuuluneet kuusi porvarissäädyn ja viisi talonpoikien edustajaa saivat keisarilta kultaisen, kaulassa kannettavan mitalin. Mitaliin kaiverretun päivämäärän perusteella se jaettiin keisari Aleksanteri I Suomen lähetyskunnalle järjestettyä audienssia edeltävänä päivänä, 29. marraskuuta 1808 (juliaanisen kalenterin 17. marraskuuta). Porvarien mitali painoi 20 dukaattia (70 grammaa) ja talonpoikien mitali 10 dukaattia (35 grammaa). Porvarien mitalin vaaleansininen nauha vastasi Pyhän Andreaksen ritarikunnan ja talonpoikien mitalin punainen nauha Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan nauhaväriä [6]. Porvarien mitalin halkaisija on 51 millimetriä [7]. Ne ovat 24 karaatin kultaa.

Mitalin etusivulla on Aleksanteri I:n muotokuva, jonka kaiversi saksalainen Carl Leberecht, aikakautensa tunnetuin mitalitaiteilija Venäjällä. Takasivun venäjänkielisestä tekstistä ilmenee mitalin aihe [6]. Mitalit valmistettiin Pietarin rahapajalla [8].

Lähetyskunnan mitalin tekstit

»Etusivun kehysteksti:

Б.М. АЛЕКСАНДРЪ I. ИМПЕРАТОРЪ И САМОДЕРЖЕЦЪ ВСЕРОСС. (suom. Jumalan armosta Aleksanteri I keisari ja koko Venäjänmaan itsevaltias.)

Etusivun alateksti:

КАРЛЪ ЛЕБЕРЕХТЪ (Carl Leberecht)

Takasivun kehysteksti:

ДЕПУТАТАМЪ НОВОЙ ФИНЛЯНДЇИ. (suom. Uuden Suomen edustajille.)

Takasivun keskusteksti:

НОЯБРЯ 17 ДНЯ 1808 ГОДА. (suom. Marraskuun 17 päivänä vuonna 1808.)»

Mitaleiden myöhempi historia

Suomen lähetyskunnan pöytämitali (kolikkomallinen muistomitali) Pietarissa käytyjen neuvottelujen muistoksi [9], kolikkoja on valmistettu kullasta, hopeasta, pronssista, kuparista ja messingistä, kolikon takasivun kehysteksti: marraskuun 17 päivänä vuonna 1808. samainen teksti on luettavissa lähetyskunnan mitalista. [10][5][7][11][12]

Porvarien mitalia on tiettävästi säilynyt vain yksi kappale, joka kuului alun perin kauppias Johan Linderthille. Se lunastettiin Helsingin yliopiston kokoelmaan Linderthin perillisiltä vuonna 1869 [6], ja on nykyisin Suomen kansallismuseon kokoelmissa Rahakammiossa [8]. Myös talonpoikien mitalia tiedetään säilyneen yksi kappale, joka kuului alkujaan Matti Pikkaraiselle. Se oli ainakin vielä 1900-luvun jälkipuolella suvun hallussa Pohjois-Suomessa. Kirjailija Sara Wacklin mainitsee Pikkaraisen kaulassaan kantaman punanauhaisen kultamitalin kahdesti teoksessaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta (1844–1845), mutta yhdistää sen virheellisesti Porvoon valtiopäiviin [6].

Talonpoikien mitaleista on säilynyt kuvia Emanuel Thelningin maalauksessa Porvoon valtiopäivien avajaiset 1809 (1812) ja sen luonnoksissa. Maalauksessa valtiopäivien talonpoikaissäädyn puhemiehellä Pehr Klockarsilla on mitali kaulallaan punaisessa nauhassa. Thelning kuitenkin liioitteli mitalien kokoa, jotta ne erottuisivat ryhmäkuvassa paremmin. Porvoon museossa taas on Johan Linderthiä esittävä miniatyyri, jossa hänet on kuvattu sininauhainen kultamitali kaulassaan. Myös lähetyskuntaan kuuluneesta helsinkiläisestä raatimies Eric Borgströmistä on säilynyt karikatyyri, jossa hän kantaa sininauhaista mitalia kaulassaan ulkoiluttaessaan koiraansa [6].

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Carl von Leberecht: mitali; muistomitali. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio finna.fi. Viitattu 18.10.2022.
  2. Carl von Leberecht: mitali; muistomitali. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio finna.fi. Viitattu 18.10.2022.
  3. Carl von Leberecht: mitali; muistomitali. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2022).
  4. Talonpoikain keisareissa käynti v. 1808 6.4.1939 (s. 6-7) digi.kansalliskirjasto.fi. Liitto no 79. Viitattu 27.12.2022.
  5. Hugo Schulman: 390 (Striden om Finland 1808-1809) runeberg.org. 1909. Viitattu 18.10.2022. (ruotsiksi)
  6. Tuukka Talvio: Mitalit ja mitalitaide, s. 42–43. Museovirasto, Helsinki 2007.
  7. H. J. Boström: Suomen muistorahat II: tapahtuma- ja juhlamitalit (1936), s. 22, 113–114 (documentcloud.adobe.com). Viitattu 24.3.2022.
  8. Lähetyskunnan talopikaismitali (kuvia Kansallismuseon näyttelystä). Viitattu 24.3.2022.
  9. Suomen lähetyskunta Pietarissa 1808-09 pöytämitali. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2022).
  10. Hugo Schulman: 377 (Striden om Finland 1808-1809) runeberg.org. 1909. Viitattu 18.10.2022. (ruotsiksi)
  11. Ордена и медали. База данных - список, классификатор наград nagrada.moscow. Viitattu 18.10.2022.
  12. Опубликовано в История: Российские фалеристические памятники Великого княжества Финляндского * Статья | Финляндия: язык, культура, история suomesta.ru. 3.10.2014. Viitattu 29.12.2022. (venäjäksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.