Kwai-joen silta (elokuva)
Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai) on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla.
Kwai-joen silta | |
---|---|
The Bridge on the River Kwai | |
Ohjaaja | David Lean |
Käsikirjoittaja |
Michael Wilson Carl Foreman |
Perustuu | Pierre Boullen romaaniin Kwai-joen silta |
Tuottaja | Sam Spiegel |
Säveltäjä | Malcolm Arnold |
Kuvaaja | Jack Hildyard |
Leikkaaja | Peter Taylor |
Pääosat |
Alec Guinness Sessue Hayakawa William Holden Jack Hawkins Geoffrey Horne |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Iso-Britannia Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä |
InterCom Netflix Vudu |
Ensi-ilta |
2. lokakuuta 1957 14. joulukuuta 1957 29. elokuuta 1958 |
Kesto | 161 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti, japani, thai |
Budjetti | 3 000 000 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elokuvan tapahtumat ovat kuvitteelliset, mutta ne sijoittuvat historiallisiin tapahtumiin Burman rautatien rakennustyömailla vuosina 1942–1943.
Sotavankien viheltämästä elokuvan tunnussävelmästä, nimeltään ”Colonel Bogey March”[1], on tullut instrumentaaliklassikko. Toisen maailmansodan aikana sävelmään liitettiin natsijohtoa pilkkaava sanoitus ”Hitler Has Only Got One Ball”. Kun Kwai-joen silta sai ensi-iltansa, brittiyleisölle oli hyvin selvää, mihin sävelmällä viitattiin.
Näyttelijät
William Holden | … | Shears |
Alec Guinness | … | Eversti Nicholson |
Jack Hawkins | … | Majuri Warden |
Sessue Hayakawa | … | Eversti Saito |
James Donald | … | Majuri Clipton |
Geoffrey Horne | … | Luutnantti Joyce |
André Morell | … | Eversti Green |
Peter Williams | … | Kapteeni Reeves |
John Boxer | … | Majuri Hughes |
Palkinnot
Oscarit
Kwai-joen silta voitti seitsemän Oscaria:
- Paras elokuva — Sam Spiegel
- Paras ohjaaja — David Lean
- Paras miespääosa — Alec Guinness
- Paras sovitettu käsikirjoitus — Michael Wilson ja Carl Foreman (Pierre Boullen nimellä)
- Vaikka kirjailija Pierre Boullen nimi on elokuvan alkuteksteissä, julkinen salaisuus oli, että käsikirjoituksen tekivät Hollywoodin mustalla listalla tuolloin olleet Foreman ja Wilson. Ranskalainen Boulle ei osallistunut käsikirjoittamiseen eikä edes osannut englantia. 11. joulukuuta 1984 Yhdysvaltain elokuva-akatemia päätti myöntää Foremanille ja Wilsonille heidän Oscar-palkintonsa postuumisti.[2]
- Paras musiikki — Malcolm Arnold
- Paras leikkaus — Peter Taylor
- Paras kuvaus — Jack Hildyard
Ehdokaana oli myös
BAFTA Film Award
Elokuva voitti kolme BAFTA-palkintoa
- Paras brittielokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras elokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras miespääosa — Alec Guinness
Golden Globe -palkinnot
Elokuva voitti kolme Golden Globe-palkintoa
- Paras draamaelokuva — David Lean ja Sam Spiegel
- Paras ohjaaja — David Lean
- Paras miespääosa draamaelokuvassa — Alec Guinness
Ehdokkaana oli myös
Muut palkinnot
- New York Film Critics Circle Awards
- Paras elokuva
- Paras ohjaaja – David Lean
- Paras miespääosa – Alec Guinness
- Directors Guild of America Award: paras ohjaus (David Lean, apulaisohjaajat: Gus Agosti & Ted Sturgis)
Muut ehdokkuudet
- Grammy-palkinto: paras elokuvamusiikkialbumi – Malcolm Arnold
Muut tunnustukset ja jälkimaine
Kwai-joen silta valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3] Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Kwai-joen silta äänestettiin kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[5]
Kwai-joen sillan tunnussävelmä vaikutti Suomessa omalta osaltaan iskelmälaulaja Olavi Virran uran lopulliseen kääntymiseen alamäkeen. Levytukku-yhtiön kahden kärkilaulajan, Veikko Tuomen ja yhtiön tuotantopäällikkönä työskennelleen Virran välille oli 1950-luvun puolivälistä lähtien muodostunut kummankaan alun perin tahtomatta verinen kilpailuasetelma. Virta päätti haastaa Tuomen kaksintaisteluun siten, että kumpikin laulaisi levylle elokuvan tunnussävelmän, johon Virta oli kirjoittanut suomenkieliset sanat salanimellään Pauli Ström. Tämän jälkeen oli tarkoitus katsoa, kumman levytys menestyy myynnillisesti paremmin. Virta hankki orkesteritaustaksi filmissä käytetyn levyn, jota ei ollut lainkaan tarkoitettu solistin pohjaäänitystä varten. Virran ja Tuomen versiot julkaistiin lokakuussa 1958 peräkkäisillä levynumeroilla Philips-merkillä. Loppujen lopuksi kumpikaan levytys ei menestynyt mainittavasti – paljon paremmin menestyi Fazerin julkaisema, Reino Helismaan sanoittama kuorolevytys – joten molemmat hävisivät vedonlyöntinsä. Kyseessä näyttää olleen myös tekijänoikeusrikkomus, koska Levytukku menetti Philips-levymerkin käyttöoikeuden Fazerille. Tämä episodi oli Virran edesottamuksia jo pitempään seuranneelle toimitusjohtaja Niilo Saarikolle viimeinen pisara ja niinpä hän antoi Virralle potkut loka- ja marraskuun vaihteessa 1958. Ilmeisesti Saarikko katsoi Tuomen siinä määrin osasyylliseksi syntyneeseen sotkuun, että myös Tuomen levytykset Levytukku-yhtiössä päättyivät tähän. Lopputili Levytukusta oli Virran osalta ratkaiseva isku, joka johti hänen taloutensa romahtamiseen ja myös hänen perheensä hajoamiseen. Myös Tuomi, joka oli lähtenyt leikkimielellä juoneen mukaan, häpesi tempausta myöhemmin. Tapauksen kulku ja yksityiskohdat pysyivät vuosikymmenien ajan salassa, koska ne olivat ilmeisesti vain Virran ja Tuomen tiedossa ja kumpikin katsoi parhaaksi pysytellä asiasta vaiti.[6] Peter von Baghin, Markku Kosken ja Pekka Aarnion kirjoittamassa elämäkerrassa Olavi Virta – legenda jo eläessään (WSOY 1977) Kwai-joen silta -kappale mainitaan ohimennen; kirjan tekijöiden mukaan kappalevalinta osoittaa esiintyjänä erittäin kokeneelta Virralta ”vakavaa arvostelukyvyn puutetta”. Toimittaja Jyrki Hämäläisen Virrasta kirjoittamassa elämäkerrassa Kwai-joen silta -tapausta ei mainita lainkaan.[7]
Lähteet
- The Bridge on the River Kwai oldschoolreviews.com
- Harmetz, Aljean: Oscars go to writers for 'Kwai' The New York Times. 16.3.1985. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
- Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
- Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
- The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
- Tapio Niemi: Veikko Tuomen tarina, s. 189–192. Tampere: Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.
- Peter von Bagh, Markku Koski ja Pekka Aarnio: Olavi Virta – legenda jo eläessään (5. painos), s. 197. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36690-5.