Kyōgen

Kyōgen on japanilainen humoristinen teatteritaiteen muoto, joka kehittyi nō-teatterin väliajalla esitetyistä hupaisista sketseistä. Sen alkuperä liittyy kiinalaisiin 700-luvun tuontinäytelmiin perustuviin sarugaku-näytelmiin, joista erkaantuivat vakavammat nō-näytelmät ja kyōgen-komediat. Kyōgen puolestaan oli kabuki-teatterin tärkeä edeltäjä ja vaikuttaja.

Kyōgen-esitys Himejin linnassa.

Kuten nōssa ja kabukissa kaikki esiintyjät, myös naisrooleissa, ovat miehiä. Toisin kuin nō-teatterissa, näyttelijät eivät yleensä käytä naamioita muissa kuin eläinrooleissa. [1] Tarinat ovat aina lyhyitä, usein satiirisia. Joskus parodioidaan buddhalaisia tai shintolaisia rituaaleja. Myös kansansadut ovat suosittuja tarinapohjia.

Edo-kaudelta alkaen kyōgen on ollut valtion ja yläluokan tukema taidemuoto. Meiji-restauraatiossa tuki lakkautettiin samalla kun feodalistista yhteiskuntaa modernisoitiin. Modernien asioiden ja länsimaisuuden tavoittelu sai katsojatkin hylkäämään kyōgenin. Vuonna 1879 entinen Yhdysvaltain presidentti Ulysses S. Grant matkusteli Japanissa ja kertoi kiinnostuksestaan nō- ja kyōgen-teatteriin. Ulkomainen arvostus nosti kyōgenin arvoa myös japanilaisten silmissä.