Kylätontti

Kylätontti on keskiajalta peräisin oleva kylärakenne, jossa on useita asuintaloja ja muita rakennuksia lähekkäin samassa ryhmässä. Ne voivat olla nykyisin asuttuja tai autioituneita. Kylät olivat alun perin asumakyliä, jotka muodostivat myöhemmin perustan lainsäädännölle.

Urjalankylän ryhmäkylää Urjalassa 1920-luvulla ennen uusjakoa.

Someron Pitkäjärven vanhalla kylätontilla Pitkäjärven rannalla on vielä kaksi kylän taloista.

Someron Kärilän vanhalla kylätontilla Paimionjoen rannassa on vielä yksi kylän taloista.

Ypäjän Mannisten vanha kylätontti Loimijoen rannassa on tyhjentynyt.

Kylätontteja voi löytää vanhojen karttojen ja kyläluetteloiden avulla. Ne ovat arvokkaita muinaisjäänteiden ja -jäännösten löytöpaikkoja, joissa voi olla useita kerrostumia eri aikakausilta.[1]

Sarkajaon aikana talot olivat tiiviissä ryhmässä kylätontilla ja yhteiset viljelymaat sijaitsivat tonttimaan ympärillä tai läheisyydessä. Kylän talot ovat saattaneet sijaita myös useilla tonttimailla, mikä voi periytyä sarkajakoa edeltävästä asutustyypistä. Kylätontit ovat usein sijainneet kylien peltoalueen reunoilla tai keskellä, usein paikoissa, joita ei ole voitu viljellä. Osa autioituneista historiallisista tonttimaista on otettu myöhemmin viljelykäyttöön.[2]

Säännösteltyjä kylätontteja oli Suomessa vain Hämeenlinnan ympäristössä ja siitä Satakuntaan suuntautuvalla alueella. Säännöstelyllä kylätontilla kylän maat oli sarkajaossa jaettu talon varallisuuden mukaan, joka taas toimi verotuksen perustana.

Kylätontilla sijainnut kylä oli joko ryhmä-, rivi,- tai raittikylä. Talojen pihat olivat usein ahtaita umpipihoja, jolloin rakennusten väleihin muodostui kapeita kujia. Rakennusten sijoittelussa tonteille on kuitenkin ajallisia ja alueellisia eroja. [2]

Kylätontilla asuneet ihmiset muodostivat tiiviin yhteisön ja olivat sukua keskenään.^lähde?

Kylätontilla sijainnut kylä tavallisesti hajosi isojaossa, jolloin talot siirrettiin omien viljelyksien keskelle kylän laidoille.[3]

Suomen keskiaikaisia, myöhemmin autioituneita kylätontteja on 2000-luvulla tutkittu arkeologisesti etenkin Etelä-Suomessa. Laajasti kaivettuja kylätontteja ovat esimerkiksi Espoon Mankby ja Kauklahti sekä Vantaan Gubbacka.[4]

Lähteet

Niukkanen, Marianna: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu, s. 28-32. Museovirasto, 2009. Teoksen verkkoversio.
Kylänpaikka Arkeologisen kulttuuriperinnön opas. Viitattu 9.3.2022.
Heikki K. Lähde: Isojako- ja torpparijärjestelmät (2 Sarkajako ja isojako) mts.fgi.fi. 2007. Lahti. Viitattu 23.10.2013. ^{[vanhentunut linkki]}
Haggrén, Georg & Rosendahl, Ulrika: Archaeology on medieval village sites. From Wharram to Mankby. Mankby – A Deserted Medieval Village on the Coast of Southern Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXII., 2016, s. 12-13. Suomen keskiajan arkeologian seura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.3.2022.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kylätontti Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Niukkanen, Marianna: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu, s. 28-32. Museovirasto, 2009. Teoksen verkkoversio.

[:0-2] Kylänpaikka Arkeologisen kulttuuriperinnön opas. Viitattu 9.3.2022.

[3] Heikki K. Lähde: Isojako- ja torpparijärjestelmät (2 Sarkajako ja isojako) mts.fgi.fi. 2007. Lahti. Viitattu 23.10.2013. ^{[vanhentunut linkki]}

[4] Haggrén, Georg & Rosendahl, Ulrika: Archaeology on medieval village sites. From Wharram to Mankby. Mankby – A Deserted Medieval Village on the Coast of Southern Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXII., 2016, s. 12-13. Suomen keskiajan arkeologian seura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.3.2022.