Kymintehdas

Kymintehdas oli nykyisen Kymin paperitehtaan edeltäjä nykyiseen Kouvolaan kuuluvalla Kuusankoskella Kymenlaaksossa. Axel Wilhelm Wahrenin perustamassa tehtaassa käynnistyi ensimmäinen paperikone 18.5.1874. Tehtaat fuusioituivat Kymin Osakeyhtiön ostaessa Voikkaan (Tampereen Kattohuopatehdas Oy) ja Kuusankoski Oy:n 3.3.1904. Tehtaan sisäisesti paperikoneet tunnettiin F-osastona ja päällystyslaitos C-osastona (Coater). Tämän lisäksi alueella toimi Kuusaansaaren paperitehdas (Y-osasto).

Kymintehdas vuonna 1987.

Kymintehtaan viimeiset toiminnassa olleet koneet olivat PK4 (pysähtyi vappuna 1989), päällystyskone C2 (pysähtyi jouluna 1998) ja PK1-PK2 Kuusaansaaressa (pysähtyivät jouluna 2005).

Tehtaan paperikoneet

Tehtaassa valmistettiin wc-paperia vuosina 1948-1962.

KoneValmistajaToiminnassa vuosinaViiraosaViiraleveysPuristinosaNopeusKapasiteettiMuuta
Kartonkikone PKI James Park 1874–1906  ? 80" (2 032 mm)  ? 13–54 m/min 6 t/d Poistettu
Paperikone PKII Maschinenbauanstalt Golzern 1882–1905  ? 80" (2 032 mm)  ? 50 m/min  ? Muutettiin osittain sähkökäytöille v. 1896. Siirrettiin Voikkaan paperitehtaalle vuonna 1905
Paperikone PKIII (PK3) The Pusey & Jones 1897–1988 (Uusittu 1929 ja 1974)  ? 2 570 mm  ?  ? 10 t/d Myytiin 1993 Kiinaan
Paperikone PKIV  ? 1905–1929  ? 90" (2 286 mm)  ?  ? n. 7 000 t/a Poistettu
Paperikone PKVI Banning & Setz 1906–1926  ? 1 600 mm  ? 100 m/min hieman yli 2 000 t/a, silkki- ja savukepaperi, Myyty Kankaan paperitehtaalle vuonna 1926.
Paperikone PK4 Charles Walmsley & Co 1929–1.5.1989 (Uusittu 1957, lisätty päällystysasema 1972)  ? 3 660 mm  ?  ? 20 000 t/a (alkup.), uusittu lähes kokonaan 1972 WFC-paperi (päällystetty hienopaperi) Myyty Webuyen-kaupunkiin Keniaan Pan African Paper Mills-yhtiölle, jossa edelleen toiminnassa. Käynnistyi uudelleen 2011.
Paperikone PK5  ? 1907-1982  ?  ?  ?  ?  ? Romutettu.
Paperikone PK6 Pusey & Jones 1924–1988 (Uusittu 1961)  ? 3 560 mm  ?  ? 15 000 t/a (alkuper.), sanomalehti- ja painopaperit Myytiin Thaimaahan

Off-line päällystyskoneet
  • C1 (1967–1989) pigmenttipäällystykseen PK4:n ja PK6:n pohjapaperia jalostava teräpäällystyskone, Coater 1., Valmistaja: Wärtsilä, osia myyty Intiaan, pääosin romutettu
  • C2 (1975–1998, uusittu 1989 ja pastakeittiö 1997), myytiin Pakistaniin vuonna 2006 (Packages Ltd), käynnistyi uudelleen Kasurissa v. 2008 (omistajana Stora Enso vuodesta 2012->)

Sellun- ja hiokkeen tuotanto
  • Puuhiomot (1873–1998), ensimmäisessä hiomossa oli 4 kpl 80 hv Escher Wyssin valmistamaa hiomakonetta, viimeisin puuhiomo suljettiin v. 1998 (Purettu kesällä 2008, rakennukset suojeltuja), tuotanto v. 1875: 634, 1890: 2 562, 1904: 4 042, 1914: 7 549, 1920: 6 539, 1925: 8 950, 1930: 1 5092 ja 1935: 25 317 t/a
  • Sulfiittisellun eräkeittimet, 8 kpl (1887–1934), hollanterivalkaisu, tuotanto v. 1890: 1 733, v. 1900: 3 857, 1910: 6 492, 1920: 10 521, 1925: 14 792, 1930: 20 422 ja 1934: 26 684 t/a
  • Kymin sulfiittisellutehdas (1935–1977), kolmivaiheinen valkaisumenetelmä (mm. rikkikiisu), tuotanto v. 1937: 59 073 t/a, spriitehdas (1942-1977). Sulfiittisellutehdas uudistettiin 1952, tuotanto: 100 000 t/a, klooridioksidivalkaisu 1956. (sellukeittämön rakennukset purettu v. 1987 mennessä)
  • Minton-Vacuum kuivauskone (Kone & Silta Oy, 1935-1982), tuki loppuvuosina Kuusaanniemen sellutehtaan toimintaa
  • nk. puhallin kone

Suurin osa rakennuksista on purettu, kuivauskoneen halli (nyk. varastotilaa ja Metso Minerals) sekä kuorimon rakennukset (nyk. UPM:n kuljetusosasto) ovat uusiokäytössä.

