Kyproksen tasavalta

Pääartikkeli: Kyproksen maantiede

Kyproksen tasavalta hallitsee noin kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta. Tróodos-vuorten massiivi muodostaa valtaosan tasavallan alueesta. Vuoristo on mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi, ja muodostaa Kyproksen korkeimman vuoriston. Myös koko saaren korkein kohta Ólympos-vuori (1 951 metriä) sijaitsee Tróodoksessa.

Tróodos-vuoristoa.

Akámaksen niemen rannikkoa.

Saaren pohjoisosassa, kuitenkin Pohjois-Kyproksen puolella, kulkevat Pentadáktylos-vuoret. Niiden ja Tróodoksen välissä sekä Famagustan ja Mórfoun kaupunkien välissä sijaitsee hedelmällinen Mesaorían tasanko. Myös siitä pääosa sijaitsee Pohjois-Kyproksen puolella.[7]

Kyproksen tasavalta on jaettu hallinnollisesti kuuteen alueeseen (eparchía), joista de facto vain kaksi sijaitsee kokonaan tasavallan puolella, kolme osittain sen ja osittain Pohjois-Kyproksen puolella, ja yksi kokonaan Pohjois-Kyproksen puolella. Alueet on jaettu kuntiin (dímos) ja yhdyskuntiin (koinótita).

Kyproksen saaren suurin kaupunki on kummankin tasavallan pääkaupunkina toimiva Nikosia eli Lefkosía (116 392 as.), jonka väkiluku kreikkalaisella puolella on 55 014. Muut suurimmat kaupungit Kyproksen tasavallan hallussa olevalla alueella ovat Limassol eli Lemesós (101 000 as.), Stróvolos (67 904 as.), Lárnaka (51 468 as.), Lakatámeia (38 345 as.) ja Páfos (32 892 as.) (2011).[6] Väestö on keskittynyt Nikosian, Páfoksen, Limassolin ja Lárnakan alueille.[1]

Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen välillä kulkee noin 156 kilometriä pitkä rajavyöhyke, joka tunnetaan vihreänä linjana. Lisäksi Kyproksen tasavallalla on rajaa sen alueesta erotettujen Ison-Britannian Akrotírin tukikohdan kanssa noin 48 kilometriä ja Dekéleian tukikohdan kanssa noin 108 kilometriä.[1]

Kyproksella vallitsee välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei varsinkaan saaren länsirannikolla ole kesäisin niin kuuma kuin muualla. Myös korkeus vaikuttaa lämpötiloihin: kilometrin nousu korkeudessa aiheuttaa noin viiden asteen laskun lämpötilassa.[8] Kesäaikaan keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee Mesaorían tasangon 29 °C :sta Tróodos-vuorten 22 °C:seen.[9]

Kyproksen kasvilajien kartoitus on käynnissä. Siellä on tavattu jo 1 900 eri kasvilajia ja niiden alalajia, joiden joukossa 140 kotoperäistä lajia.[10] Kyproksen eläinkuntaan kuuluu noin 30 nisäkäslajia, 25 matelijaa ja sammakkoeläintä, 370 lintulajia, 250 kalalajia ja suunnilleen 6 000 hyönteislajia. Se sijaitsee tärkeän lintujen muuttoreitin varrella. Hanhikorppikotka, joka oli aikaisemmin saarella yleinen, on nyt erityisen suojelun kohteena.[10]

Pääartikkeli: Kyproksen historia

Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Britannian alaisuudesta kompromissina. Saaren kreikkalais­väestö olisi halunnut saaren liittyvän Kreikkaan (énosis) ja turkkilais­väestö siirtomaavallan jatkumista, joten kompromissiksi perustettiin uusi valtio.[11] Maa ajautui kuitenkin sisällissotaan vuonna 1963, ja tilanne rauhoittui vasta YK:n johdolla 1964 aselevossa, jota valvomaan YK asetti kansainväliset UNFICYP-rauhanturvajoukot.[12]

Kyproksen ensimmäinen presidentti, arkkipiispa Makarios III.

Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan.[11] Turkin miehittämät alueet julistautuivat itsenäiseksi vuonna 1975. YK:n johdolla sovittiin ”väestönvaihto-ohjelmasta”, joka lupasi kreikkalaistaustaisille oikeuden jäädä pohjoiseen tai muuttaa pois, ja vastaavasti eteläosan turkkilaisille oikeuden muuttaa pohjoiseen omaisuutensa kanssa.[13] Tämän sopimuksen nojalla 196 000 kreikkalaistaustaista kyproslaista muutti saaren eteläosaan ja 42 000 turkkilaistaustaista pohjoiseen. Seuraavan 20 vuoden aikana saaren pohjoisosaan muutti vielä 36 000 turkkilaista.[14] Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin vuonna 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon, jonka alueelle on muuttanut noin 90 000 siirtolaista Turkista.[11] Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3:aa saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu.[1]

YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen.[15] Suomalaiset osallistuivat näihin joukkoihin operaation alusta vuoteen 2005 saakka.[16] Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa, Akrotíri ja Dekéleia.[17]

Kyproksen tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Virallisesti unioniin kuuluu koko saari, mutta käytännössä vain eteläosa. Maan talous kasvoi EU-jäsenyyden alkuvuosina, mutta vuonna 2009 se joutui Kreikan tavoin talouskriisiin osana maailmanlaajuista kriisiä. Yhtenä tekijänä maan ongelmissa olivat rahoitussektorin suuret lainat Kreikkaan. Kypros alkoi toipua kriisistä vuonna 2015.[1]

Kyproksen tasavallan viralliseen väkilukuun 1 221 549 (arvio heinäkuussa 2017) sisältyvät myös Turkin miehittämän alueen asukkaat. Kyproksen tasavallan viimeisimmän virallisen, vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tasavallan hallussa olleen alueen väkiluku oli 856 857.[5]

Panagía Galaktotrofoúsan luostarin munkkeja.

Kyproslaisten mediaani-ikä on noin 36,8 vuotta. Vuotuinen väestönkasvu on noin 1,32 %, syntyvyys noin 11,3 ja kuolleisuus noin 6,8 tuhatta asukasta kohden. Eliniänodote on 78,8 vuotta, naisilla 81,8 ja miehillä 76 vuotta. Väestöstä noin 66,8 % asuu kaupungeissa, ja kaupungistuminen lisääntyy noin 0,84 % vuodessa.[1]

Koko Kyproksen väestö voidaan karkeasti jakaa kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kyproksen tasavallan hallinnoiman alueen väestöstä noin 98,8% on etnisiä kreikkalaisia, ja kreikkaa puhuu ensimmäisenä kielenään noin 80,9 % väestöstä.[1] Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa maroniittia, jotka vuoteen 1974 asti asuivat yhdessä ainoassa kylässä. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Lisäksi Kyproksella asuu joitakin tuhansia armeniankielisiä.[18] Muita yleisiä kieliä väestössä ovat englanti, romania, venäjä ja bulgaria.[1]

Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon yleiskreikasta ja sen muista murteista.[19] Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaiseen murteeseen eli arkadokyproslaiseen murteeseen vaan on kehittynyt koinee-kreikasta.[20] Kyproksen murre on nykyisin vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.[18] Lukutaitoprosentti on 99,1.[1]

Kyproksen tasavallan väestöstä on ortodokseja noin 89,1 %, katolisia noin 2,9 %, anglikaaneja tai muita protestantteja noin 2 % ja muslimeja noin 1,8 %.[1]

Kypros on presidentillinen tasavalta. Kyproksen presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja, joten erillistä pääministerin virkaa ei ole. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein, samoin kuin 80-paikkainen kansanedustuslaitos eli Kyproksen edustajainhuone. Vuoden 1960 perustuslain mukaan varapresidentti on kyproksenturkkilainen, ja paikka on nykyisin täyttämättä. Samoin parlamenttipaikoista 56 on varattu kreikkalaisille ja 24 turkkilaisille, mutta turkkilaisten paikat ovat täyttämättä.[1]

Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin vuonna 2004. Saaren molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys 24. huhtikuuta 2004. Siinä pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin Genevessä vuoden 2017 tammikuussa.

