Kylmäverisesti

Herb Clutter oli vakaumuksellinen metodisti, joka oli luonut menestyvän maatilan vaatimattomista lähtökohdista. Hän työllisti 18 työntekijää ja entiset työntekijän arvostivat ja kunnioittivat häntä reilun kohtelun sekä hyvien palkkojen ansiosta. Hänen neljä lastaan, kolme tyttöä ja poika, olivat arvostettuja henkilöitä yhteisössään. Kaksi vanhinta lasta, Eveanna ja Beverly, olivat muuttaneet lapsuudenkodistaan ja aloittaneet itsenäisen elämän. Kaksi nuorinta lasta, Nancy (16) ja Kenyon (15), opiskelivat high schoolissa ja asuivat yhä kotona. Clutterin vaimo, Bonnie, paikallisen puutarhakerhon jäsen, sairasti kliinistä depressiota sekä fyysisiä sairauksia lasten syntymästä lähtien, vaikka eloonjääneet perheenjäsenet ovat kiistäneet sen.

Kaksi Kansasin State Penitentiary -vankilasta ehdonalaiseen vapauteen päässyttä entistä vankia, Rickhard Hickock ja Perry Smith, tekivät ryöstön ja murhat 15. marraskuuta 1959. Richard Hickock oli kuullut vankilatoveriltaan Floyd Wellsiltä, joka oli työskennellyt Clutterin maatilalla, että Herbert Clutter säilytti suuria rahasummia tilansa kassakaapissa mutta hän ei ollut varma asiasta. Myöhemmin Hickock otti yhteyttä Smithiin tarkoituksenaan tehdä ryöstö yhdessä hänen kanssaan. Vankilassa Hickock kehitti idean tehdä ryöstö jättämättä todistajia ja aloittaa uusi elämä Meksikossa ryöstetyillä rahoilla. Tieto rahoista osoittautui vääräksi, koska Herbert Clutter ei käyttänyt käteistä, ei omistanut kassakaappia ja teki liiketoimensa käyttäen shekkejä pystyäkseen seuraamaan paremmin rahasiirtoja.

Matkustettuaan Kansasiin lauantaina 14. marraskuuta 1959 ja huomattuaan että Cluttereiden kotona ei ole rahaa, Smith leikkasi Herb Clutterin kaulan ja sen jälkeen ampui häntä päähän. Sen jälkeen Kenyon, Nancy ja Bonnie murhattiin, jokainen yhdellä päähän ammutulla haulikon laukauksella.

Smith väitti suullisessa tunnustuksessaan Hickockin murhanneen kaksi naista. Kuitenkin pyydettäessä tunnustuksen allekirjoitusta Smith kieltäytyi. Hän halusi itse ottaa vastuun jokaisesta neljästä murhasta koska hän sanoi ”olevansa pahoillaan Dickin äidin puolesta”. Hickock väitti aina Smithin tehneen kaikki murhat.

Hickock ja Smith pidätettiin Las Vegasissa noin kuusi viikkoa murhien jälkeen. Oikeudenkäynnissä he vetosivat tilapäiseen mielenhäiriöön, mutta paikalliset lääkärit tutkivat syytetyt ja totesivat heidän olevan täydessä ymmärryksessä. Vietettyään viisi vuotta kuolemansellissä Smith ja Hickock teloitettiin hirttämällä keskiyön jälkeen 14. huhtikuuta 1965. Hirsipuu jolla heidät hirtettiin on nykyisin osa Kansas State Historical Societyn kokoelmaa.

Clutterin perheen koti. Talo on yksityisomistuksessa eikä ole avoinna yleisölle. Kuva maaliskuulta 2009.

Marraskuussa 1959 New York Times julkaisi seuraavan uutisen murhien johdosta:

»--Varakas vehnän viljelijä, hänen vaimonsa ja heidän kaksi nuorta lastaan löydettiin kuoliaaksi ammuttuina tänään heidän kodistaan. Heidät oli surmattu lähietäisyydeltä ammutuilla haulikon laukauksilla sitomisen jälkeen ... Paikalla ei ole kamppailujälkiä eikä mitään ole varastettu. Puhelinlinjat oli katkaistu.»
(New York Times 16. marraskuuta 1959)

Tämä artikkeli sai Capoten kiinnostumaan ja matkustamaan Kansasiin tutkimaan murhia. Saadakseen paikallisten asukkaiden luottamuksen Capote otti mukaansa lapsuudenystävänsä Harper Leen, joka myöhemmin voitti Pulitzer-palkinnon. Capote teki aiheesta laajan tutkimuksen kooten 8 000 sivua muistiinpanoja. Murhaajien pidätyksen ja tuomion jälkeen Truman Capote henkilökohtaisesti haastatteli sekä Smithiä että Hickockia. Erityisesti Smith kiehtoi Capotea; kirjassa hänet on kuvattu murhaajista herkempänä ja syyllisyydentuntoisempana. On esitetty huhuja Smithin ja Capoten välisestä romanttisesta suhteesta. Kirja ei ollut valmis, kun Smith ja Hickock teloitettiin.

Aluksi teos julkaistiin neliosaisena jatkokertomuksena The New Yorker -lehdessä 25. syyskuuta 1965 alkaen. Tarina oli välittömästi ilmestymisensä jälkeen sensaatio, erityisesti Kansasissa, missä lehden painos myyntiin loppuun välittömästi. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran kirjana Random Housen kustantamana tammikuussa 1966.

Kirjan tarinasta tehtiin vuonna 1967 Richard Brooksin ohjaama mustavalkoinen elokuva Kylmäverisesti. Robert Blake esitti Perry Smithiä ja Scott Wilson Hickockia. John Forsythe nähtiin murhia tutkineen etsivän Al Deweyn roolissa. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Tarinasta tehtiin myös vuonna 1996 televisioon minisarja, jonka pääosissa olivat Anthony Edwards ja Eric Roberts.

Capoten kokemuksista tarinan kirjoittamisesta ja hänen kiinnostuksestaan murhiin on tehty kaksi elokuvaa. Capote-elokuvassa (2005) pääosassa nähtiin Philip Seymour Hoffman, joka voitti parhaan miespääosan Oscar-palkinnon Truman Capoten roolista. Elokuva sai myönteisiä arvosteluja ja oli ehdolla myös neljään muuhun Oscar-palkintoon. Vuotta myöhemmin elokuvassa Infamous Toby Jones esitti Capotea ja Sandra Bullock Lee Harperia.

Rockyhtye Smoking Popes teki kappaleen ”The Corner” vuonna 2008 ilmestyneelle albumilleen Stay Down, joka kokonaisuudessaan pohjautuu Capoten kirjaan.

• Pertti Avola: Erään murhan anatomia (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat 27.3.2006.
• Kylmäverisesti, Osa 1: ”Viimeiset jotka näkivät heidät elossa” Kirjan 1. osa New Yorker -lehden sivulla (englanniksi)
  • Osa 2: ”Tuntemattomat henkilöt” (englanniksi)
  • Osa 3: ”Vastaus” (englanniksi)
  • Osa 4: ”Nurkka” (englanniksi)
• Writing history: Capote's novel has lasting effect on journalism (englanniksi)
• Capote's Legacy: The Challenge of Creativity and Credibility in Literary Journalism (englanniksi)
• In Cold Blood, a Legacy in Photos (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Valokuvia kirjan 1. painoksesta (englanniksi)
• Teos Literapedia-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• George Plimptonin tekemä Capoten haastattelu vuodelta 1966 (englanniksi)