Kynäkataja

Kynäkatajan suomenkielinen nimi tulee katajalajin puuaineksen käytöstä lyijykynien valmistuksessa.[9] Kasvin luontaisilla elinalueilla sitä kutsutaan englanniksi nimillä Eastern Redcedar (itäinen punasetri), Redcedar (punasetri), Pencil cedar (lyijykynäsetri) ja Red Juniper (punainen kataja).[2]

Kynäkatajan puuaineksen ja puun öljyn suomenkielisessä markkinoinnissa käytetään usein lajin englanninkielisiin nimiin perustuvaa virheellistä ja epätarkkaa nimeä punasetri, joka on toisinaan kirjoitusvirheellisessä[5] muodossa punaseetri.[6][7] Tarkentamaton Red Cedar, Redcedar tai Red-cedar (punasetri) voi viitata useaan eri puulajiin, kuten englanniksi myös nimellä Western Red-cedar (läntinen punasetri) tunnettuun jättituijaan (Thuja plicata)[10] tai tarkemmin nimellä Australian Red Cedar tunnettuun jaavantoonapuuhun (Toona ciliata).[11]

Kynäkatajan tieteellinen lajinimi virginiana viittaa Yhdysvaltain Virginiaan. Lajia nimettäessä 1700-luvulla nimi Virginia tarkoitti nykyisen osavaltion sijaan suurta osaa nykyisten Yhdysvaltojen kaakkoisosista.[2]

Kynäkataja on ainavihanta, kasvupaikasta riippuen pieni tai keskisuuri puu, joskus pensasmainen. Se kasvaa enintään noin 30 metriä korkeaksi. Puulla on usein vain yksi haarautumaton runko. Latvus on muodoltaan nuorena yleensä kapean kartiomainen, mutta vanhemmiten se leventyy ja pyöristyy. Puu voi elää satoja vuosia vanhaksi; vanhimman tunnetun yksilön on määritetty olevan noin 940 vuotta vanha.[12]

Ruskea kaarna hilseilee kapeina kaistaleina. Oksankärjet ovat yleensä ylöspäin kääntyneet. Lehtiä on kahdenlaisia. Neulasmaisia 3–6 millimetriä pitkiä lehtiä on lähinnä nuorilla yksilöillä ja suomumaisia 1–3 millimetriä pitkiä lehtiä vanhemmilla. Samalla yksilöllä saattaa esiintyä kumpaakin lehtityyppiä. Lehdet muuttuvat joskus punaruskeiksi talvella, mutta terveellä puulla ne vihertyvät uudelleen keväällä. Käpy pehmenee kehittyessään marjamaiseksi, kuten muillakin katajilla. Pyöreä marjamainen käpy on kypsänä 3–6 mm halkaisijaltaan, ja sen väritys vaihtelee mustasta haalean ruskeansiniseen. Kussakin kävyssä on 1–2 siementä.[12][13]

Lajista tunnetaan kaksi muunnosta, pohjoisempi Juniperus virginiana var. virginiana sekä eteläisempi Juniperus virginiana var. silicicola.[12][13]

• 
  Kaarna hilseilee pitkittäisinä suikaleina.
• 
  Useimmat kynäkatajan lehdet ovat suomumaisia myöhäislehtiä.
• 
  Kävyt muuttuvat meheviksi kypsyessään.

Kynäkatajaa esiintyy laajalla alueella itäisessä ja keskisessä Pohjois-Amerikassa Kanadan eteläosista Ontariosta ja Quebecistä etelään Yhdysvaltain Texasiin ja Floridaan asti. Suurimmalla osalla levinneisyysalueesta esiintyy muoto Juniperus virginiana var. virginiana, kun taas var. silicicola esiintyy ainoastaan Yhdysvaltain etelärannikolla Pohjois-Carolinasta Floridan kautta Texasiin.[12]

Kynäkatajan sydänpuu on punertavaa.

Kynäkatajan puuainesta on lajin nimen mukaisesti käytetty laajalti vielä 1900-luvun alkupuolella lyijykynien valmistukseen. Puun hinta oli kuitenkin 1940-lukuun mennessä noussut kannan pienentymisen takia huomattavasti, ja muut puulajit, varsinkin oregonintuoksusetri (Calocedrus decurrens), ovat sittemmin suureksi osaksi korvanneet kynäkatajan kynien puuaineena.[12][14]

Kynäkatajan lehdistä tislataan eteerisiä öljyjä.[8] Myös puuaineksessa esiintyvät kasvin öljyt karkottavat vaatekoita ja haittaavat tai hidastavat useiden muiden kodin tuholaishyönteisten elinkiertoa.[12][15] Tämän vuoksi kasvin puuainesta ja eteeristä öljyä myydään hyönteiskarkotteena.[6][7]

Lajia käytetään myös koristepuuna pihoilla ja puistoissa. Suomessa se menestyy ainakin maan eteläosassa.[16]

• Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 468–469, 992. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)

• Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kynäkataja (Arkistoitu – Internet Archive)