L

L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el)[1] ja äännearvo [l].

Ll Ll

Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
	Aa	Bb	Cc	Dd
Ee	Ff	Gg	Hh	Ii	Jj
Kk	Ll	Mm	Nn	Oo	Pp
Qq	Rr	Ss	Tt	Uu	Vv
	Ww	Xx	Yy	Zz
Muut suomen aakkoset
Åå		Ää		Öö
	Šš		Žž
Luettelo kirjaimista

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).

Historiaa

Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]

L suomen kielessä

L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia [l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]

Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.

Muita esitystapoja

Morseaakkosissa L merkitään: .-..
Radioaakkosissa L on suomalaisen standardin mukaan Lauri ja NATO-standardin mukaan Lima
Pistekirjoituksessa (Braille) L merkitään:

Tietokoneissa L koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	L	l
ASCII	76	108
Unicode	U+004C	U+006C

L-kirjaimen merkityksiä

Pienen l:n merkityksiä

l on arvosana laudatur.[4]
l. on suomessa eli-sanan lyhenne.
l. on suomessa läänin lyhenne.[4]
l tai L on litran tunnus.

Ison L:n merkityksiä

L on roomalainen numero viisikymmentä.
L on fysiikassa induktanssin tunnus.
L on fysiikassa pyörimismäärän (kiertoliikemäärä, liikemäärämomentti, impulssimomentti) tunnus.
L tarkoittaa oikeustieteessä lakia.[4]
L ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Luxemburgia.
L merkitsee vaatteiden kokoluokituksessa suurta (engl. large).[4]
L merkitsee suomalaisissa kalentereissa lauantaita (käytetään myös lyhennettä La).
L merkitsee kasvien ja eläinten tieteellisissä nimissä Carl von Linné. [5]

Lähteet

Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 9.4.2013.
Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana L. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta L Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[kirjaintennimitykset-1] Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.

[2] Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.

[savolainen-3] Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 18.8.2014.

[kotus-4] Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 9.4.2013.

[tietosanakirja-5] Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana L. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.