Kwai-joen silta (elokuva)

Kwai-joen silta valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3] Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Kwai-joen silta äänestettiin kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[5]

Kwai-joen sillan tunnussävelmä vaikutti Suomessa omalta osaltaan iskelmälaulaja Olavi Virran uran lopulliseen kääntymiseen alamäkeen. Levytukku-yhtiön kahden kärkilaulajan, Veikko Tuomen ja yhtiön tuotantopäällikkönä työskennelleen Virran välille oli 1950-luvun puolivälistä lähtien muodostunut kummankaan alun perin tahtomatta verinen kilpailuasetelma. Virta päätti haastaa Tuomen kaksintaisteluun siten, että kumpikin laulaisi levylle elokuvan tunnussävelmän, johon Virta oli kirjoittanut suomenkieliset sanat salanimellään Pauli Ström. Tämän jälkeen oli tarkoitus katsoa, kumman levytys menestyy myynnillisesti paremmin. Virta hankki orkesteritaustaksi filmissä käytetyn levyn, jota ei ollut lainkaan tarkoitettu solistin pohjaäänitystä varten. Virran ja Tuomen versiot julkaistiin lokakuussa 1958 peräkkäisillä levynumeroilla Philips-merkillä. Loppujen lopuksi kumpikaan levytys ei menestynyt mainittavasti – paljon paremmin menestyi Fazerin julkaisema, Reino Helismaan sanoittama kuorolevytys – joten molemmat hävisivät vedonlyöntinsä. Kyseessä näyttää olleen myös tekijänoikeusrikkomus, koska Levytukku menetti Philips-levymerkin käyttöoikeuden Fazerille. Tämä episodi oli Virran edesottamuksia jo pitempään seuranneelle toimitusjohtaja Niilo Saarikolle viimeinen pisara ja niinpä hän antoi Virralle potkut loka- ja marraskuun vaihteessa 1958. Ilmeisesti Saarikko katsoi Tuomen siinä määrin osasyylliseksi syntyneeseen sotkuun, että myös Tuomen levytykset Levytukku-yhtiössä päättyivät tähän. Lopputili Levytukusta oli Virran osalta ratkaiseva isku, joka johti hänen taloutensa romahtamiseen ja myös hänen perheensä hajoamiseen. Myös Tuomi, joka oli lähtenyt leikkimielellä juoneen mukaan, häpesi tempausta myöhemmin. Tapauksen kulku ja yksityiskohdat pysyivät vuosikymmenien ajan salassa, koska ne olivat ilmeisesti vain Virran ja Tuomen tiedossa ja kumpikin katsoi parhaaksi pysytellä asiasta vaiti.[6] Peter von Baghin, Markku Kosken ja Pekka Aarnion kirjoittamassa elämäkerrassa Olavi Virta – legenda jo eläessään (WSOY 1977) Kwai-joen silta -kappale mainitaan ohimennen; kirjan tekijöiden mukaan kappalevalinta osoittaa esiintyjänä erittäin kokeneelta Virralta ”vakavaa arvostelukyvyn puutetta”. Toimittaja Jyrki Hämäläisen Virrasta kirjoittamassa elämäkerrassa Kwai-joen silta -tapausta ei mainita lainkaan.[7]