Kylänkapula

Kylänkapula on vanha hallinnollisten viestien kuljetusta tukeva väline, joka kuului pohjalaiselle kyläyhteisölle tunnusomaiseen oltermannihallintoon. Oltermanni pani hallussaan pitämänsä kapulan kiertämään kylää kutsuessaan kyläkokouksia koolle tai tiedottaessaan muista asioista kuten aita-, oja-, tie- tai palotarkastuksista. Kylänkapula kulki kylässä tietyssä järjestyksessä. Kun kapula oli tuotu taloon, asukkaiden velvollisuus oli viedä kapula ja tiedonanto seuraavaan taloon. Kylänkapuloiden vastineita ovat oltermanninsauvat, joita esiintyi eteläpohjalaisissa kylissä kylänkapuloita yleisemmin. Kylänkapuloita on käytetty varsinkin niissä pitäjissä, jossa oltermannihallinto on varhaista perua ja alun perin ne ovat voineet kehittyä vuorokapuloista.

Kylänkapuloita käytettiin ainakin Vähässäkyrössä, Suur-Ilmajoen pitässä, Nurmossa sekä osassa ruotsinkielistä Pohjanmaata kuten Mustasaaressa. Vuonna 1982 tehdyn luettelon mukaan suomenkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta oli tallessa 45 kylänkapulaa. Kylänkapuloiden pituus vaihtelee 25 ja 50 senttimetrin välillä. Ilmajoen kylänkapulatyyppi syntyi noin 1805, jolloin maamiesseura päätti teettää kapuloita maisteri Salomon Hanelleksen antaman mallin mukaan. Ilmajokelainen kylänkapula on yleensä nelitahoinen ja tahojen sivut ovat sileät. Seinäjoen Heikkilän kylänkapulassa ei ole tahoja lainkaan, sillä kapulan keskiosa on sorvattu pyöreäksi.

Vanhimmat vähäkyröläiset kapulat ovat jo 1700-luvulta. Merikaarron kylänkapuloissa esiintyvät vuosiluvut 1724 ja 1810. Vuoden 1724 kapula on tiettävästi ajallisesti vanhempi kuin kyseisen kylän oltermannihallinto. Kyseistä kapulaa onkin siten todennäköisesti käytetty jonkinlaisena vuorokapulana jo ennen varsinaista oltermannilaitosta. Koska kylä sijaitsee kahta puolta Kyrönjokea, kulki oltermannin toimi ensin läpi toisen jokisivun talojen, minkä jälkeen vuoro siirtyi vastarannalle. Kylän sijoittuminen joen vastakkaisille rannoille sai aikaan myös sen, että kylänkapuloita tarvittiin yksi kummallekin kylänpuoliskolle. Täyden kierroksen tehtyään kapulat palasivat takaisin oltermannille.

Kun luku- ja kirjoitustaito 1800-luvun jälkipuoliskolla yleistyivät, ilmaantui perinteisten kylänkapuloiden rinnalle ontoksi sorvattuja kapuloita, joiden sisään kirjallinen tiedonanto voitiin sijoittaa.