Kyproksen tasavallan suurimmat puolueet ovat kommunistinen AKEL, keskusta-oikeistolainen DISY ja demokraattinen puolue DIKO.[1] Helmikuussa 2013 presidentiksi valittu Níkos Anastasiádis edusti DISY-puoluetta.[21][22] Vuonna 2018 Anastasiádis valittiin Kyproksen presidentiksi uudelle viisivuotiskaudelle. Hän voitti vaalien toisella kierroksella vasemmistolaisen vastaehdokkaansa 56 % ääniosuudella. Voittoa pidettiin osoituksensa kansalaisten tyytyväisyydestä hänen osoittamaansa stabiiliin johtajuuteen ensimmäisen viisivuotiskautensa aikana.[23][24]

Kyproksen nykyinen presidentti on sitoutumaton Níkos Christodoulídis vuodesta 2023. Hän voitti vaalit noin 52 % ääniosuudella.[25]

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Kyproksen alueet

Koko Kypros on jaettu kuuteen alueeseen (eparchía), jotka sijaitsevat kummallakin puolella Kyprosta.[26] Alueet on jaettu edelleen kuntiin (dímos) ja yhdyskuntiin (koinótita). Kyproksen alueet ovat:

	Nimi	Nimi kreikaksi	Nimi turkiksi	Pääkaupunki	Hallinta
Kyproksen alueet ja hallinnollinen jako. Tummanpunainen alue on turkkilaisten hallussa, vaaleansininen YK:n turvavyöhyke ja vihreät brittien tukikohtia.	Famagustan alue	Αμμόχωστος, Ammóchostos	Gazimağusa	(Famagusta)	enimmäkseen turkkilaisten hallussa
	Kyrenian alue	Κερύvεια, Kerýneia	Girne	(Kyrenia)	kokonaan turkkilaisten hallussa
	Lárnakan alue	Λάρνακα, Lárnaka	Larnaka	Lárnaka	enimmäkseen tasavallan hallussa
	Limassolin alue	Λεμεσός, Lemesós	Limasol	Limassol	kokonaan tasavallan hallussa
	Nikosian alue	Λευκωσία, Lefkosía	Lefkoşa	Nikosia	enimmäkseen tasavallan hallussa
	Páfoksen alue	Πάφος, Páfos	Baf	Páfos	kokonaan tasavallan hallussa

Skouriótissan kuparikaivos.

Limassolin satamaa.

Kypros on markkinatalous, jossa palveluiden osuus on neljä viidesosaa koko taloudesta. Tärkeimmät toimialat ovat turismi, rahoitusala, laivanvarustus ja kiinteistöt. Kyproksen bruttokansantuote on noin 31,19 miljardia USD ja asukasta kohden 36 600 USD (2017). Työikäisen väestön suuruus on noin 426 600. Maan työttömyysaste on 11,8 % ja nuorisotyöttömyys 32,8 % (2015). Kyproksen tasavallan rahayksikkö on euro, joka syrjäytti vuoden 2008 alussa vanhan Kyproksen punnan.[1]

Kupari on ollut Kyproksen tärkein luonnonvara jo antiikin ajoista lähtien. Nykyään kuitenkin kupariesiintymät on käytetty käytännössä loppuun, eikä niillä ole enää taloudellista merkitystä.[7][11] Nykyisin merkittäviä luonnonvaroja ovat asbesti, kipsi, marmori ja meripihka.

