Kuznetsov-luokka

Kuznetsov-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma	53 000-55 000 brt (normaali); 66 600 -67 500 brt (max)
Pituus	270 m (vesiraja); 300 m (max)
Leveys	38 m (vesiraja); 73 m (max)
Syväys	11 m
Koneteho	149 MW
Nopeus	32 solmua
Miehistöä	1 960 merimiestä ja 626 lennostossa
Toimintamatka	45 vuorokautta; 7 100 km@32 solmua
Aseistus
Meritorjunta	12 × Suhoi Su-33 tai MiG-29K; 24 × Kamov Ka-27; 10 × RBU-12000 UDAV-1
Ilmatorjunta	8 × AK-630; 8 × SA-N-11; 2 × 30 mm; 12 × P-700 Granit; 24 × SA-N-9
	Infobox OK

Kuznetsov-luokka eli projekti 1143.5 oli Neuvostoliiton laivaston kolmen lentotukialuksen muodostama alusluokka, joka oli osittain rakenteilla Neuvostoliiton hajotessa 1991. Alusluokan aluksista ainoastaan yksi jäi Neuvostoliitolle. Kahdesta rakenteilla olevasta yhden Ukraina myi Kiinalle ja toisen romutti.

Suunnittelu

Kuznetsovin tehtäväprofiilin on määrä olla varsin erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvaltain tai Ranskan laivaston lentotukialuksilla. Venäläisen luokittelun mukaan se on "raskas lentokoneristeilijä” (ven. тяжёлый авианесущий крейсер, tjažolyi avianesuštšyi kreiser, ТАВКР), jonka tehtävänä on muun muassa tukea ja suojata muita pinta-aluksia ja strategisia ydinsukellusveneitä. Luokituksen syyksi on arvioitu sitä, että Bosporinsalmesta ei saa kansainvälisten sopimusten mukaan kulkea lentotukialuksilla.

Kuznetsovin lentokonevarustukseen kuuluu vain ilmaherruushävittäjiä. Katapultin puutteesta johtuen alukselta ei voi lähteä kovin raskailla pommikuormilla. Lisäksi aluksella on helikoptereita, joita käytetään pinta-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan.

Runko ja lentokansi

Perusratkaisut pohjautuvat edeltäneeseen Kiova-luokkaan, mutta on kooltaan suurempi. Lentokannen pinta-ala on 14 700 m², ja lentokoneiden lähdössä käyttämän hyppyrin kulma on 14°. Lähdettyään hyppyristä kone putoaa noin 15 metriä alaspäin, ennen kuin saavuttaa lentonopeuden 8–10 sekunnissa.[1] Aluksen oikealla laidalla oli kaksi lentokonehissiä.[2]

Aluksessa on 3 857 erillistä tilaa, joihin kuuluu 387 yksityishyttiä, 134 miehistötilaa, 50 suihkua, 6 ruokailutilaa, 120 varastoa, 445 salia ja 6 000 neliömetriä käytäviä[3].

Lentolaivue

Suhoi Su-27K (Su-33)

Aluksella on normaalisti 12 Suhoi Su-33 -hävittäjää ja viisi Suhoi Su-25 -rynnäkkökonetta, sekä 4 Kamov Ka-27LD32-, 18 Kamov Ka-27PLO- sekä kaksi Kamov Ka-27S-helikopteria. Vaihtoehtoisesti kopterilentue voidaan jättää pois, jolloin alukselle sopii 26 taittuvasiipistä lentokonetta.

Aseistus

Toisin kuin useimmilla muilla lentotukialuksilla, jotka tarvitsevat tuekseen suojausosaston, niillä oli vahva omasuoja-aseistus muun muassa 16 SS-N-19-merimaaliohjusta. Klinok-ilmatorjuntaohjuksia (Tor-järjestelmän meriversio) varten aluksella on 24 siiloa, joihin 192 ohjusta. Kaštan-järjestelmä mahdollistaa puolustautumisen ohjuksia vastaan. Kahdeksan erillistä järjestelmää sisältävät raketinheittimet, 30 mm kaksoistykit ja optisen/tutkaohjauksen. Ohjusten kantama vaihtelee 1,5:stä 8 kilometriin. Tykit voivat ampua 10 000 laukausta minuutissa, kantama 0,5–1,5 km. Lisäksi aluksella on kuusi 30 mm AK630 -tykkiä.[4]

Edelleen aluksella on Udav-1-sukellusveneentorjunta-aseistus, jossa on 60 sukellusveneentorjuntarakettia.

Propulsio

Ensimmäisissä länsimaisissa analyyseissä oletettiin, että aluksella voi olla kaasuturbiinien lisäksi ydinreaktorit voimanlähteenä. Tämän kaltainen ratkaisu oli muun muassa Kirov-luokan taisteluristeilijöissä ja esikuntalaiva SSV-33:ssa. Propulsiojärjestelmä koostuu kuitenkin kaasuturbiineista, joten sen toimintamatka jää suurimmalla nopeudella 6 100 kilometriin. Alhaisemmalla nopeudella toimintamatka on noin 13 700 km.

Alukset

**Kuznetsov-luokan lentotukialukset**[5]
Nimi	Telakka	Kölinlasku	Vesille	Valmis	Kohtalo
Riga	Nikolajevin telakka	1. syyskuuta 1982 22. helmikuuta 1983[6]	5. joulukuuta 1985	25. joulukuuta 1990	nimetty 22. helmikuuta 1983 Leonid Brezhneviksi nimetty 11. elokuuta 1987 Tbilisiksi nimetty 4. lokakuuta 1990 Admiral Kuznetsoviksi
Riga	Nikolajevin telakka		25. marraskuuta 1988	-	nimetty 19. kesäkuuta 1990 Varjagiksi myyty 17. maaliskuuta 1998 Kiinaan kelluvaksi teemapuistoksi
Uljanovsk	Nikolajevin telakka				romutus alkoi 3. helmikuuta 1992

Käytössä olevat lentotukialusluokat

Yhdysvaltain laivasto	Nimitz - Gerald R. Ford
Ranskan merivoimat	Charles de Gaulle
Royal Navy	Queen Elizabeth
Italian laivasto	Cavour - Giuseppe Garibaldi
Espanjan laivasto	Juan Carlos I
Kiinan laivasto	Liaoning - Shandong - Fujian
Intian laivasto	INS Vikramaditya
Thaimaan laivasto	HTMS Chakri Naruebet
Japanin meri-itsepuolustusvoimat	Izumo
Venäjän laivasto	Admiral Kuznetsov

Lähteet

Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Books, Inc., 2008. ISBN 978-1-57488-665-8. (englanniksi)

Viitteet

http://en.rian.ru/infographics/20100708/159735743.html
Polmar 2008 s. 356
How to Put the Aircraft Carrier Back in Russia's Military Arsenal 26.4.1999. www.russiajournal.com. Arkistoitu 28.12.2011. Viitattu 24.11.2008. (englanniksi)
Polmar 2008 s. 493
Polmar 2008, s. 493
Polmar 2008 s. 357

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] ttp://en.rian.ru/infographics/20100708/159735743.html

[2] Polmar 2008 s. 356

[3] How to Put the Aircraft Carrier Back in Russia's Military Arsenal 26.4.1999. www.russiajournal.com. Arkistoitu 28.12.2011. Viitattu 24.11.2008. (englanniksi)

[4] Polmar 2008 s. 493

[5] Polmar 2008, s. 493

[6] Polmar 2008 s. 357