Kyproksen kuningaskunta

Kyproksen kuningaskunta (ransk. Royaume de Chypre) oli ristiretkien aikainen valtio Kyproksen saarella Välimerellä. Sitä hallitsi ranskalainen Lusignanin hallitsijasuku vuodesta 1192 vuoteen 1489.

Kyproksen kuningaskunta
Royaume de Chypre
1192–1489
lippu vaakuna


Keskiaikaisen Kyproksen kaupungit
Valtiomuoto monarkia
Pääkaupunki Nikosia
Uskonnot kristinusko (roomalaiskatolisuus ja ortodoksisuus)
Edeltäjä Temppeliherrain ritarikunta
Seuraaja Venetsian tasavalta

Kolmannen ristiretken aikana vuonna 1191 Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli valloitti Kyproksen. Hän myi sen Temppeliherrain ritarikunnalle, joka puolestaan myi sen Guy de Lusignanille (Guido Lusignanilainen) vuonna 1192.

Guy de Lusignanin saapuessa saari oli surkeassa tilassa: ylhäisö oli paennut levottomuuksia. Valtaansa pönkittääkseen Lusignan perusti feodalismijärjestelmän ja antoi läänityksiä frankkilaistaustaisille tukijoilleen, jotka olivat menettäneet omaisuutensa Palestiinassa. Syntyi monikerroksinen luokkajärjestelmä, jonka kärjessä olivat 300 aatelismiestä, kaikki taustaltaan frankkeja. Monet saaren alkuperäisistä, kreikankielisistä ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista asukkaista olivat maaorjien asemassa.[1] Vuonna 1260 paavi Aleksanteri IV antoi bullan, jolla katolinen kirkko syrjäytti Kyproksen virallisessa uskonnonharjoituksessa ortodoksisen kirkon. Ortodoksista kirkkoa ei kielletty, mutta sen asema määriteltiin tarkasti.[2]

Kuningaskunnan pääkaupunki oli Famagusta eli Ammokhostos, joka oli aikansa rikkain kaupunki Lähi-idässä. Näihin aikoihin historialliset kaupungit Leukosia, Ammokhostos ja Lemessos alettiin tuntea nimillä Nikosia, Famagusta ja Limassol.

1200-luvulla Kypros oli merkittävä paikka Euroopan, Aasian ja Afrikan välisessä kaupassa. Mamelukit hyökkäilivät sen kimppuun Egyptistä käsin, ja valloittivat rannikkokaupunkeja. 1300-luvulla se joutui yhä enemmän genovalaisten kauppiaiden armoille, ja frankkikuninkaiden valta väheni. Vuonna 1426 mamelukit kaappasivat kuningas Janus I:n ja vaativat valtavat lunnaat, jotka horjuttivat valtiontaloutta. Janus palautettiin murtuneena miehenä, ja hänen myötään päättyi Lusignanin suvun loistokausi.[3] Januksen poika Johannes II nai kreikkalaistaustaisen Helena Palaiologoksen. Kuningatar Helena oli kreikkalaisten alamaistensa suosiossa, mutta epäilytti frankkeja. Heidän tyttärensä olisi ollut laillinen vallanperijä, mutta vallan kaappasi Johanneksen avioton poika, joka tunnetaan nimellä Juhana Äpärä. Hän meni naimisiin venetsialaisen aatelisnaisen Caterina Cornaron kanssa. Juhanan kuoltua Caterina hallitsi nukkehallitsijana, ja tämän kuoltua saari oli virallisestikin venetsialaisten käsissä.[4]

Lähteet
  1. The Rule of Guy de Lusignan Cyprus history
  2. The Rule of Hugues II Cyprus history
  3. The Reign of Janus Cyprus history
  4. Solsten, Eric (ed.): The Lusignan and Venetian Eras Cyprus: A Country Study. 1991. Washington: GPO for the U.S. Library of Congress.

    Kirjallisuutta
    • Lusignan History Cyprus history / Cypnet.co.uk. Perustuu teokseen Newman, P., (1940), "A Short History of Cyprus", Longmans, Green & Co., London.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.