Lähellä villiä sydäntä

Lähellä villiä sydäntä, alkuteos Perto do coração selvagem, on Clarice Lispectorin esikoisromaani. Se ilmestyi joulukuussa 1943, jolloin Lispector oli 23-vuotias. Lispectorin myöhempien teosten tavoin tätä romaania leimasi hyvin voimakas keskittyminen sisäisiin mielentiloihin.

Lähellä villiä sydäntä
Perto do coração selvagem
Clarice Lispectorin esikoisteoksen Perto do Coração Selvagemin alkuperäinen kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Clarice Lispector
Kieli	portugali
Kustantaja	Editora Rocco
Julkaistu	1943
Sivumäärä	202
Suomennos
Suomentaja	Tarja Härkönen
Kansitaiteilija	Iira Oivo
Kustantaja	Teos
Julkaistu	2008
Sivumäärä	218
ISBN	978-951-851-120-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Romaani kertoo nuoren Joana-nimisen naisen sisäisestä maailmasta. Teos aiheutti ilmestyessään valtavan kohun, ja Lispectoria verrattiin Virginia Woolfin. hänen arveltiin saaneen tajunnanvirtatyyliinsä Woolfilta vaikutteita, mutta hän ei kuitenkaan vielä silloin tuntenut tämän tuotantoa.[1] Lispectoria verrattiin myös James Joyceen, mutta tätäkään hän ei tuntenut; kirjan otsikko ja Joycelta lainattu motto olivat Lúcio Cardoson ehdotuksia. Lispector on itse aikoinaan sanonut, että kirjoitti romaanin 17-vuotiaana, mutta sitä ei pidetä uskottavana.[2]

Clarice Lispectorin esikoisteoksen suomennos Lähellä villiä sydäntä, 2008.

Teos sai lokakuussa 1944 vuoden 1943 parhaana esikoisromaanina arvostetun Graça Aranha -palkinnon. Kriitikko ja runoilija Lêdo Ivo luonnehti sitä sanoin, että se on ”merkittävin romaani, minkä nainen on koskaan kirjoittanut portugalin kielellä”[3]. Toinen kriitikko kirjoitti, että Lispector oli ”siirtänyt sitä painovoiman keskusta, jonka ympärillä brasilialainen romaani on pyörinyt suunnilleen kaksikymmentä vuotta.”[4] ”Clarice Lispectorin teos näyttäytyy kirjallisessa maailmassamme vakavimpana yrityksenä introspektiivisen romaanin suuntaan", kirjoitti sãopaulolainen kriitikko Sérgio Milliet. ”Ensimmäistä kertaa brasilialainen kirjailija ohittaa helpon likiarvon tässä kirjallisuutemme lähes neitseellisessä kentässä; ensimmäistä kertaa kirjailija astuu nykyihmisen sielun psykologisten sokkeloiden syvyyksiin.”[5]

Teoksen päähenkilöä Joanaa, valehtelevaa ja varastelevaa orpotyttöä, on sanottu Lispectorin omakuvaksi, joka ei pohjaa tapahtumiin vaan ihmisen sisäiseen elämään, ajatteluun ja ajatusten välisiin hetkiin. Lispector itse on antanut elämästään usein varsin ristiriitaisia tietoja, ja sitä perustellaan juuri tällä hänen tavallaan nostaa sisäinen minä tärkeäksi. Teos koostuu irrallisista hetkistä, joiden kirjo vaihtelee pitkästyneisyydestä valaistumisen hetkiin. James Joyce sanoo noita hetkiä epifanioiksi, elämän olemuksen paljastumisen kokemuksiksi. Teos on kehityskertomus, jossa Joana oppii kielen löytämisen kautta ilmaisemaan pahoina pidettyjä kokemuksiaan.[2]

Esikoisteos ilmestyi suomennettuna vasta 2008, kahden myöhemmin ilmestyneen teoksen suomennoksen jälkeen. Suomentaja on Tarja Härkönen, joka on kääntänyt muutkin Lispectorin teokset. Kritiikissä on kehuttu, että "Härkösen suomennos tekee oikeutta oikukkaalle mielelle"[1], mutta toisaalta todettu, että teoksen suomentaminen on ollut ilmeisesti vaikeaa, kun Härkönen loppusanoissa toteaa, että hän on pyrkinyt alkuteosta selkeämpään ja syntaksiltaan ehyempään kieleen.[2]