Kyproksen tasavalta on teollistunut, ja teollisuuden osuus työllistäjänä on ohittanut maatalouden. Maatalous keskittyy perunan, sitrushedelmien, viinirypäleiden ja pienimuotoisesti viljan viljelyyn sekä karjan kasvatukseen. Tärkeimmät teollisuustuotteet ovat savukkeet, viini, vaatteet, kengät ja sementti.[7] Maan merkittävimmät vientituotteet ovat hedelmät ja tekstiilit. Kyproksen merkittävimmät kauppakumppanit ovat Iso-Britannia, Kreikka ja Ruotsi.[1]

Kyproksen tasavallan puolella on monipuolisempi aluerakenne, jonka vuoksi se on voinut kehittyä paremmin kuin pohjoinen naapurinsa. Talouden kulmakiviä ovat teollisuus, rahaa tuovat sotilastukikohdat ja tärkeimpänä kasvava turismi.[7] Kyproksen osat tekevät sen verran yhteistyötä, että etelässä tuotettua maalämpöä siirretään pohjoiseen, joka puolestaan antaa talousvettä etelään.[11]

Kyproksella oli oma öljynjalostuslaitos, mutta se suljettiin 2004. Maan sähköntuotanto on kokonaan ulkomaisen polttoöljyn varassa, ja niinpä kyproslaiset kuluttajat maksavat sähköstään Euroopan korkeinta hintaa. Vasilikóksessa on maakaasun nesteytyslaitos.[27] Kyproksella käytetään aurinkoenergiaa käyttöveden lämmittämiseen suhteessa enemmän kuin missään muussa maailman maassa.[28]

Kyproksen tasavallan merkittävimmät lentoasemat ovat Lárnakan kansainvälinen lentoasema ja Páfoksen kansainvälinen lentoasema. Merkittävimmät satamat ovat Limassol, Lárnaka ja Vasilikós. Kauppalaivastoon kuuluu yli 1 000 alusta.[1] Matkustajien reittiliikenne Manner-Euroopan puolelle, Limassolista Ateenaan, on avattu 21 vuoden tauon jälkeen vuonna 2022[29], muuten Limassolin sataman terminaalit ovat risteilyalusten käytössä.[30] Maan sisällä julkista liikennettä hoitavat linja-autot ja taksit.[31]

Halloumijuustoa.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Kyprokselta kolme kohdetta: Choirokoitían neoliittisen kauden asutuspaikka, antiikin Pafoksen arkeologiset alueet sekä Tróodoksen maalatut kirkot.[32]

Kyproksen kansallispäivänä vietetään itsenäisyyspäivää 1. lokakuuta.[1] Useimmat muut juhlat liittyvät ortodoksiseen kirkkoon.

Brittien valtakauden arkkitehtuurin näkyvimpiä tuotoksia ovat koulurakennukset, joita kyproksenkreikkalaiset rakensivat käyttäen uusklassista arkkitehtuuria. Modernia arkkitehtuuria edustavat lasista ja marmorista tehdyt pankkien rakennukset. Julkiset veistokset esittävät nykyisiä ja entisiä valtiomiehiä.[33]

Kyproksella on järjestetty elokuvajuhlat vuosittain vuodesta 2006 alkaen.[34] Sinfoniaorkesteria ylläpitää valtion perustama säätiö.[35] Kypros on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 1981 (kts. Kypros Eurovision laulukilpailussa). Kilpailua maa ei ole voittanut kertaakaan. Paras sijoitus on toinen sija vuodelta 2018.[36]

Halloumi on Kyprokselta lähtöisin oleva lampaan- ja vuohenmaitojuusto. Se on rekisteröity EU:ssa alkuperäistuotteeksi.[37] Useimpien aterioiden osana on tuoretta salaattia ja maustamatonta jogurttia. Tyypillinen ravintola-annos on meze eli pieniä paloja Välimeren tapaan.[33]

Kypros on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1980 alkaen. Purjehtija Pávlos Kontídis voitti maan historian ensimmäisen olympiamitalin, hopeaa Laser-luokassa vuonna 2012.[38]

Kyproksen jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan esiintynyt Euroopan- tai maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. FIFA-rankingissa se oli joulukuussa 2020 sijalla 100.[39][40]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyproksen tasavalta Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Kypros Wikimatkoissa
• Globalis.fi – Kypros