Voimalaitos

Ympäri tehdasaluetta aiemmin rakennetut viisi vanhaa kattilalaitosta korvasi vuonna 1933 Kymin höyry(voimalaitos) eli keskuskattilahuone. Sen tiilinen savupiippu oli 122,5 metriä korkea, eli valmistumisaikanaan Suomen korkein.[1] Piippua on myöhemmin madallettu 1,5 metrillä, joten nykyisin se on enää 121-metrinen.[2]

  • K1 (1933-198x) Babcock & Wilcox Co, Ltd, kivihiili-arinakattila, 25 kg/cm2, 40 tonnia höyryä tunnissa
  • K2 (193x-198x) -"-
  • K3 (193x-198x) -"-
  • K4 (193x-198x) -"-
  • K5 (1955-2002) kivihiili, maakaasu, öljy, polttoaineteho 89 MW, purettu v. 2005
  • K6 (19xx-2002) puu, turve, kivihiili, maakaasu, muutettu leijupediksi, polttoaineteho 117 MW, purettu v. 2005

Turbiinit: 2 turbiini-generaattoria

Kymintehtaan höyrykattilat korvasi Kuusanniemen tehdasalueelle rakennettu Kymin Voiman lämpövoimalaitos vuonna 2002, vaikkakin vanhimmat kattilat (K1-4) oli poistettu käytöstä jo 1980-luvulla. Arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema, vuosina 1932–35 rakennettu punatiilinen ja rautabetonirunkoinen vanhempi voimalarakennus on toistaiseksi entisellään ja vailla käyttöä. Uudemmat kattilat K5 ja K6 purettiin vuonna 1955 valmistuneine rakennuksineen vuonna 2005.

Tutkimus ja tuotekehitys
  • Kymin tutkimusosasto (1913-2005), mm. valkaisu, tayteaineet, päällystys

Rautatie ja kalusto

Kuusaanlammen ja Kymintehtaan välillä toimi 1898–1912 488 mm:n raidelevyinen sähkörata, sekä vuosina 1912–1918 Kuusankosken tehtaan sisäinen 600 mm:n puunsiirtorata.

Kuusankosken ja Voikkaan tehdasalueet yhdisti 5,5 km:n mittainen kapearaiteinen rautatie vuosina 1918-1960. Radasta on jäljellä suojeltu tallirakennus Voikkaan tehdasalueella, yksi moottoriveturi ja kaksi matkustajavaunua Jokioisten museorautatiellä. Lisäksi säilyneenä ovat radalla liikennöineet kaksi umpitavaravaunua sekä kaivinkoneen kuljetusta varten oleva raskaskuljetuslavetti.

Pääartikkeli: Kuusankosken–Voikan rautatie

Kymiyhtiö rakennutti yksityisen yhdysradan Savonradalta Tanttarista Kymintehtaalle 1892. Kymintehtaan pysäkille oli myös henkilöliikennettä v. 1949 asti. Tehdasalueella sijaitsevan, 1950-luvulla rakennetun veturitallin on sanottu olevan Suomen korkein. Siinä on viime vuosina toiminut rautatiekalustoa huoltava ja korjaava Teräspyörä Oy. Kymintehtaan paperivaraston ja klooritehtaan säiliövaunujen vaihtotyöt hoidettiin UPM-Kymmenen omilla vetureilla.

Veturit
UPM-Kymmene Oyj:n Move66-veturi tallissaan Kuusankoskella

Tehdasalueen vaihtotöissä käytettiin keltaiseksi maalattuja teollisuusvetureita. Aiemmin samoja vetureita käytettiin yhdessä Voikkaan paperitehtaan kanssa. Vaihtotyöt UPM-Kymmene Oyj:n omalla kalustolla loppuivat Kuusankoskella vuodenvaihteessa 2008–2009.

  • Nro 2000 Dv15 (poistettu käytöstä vuodenvaihteessa 2008–2009)
  • Nro 15 Valmet Move 66 (myyty MVH:lle vuonna 2007)
  • Nro 14 Valmet Move 90 (poistettu käytöstä vuodenvaihteessa 2008–2009)
  • Nro 13 Valmet Move51h vuosimalli 1960 (käytössä 1960–1979 ja 1983–198x. Käytössä 1979–1983 Hallan sahalla)
  • Nro 12 Valmet Move51m (siirretty Hallan sahalle varaveturiksi)
  • Nro 10 Valmet Move 66 1973 (siirretty Kaukaalle vuonna 1996)

Tehtaalla on ollut myös muita vetureita.

Katso myös

Lähteet
  • Jorma Ahvenainen, Paperitehtaista suuryhtiöksi, Kymin Osakeyhtiö vuosina 1918-1939, Kymin Osakeyhtiö 1972, ISBN 951-95014-2-8
  • Tuuri, Antti. (1999) UPM-Kymmene, Metsän jättiläisen synty. Otava. Helsinki. 493 s.
  • Heikkilä, Jouko (2008) Sampo. Kertomus suomalaisesta paperista ja paperintekijöistä. Kustannusosakeyhtiö.
  • YLE Kymenlaakso 17.11.2009: Vanhat paperitehtaat täyttyvät vähitellen[vanhentunut linkki]
  • Nykänen, Panu & Paulapuro, Hannu (2005) Telan ympäri - Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki.

Viitteet
  1. Virta, Reijo: Mistä ne kaiken tietää! – Kouvolan Sanomat 100 vuotta, s. 162. Sanoma Lehtimedia Oy, 2009. ISBN 978-952-99255-7-5.
  2. Maanmittauslaitos, lukema Kansalaisen karttapaikan kartassa

    Aiheesta muualla
    • Kymintehdas Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.