Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat lääkkeen tai muun aineen joko edulliset tai haitalliset vaikutukset toisen lääkkeen tehoon. Yhteisvaikutus voi johtua esimerkiksi lääkkeen aineenvaihdunnan tai imeytymisen muutoksista, tai siitä että lääke vahvistaa tai heikentää toisen lääkkeen vaikutusta. Kahta tarkoituksellisesti yhdessä vaikuttavaa lääkeainetta sisältävää valmistetta kutsutaan yhdistelmälääkkeeksi.[1]

Tenox (tematsepaami) ja Tramal (tramadoli) -tabletteja. Molemmat luetaan PKV-lääkkeiksi, joiden yhteiskäyttö saattaa olla hengenvaarallista.

Uusia haitallisia vaikutuksia paljastuu jatkuvasti.[2] Lääkkeillä, joilla on pieni terapeuttinen indeksi (”riskilääkkeet”), on suurin riski aiheuttaa vaarallisia yhteisvaikutuksia.[1]

Vuodeosastopotilaista 20 prosenttia altistuu lääkkeiden haitalliselle yhteisvaikutukselle. Korkea ikä ja monet samanaikaiset terveysongelmat (”riskipotilaat”) lisäävät haittojen riskiä. Aiheutuvia ongelmia ei huomata helposti lääkkeestä johtuviksi, sillä vaikutukset eivät liity varsinaiseen käyttötarkoitukseen vaan johtuvat lääkkeiden toissijaisista ominaisuuksista.[3]

Merkittäviä aiheuttajia

Alkoholi
Monet keskushermostoa lamaavat lääkkeet merkitään varoituskolmiolla (kolmiolääke).

Alkoholijuomat voivat aiheuttaa voimakkaita yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa. Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa sitä ei suositella nautittavan lainkaan, koska alkoholi useimmiten voimistaa niiden vaikutuksia ja riski erilaisiin onnettomuuksiin kasvaa. Sekakäytöstä puhutaan, kun voimistava vaikutus on toivottu[4], joskin sekakäyttöä voi esiintyä ilman että sitä tietoisesti tavoitellaan.

Alkoholin käyttö ibuprofeenin tai ketoprofeenin kaltaisten tulehduskipulääkkeiden kanssa voi aiheuttaa maha-suolikanavan ärtymistä, mutta satunnainen käyttö ei yleensä aiheuta ongelmia. Parasetamolin käyttö kroonisen alkoholin käytön yhteydessä voi haitata maksan toimintaa.[4]

Useimmat antibiootit eivät yleensä aiheuta alkoholin kanssa haitallisia yhteisvaikutuksia, mutta poikkeuksiakin on. Suoliston ja emättimen tulehduksiin käytettävä metronidatsoli voi aiheuttaa jo hyvin pienen alkoholimäärän kanssa voimakkaan niin sanotun antabus-reaktion, jonka oireita ovat päänsärky, iho-oireet, hengenahdistus ja verenpaineen aleneminen. Reaktio voi syntyä vielä päiviä lääkityksen lopettamisen jälkeen, joten alkoholia ei tule nauttia tänäkään aikana.[4]

Ravinto

Ruoka estää joidenkin lääkkeiden imeytymistä, ja siksi niiden ottamisajat on sovitettava ruokailuaikoihin. Kipu- ja unilääkkeet sekä muut lääkkeet, joilta toivotaan kerta-annoksella nopeaa vaikutusta, suositellaan otettavaksi tyhjään mahaan vesilasillisen kanssa. Esimerkiksi penisilliini ja osteoporoosiin käytettävä alendronaatti on otettava kokonaan erillään aterioista, koska ruoka estää niiden tehokkaan imeytymisen.[5]

Maito ja muut runsaasti kalsiumia sisältävät ruoka-aineet estävät joidenkin lääkkeiden imeytymistä. Tällaisia ovat eräät antibiootit, alendronaatti ja rautalääkkeet. Maito ei häiritse imeytymistä, jos sitä ei nautita 1–2 tuntia ennen, eikä 2–4 tuntia jälkeen lääkkeen ottamisen. Greipissä oleva naringetiini vaikuttaa maksan entsyymitoimintaan ja voi nostaa tai laskea monien lääkkeiden pitoisuuksia. Greippimehua ei siksi suositella nautittavaksi lääkkeiden käytön yhteydessä lainkaan.[5] Appelsiini- ja omenamehu voivat myös aiheuttaa yhteisvaikutuksia lääkeaineiden kanssa.

