Kyle Wellwood

Ennen ammattilaisuraansa Wellwood kiekkoili vuodet 1999-2003 juniorisarja OHL:ssä, kaksi ja puoli kautta Belleville Bullsissa, joka oli varannut hänet vuoden 1999 OHL:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella (numerolla 16), ja puolitoista kautta synnyinseutunsa seurassa Windsor Spitfiresissa, jonne hänet kaupattiin tammikuussa 2002 vaihdossa Jason Spezzaan. Pisteiden valossa parhalla OHL-kaudellaan, kaudella 2000–2001, Wellwood teki 68:ssa pelaamassaan runkosarjaottelussa 118 tehopistettä, 35 maalia ja 83 syöttöpistettä, ja oli koko liigan paras pistemies ja liigan syöttöpörssin kärkinimi. Kauden jälkeen hänet nimettiin OHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja palkittiin Eddie Powers Memorial Trophylla (liigan paras pistemies) sekä OHL Plus/Minus Awardilla (runkosarjan plusmiinustilaston voittaja).

Toisen kerran Wellwood ylitti sadan pisteen rajan kaudella 2002–2003, jolla hän teki 59:ssä runkosarjaottelussa tasan sata pistettä, 41 maalia ja 59 syöttöpistettä, ollen samanaikaisesti joukkueensa paras pistemies, tehokkain maalintekijä ja sen sisäisen syöttöpörssin kärkinimi. OHL:n pistepörssissä Wellwood oli tuolla kaudella jaetulla sijalla viisi, maalipörssissä jaetulla sijalla neljä ja syöttöpörssissä jaetulla sijalla kuusi. Tammikuussa 2003 hän edusti maataan nuorten maailmanmestaruuskisoissa, joissa Kanada voitti hopeaa, ja samana vuonna, OHL-kauden päätyttyä, hänet palkittiin OHL:n herrasmiespelaajan palkinnolla William Hanley Trophylla.

Wellwood sai NHL-varauksen vuonna 2001 Toronto Maple Leafsin varattua hänet numerolla 134 varaustilaisuuden viidennellä kierroksella. NHL-debyyttinsä hän pääsi tekemään tammikuussa 2004 Ottawa Senatorsia vastaan pelatussa runkosarjaottelussa, joka jäi hänen kauden ainoakseen NHL:ssä. Wellwood pelasi kaudet 2003–2004 ja 2004–2005 Toronton silloisessa farmijoukkueessa St. John's Maple Leafsissä AHL:ssä. Kaudella 2003–2004 hän teki 76:ssa ottelussa tehot 20 maalia ja 35 syöttöpistettä ollen joukkueensa kolmanneksi paras pistemies ja kaudella 2004–2005 87 pistettä, 38 maalia ja 49 syöttöpistettä, 80:ssä runkosarjaottelussa ollen joukkueensa toiseksi paras pistemies David Lingin jälkeen ja joukkueensa tehokkain maalintekijä. AHL:n pistepörssissä Wellwood sijoittui jälkimmäisellä kaudella neljänneksi, maalipörssissä jaetulle sijalle neljä ja syöttöpörssissä jaetulle sijalle kahdeksan.

Wellwood vakiinnutti paikkansa NHL:ssä työsulun jälkeisellä kaudella 2005–2006, jolla hän teki 81:ssä ottelussa yhteensä 45 tehopistettä, yksitoista maalia ja 34 syöttöpistettä. Hän oli joukkueensa sisäisessä pistepörssissä sijalla seitsemän. Tulokkaiden pistepörssissä Wellwood sijoittui kymmenenneksi joukkuetoveri Alexander Steenin jälkeen. Steen teki yhtä paljon pisteitä kun hän, mutta sijoittui tilastossa korkeammalle enemmän maaleja tehneenä. Kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 olivat Wellwoodilta heikompia loukkaantumisten takia. Jälkimmäisellä kaudella hän teki vain 21 pistettä. Wellwood sai paljon kritiikkiä huonosta kunnostaan valmentaja Paul Mauricelta ja häntä syytettiin itsensä heikosta kuntouttamisesta loukkaantumistensa jälkeen. Cliff Fletcher oli ilmoittanut muuttavansa kolme kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle jääneen Toronton toimintaa, kun hänet oli palkattu joukkueen uudeksi toimitusjohtajaksi tammikuussa 2008. Wellwood, maalivahti Andrew Raycroft ja hyökkääjä Darcy Tucker saivat lähteä kesäkuussa 2008 joukkueesta.[1] Vancouver Canucks nappasi Wellwoodin pelaajaoikeudet waiver-listalta, johon Toronto oli laittanut hänet.[2]

Wellwood edusti Vancouveria kahden kauden ajan. Näistä ensimmäisellä, kaudella 2008–2009, hän teki NHL-runkosarjauransa maaliennätyksen, 18 maalia, ja antoi lisäksi yhdeksän maalisyöttöä. Otteluita hän pelasi tuolla runkosarjakaudella 74. Vuonna 2009 hän myös pelasi ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n pudotuspeleissä.Kaudella 2009–2010 hänen pistemääränsä oli samaa luokkaa edellisellä, 25 tehopistettä, 14 maalia ja 11 syöttöpistettä, 75:ssä runkosarjaottelussa.

Wellwoodin sopimus Vancouverin kanssa päättyi kesällä 2010, minkä jälkeen hän siirtyi lokakuussa 2010 venäläisseura HK Atlantiin KHL:ään. Hänen aikansa KHL:ssä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hänen sopimuksensa purettiin tammikuun 2011 alussa, mihin mennessä hän oli ehtinyt edustaa Atlantia 25:ssä runkosarjaottelussa, joissa hän oli tehnyt kahdeksan tehopistettä, viisi maalia ja kolme syöttöpistettä. Myöhemmin tammikuussa hän teki vapaana pelaajana sopimuksen NHL-seura St. Louis Bluesin kanssa, mutta jo seuraavana päivänä, ennen yhtäkään ottelua St. Louisissa, hän siirtyi waiver-listan kautta San Jose Sharksiin.[3][4][5] Hän pelasi San Josessa vain kauden 2010–2011 lopun. Hän kuului läntisen konferenssin loppuotteluihin yltäneen Sharksin kolmanteen hyökkäysketjuun yhdessä Torrey Mitchellin ja Joe Pavelskin kanssa.[6][7]

Syyskuussa 2011 Wellwood teki vapaana pelaajana yksivuotisen sopimuksen NHL-seura Winnipeg Jetsin kanssa.[8] Hän teki kaudella 2011–2012 NHL-uransa yhden kauden piste-ennätykseksi 47 tehopistettä, 18 maalia ja 29 syöttöpistettä, 77:ssä ottelussa ja jatkoi heinäkuussa 2012 sopimustaan Jetsin kanssa yhdellä vuodella.[9] Työsulun lyhentämän kauden 2012–2013 jälkeen Wellwood siirtyi EV Zugiin National League A:han, mutta päätti lopettaa uransa kesken kauden lokakuussa 2013.[10]

Wellwood pelasi yhdeksän kautta kestäneellä NHL-urallaan 489 runkosarja- ja 40 pudotuspeliottelua. Hän teki runkosarjassa yhteensä 235 tehopistettä, 92 maalia ja 143 syöttöpistettä, ja pudotuspeleissä 20 tehopistettä, neljä maalia ja 16 syöttöpistettä.