Kyläkauppa

Kyläkauppa on haja-asutusalueella toimiva kauppa.

Sepon kauppa -kyläkauppa Köyliön Yttilässä.

Kyläkaupat ovat välttämättömiä haja-asutusalueiden asuttavuuden kannalta. Kyläkaupoista on kehittynyt monipuolisia palvelukeskuksia, joissa on päivittäistavaroiden lisäksi usein saatavissa rauta- ja maataloustuotteita sekä matkailu- ja ravintolapalveluja.[1]

Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan kyläkaupan edellytyksiä ovat:

»sijainti kaupunki- tai kuntakeskuksen taikka muun siihen verrattavan taajaan asutun alueen ulkopuolella, päivittäistavaroiden vuosimyynti on alle kaksi miljoonaa euroa ja päivittäistavaroiden myyntipinta- ala on vähemmän kuin 400 neliömetriä.[2]»

Määritelmää on päivitetty vastaamaan uutta tilannetta Pellervon taloudellisen tutkimustoimiston julkaisemassa Kyläkauppaselvityksessä:

»Päivittäistavarakaupan yksikkö luokitellaan kyläkaupaksi, kun

  • myymälän päivittäistavaroiden myyntipinta-ala < 400 m²
  • päivittäistavaramyynti vähemmän kuin 2 miljoonaa euroa / vuosi
  • sijainti: haja-asutusalue pohjautuen Tilastokeskuksen määritelmään
  • myymälä voi olla kausimyymälä (esim. avoinna vain kesäkaudella)
  • myymälässä voi tehdä kaikki päivittäiset ostokset (ei sisällä elintarvikealan erikoismyymälöitä esim. liha- tai kalamyymälät, suoramyyntihallit, elintarvikekioskit, kahvilat, halpahallit)
  • ei sisällä huoltamoiden yhteydessä olevia myymälöitä
  • myymäläautomyyntiä ei huomioida (pelkkä myymäläauto, mutta ei myymälää)[2]»

Kyläkauppojen lukumäärä on viime vuosina vähentynyt noin 30 myymälällä vuodessa, ja kokonaismäärä on vuonna 2017 alle 300 myymälää.[3]> Samalla kyläkauppojen kokonaismyynti on kuitenkin viime vuosina kasvanut.[1]

Työ- ja elinkeinoministeriön jo usean vuoden ajan maksama kyläkaupan investointituki on varmistanut asukaspohjiltaan elinkelpoisten kyläkauppojen kilpailukykyä. Tukea saaneiden kyläkauppojen keskimyynti on selvästi kasvanut.[1]

Kyläkauppojen määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä rankasti. Vielä vuonna 1980 Suomessa oli yli 3 400 kyläkauppaa, mutta niiden määrä pieneni 1990-luvun aikana alle tuhanteen (vuonna 1999 915 kpl). Vuoden 2001 lopussa Suomessa oli jäljellä enää vain 747 kyläkauppaa.[4] Vuonna 2017 kyläkauppoja oli enää vain 241[5].

Kyläkauppojen määrä Suomessa eri vuosina
  • 1980: 3 417 kpl kappaletta
  • 1986: 2 431
  • 1992: 1 476
  • 1995: 1 308
  • 1996: 1 203
  • 1997: 1 134
  • 1998: 1 054
  • 1999: 915
  • 2000: 813
  • 2001: 747
  • 2002: 704
  • 2003: 664
  • 2004: 634
  • 2005: 611
  • 2006: 563
  • 2007: 534
  • 2008: 507

...

Kyläkauppojen asema on merkittävä maaseudun elinvoimaisuuden ja asuttavuuden kannalta. Nykyaikana monista vielä hengissä olevista kyläkaupoista onkin pyritty kehittämään kylien palvelukeskuksia, joissa tarjotaan esimerkiksi kierrätys-, alkoholi-, kirjasto- ja postipalveluita.

Kirjallisuutta
  • Hannu Asikainen: Pohjois-Karjalan kyläkaupat 1977–2002. Joensuu 2003

Lähteet

Viitteet
  1. Päivittäistavarakauppa 2010-2011 -julkaisu, PTY 2010
  2. Kyläkauppaselvitys, s. 8–9
  3. Kyläkauppaselvitys, s. 6
  4. PTY:n vuosijulkaisut
  5. https://www.talouselama.fi/uutiset/kauppoja-kuolee-noin-30-kaupan-vuosivauhdilla-monkijat-jatsarit-tai-hifi-laitteet-pitavat-kylakauppoja-hengissa/84973fdd-776c-3371-a1a1-99ac2b29f0ff

    Katso myös
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.