Ruoka saattaa toisaalta estää joidenkin antibioottien vatsavaivoja aiheuttavia vaikutuksia tai auttaa niiden imeytymistä, joten ne suositellaan otettavaksi aterioinnin yhteydessä. Ketokonatsoli on eräs tällainen lääkeaine.[5]

Mekanismit

Yhteisvaikutuksen aiheuttava mekanismi voi olla farmakokineettinen tai farmakodynaaminen. Farmakokineettiset yhteisvaikutukset liittyvät lääkeaineen määrän muuttumiseen plasmassa (vaikutuskohdassa). Farmakodynaamisissa yhteisvaikutuksissa on kyse interaktioista reseptoritasolla.[1]

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Jotkut aineet voivat estää tai nopeuttaa toisen aineen imeytymistä. Esimerkiksi kalsium estää tetrasykliinien imeytymistä. Myös lääkehiili vaikuttaa näin, sillä se estää useimpien lääkkeiden imeytymistä. Magnesiumhydroksidi voi nopeuttaa happamassa huonoliukoisten aineiden imeytymistä. Monet lääkkeet vaikuttavat suoliston motoriikkaan, mikä voi vaikuttaa imeytymisnopeuteen tai -määrään. Virtsan happamuus voi vaikuttaa lääkeaineiden eritykseen ja lääkeaineet voivat estää toistensa erittymistä; esimerkiksi probenesidi estää penisilliinin erittymistä munuaistiehyistä.[1]

Aineet voivat muuttaa sitoutumista plasman proteiineihin esimerkiksi syrjäyttämällä, jolloin kuljetus muuttuu. Tällöin vaikutus on merkittävin silloin, kun suurin osa aineesta on sitoutunut proteiiniin. Suuri jakautumistila vähentää muutosten merkitystä, pieni puolestaan kasvattaa.[1]

Entsyymien toiminnan muuttumisesta johtuvien aineenvaihdunnan muutosten aiheuttamat yhteisvaikutukset voivat olla hyvin voimakkaat ja voivat olla joko estäviä tai nopeuttavia. CYP3A4-isoentsyymin estäjät (esimerkiksi itrakonatsoli) voivat nostaa entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden (esimerkiksi midatsolaami) määrän plasmassa yli kymmenkertaiseksi. Entsyymi-induktio puolestaan voi nostaa annostarpeen kymmenkertaiseksi.[1]

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Reseptoreissa tapahtuva yhteisvaikutus voi olla synergistinen eli samansuuntainen, jolloin lääkeaine vahvistaa toisen aineen vaikutusta reseptorissa, tai antagonistinen eli vastakkaissuuntainen. Jos lääkeaine vaikuttaa saman reseptorin samaan kohtaan, on seurauksena yleensä antagonistinen vaikutus. Reseptorin eri kohtaan tai tietyissä tapauksissa toiseen reseptoriin vaikuttavat aineet voivat toimia synergistisesti.[1]

Lähteet
  1. Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Lääkkeiden yhteisvaikutukset (PDF). [vanhentunut linkki]
  2. Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset 14.11.2009. Duodecim. Viitattu 29.10.2010.
  3. Lääkkeiden yhteisvaikutus aiheuttaa ongelmia Yle Uutiset. 29.10.2010. Viitattu 29.10.2010. [vanhentunut linkki]
  4. Lääke ja alkoholi Tohtori.fi. 30.4.2007.
  5. Lääke ja ravinto Tohtori.fi. 8.6.2007.

    Aiheesta muualla
    • Kalliokoski, Annikka: Ruoka ja juoma voivat muuttaa lääkkeiden vaikutuksia. Suomen Lääkärilehti, 2013, 68. vsk, nro 5, s. 328–331. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.