Kuusitoista kuningaskuntaa

Han-dynastian jälkeisen ajanjakson ominaisin piirre on, että Kiinan pohjoisosat jäivät ei-kiinalaisten kansojen haltuun ja etelässä valtaa pitivät han-kiinalaiset.[1][2] Aikakautta vuosien 304 ja 439 välillä kutsutaan kuudentoista kuningaskunnan kaudeksi, jolloin maa hajosi useisiin lyhytikäisiksi jääneisiin kuningaskuntiin.[3][1] Usein niiden johdossa oli sotilasjohtaja ja valtiot olivat vailla aitoa yhteiskunnallista järjestystä.[1] Valloittajakansoilla ei ollut kirjakieltä, minkä vuoksi niiden hallinto oli alusta asti riippuvainen kiinalaisen eliitin kirjoitustaidosta. Barbaarikansoilla ei myöskään ollut maanviljelysteknisiä taitoja ja kastelulaitteistoja, joita kiinalaisilla oli. Valloittajakansat olivat täysin riippuvaisia kukistetun kansan korkeamman kulttuurin aikaansaannoksista, eikä kiinalainen kulttuuri kadonnut, vaan valloittajat omaksuivat sen.[4]

Itäisen Jin-dynastian paettua etelään pohjoista hallitsivat xiongnut, mutta heidän valtaansa uhkasi xianbi-kansa, joka oli jakautunut itäiseen ja läntiseen haaraan. Xiangnut kärsivät vuosikymmenien ajan sisäisestä hajaannuksesta ja valtataisteluista, mikä johti lopulta valtakunnan tuhoon. Itäiset xianbi-kansan jäsenet eli murong-heimo hyökkäsi alueelle idästä ja tiibetiläiset tangutit lännestä. Tangutit pystyivät tämän jälkeen laajentamaan alueitaan merkittävästi ja vuoteen 381 mennessä sen hallintaan kuului lähes koko Pohjois-Kiina. Tangutien valtakunta ei myöskään ollut pitkäikäinen, vaan sen yrittäessä laajentaa edelleen valtakuntaansa etelän suuntaan, se koki murskatappion, minkä jälkeen se ei enää kyennyt kukistamaan valtakuntansa hajanaisten heimojen sisäisiä kapinoita.[5] Alue hajosi jälleen lukuisiin lyhytikäisiin valtioihin, ja tämän sekasortoisen ajan jälkeen voimakkaimmaksi nousi tuoba-kansa, joka perusti vuonna 386 Pohjoisen Wei-dynastian.[5][1]

• 
  317
• 
  326
• 
  338
• 
  350
• 
  376
• 
  391
• 
  398
• 
  402
• 
  406
• 
  416
• 
  423
• 
  436

• Malmqvist, Göran: Otavan suuri maailmanhistoria 5 - Idän suurvallat. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-51-07161-0.
• Scarpari Maurizio: Historialliset kulttuurit - Kiina. Suomentanut Salminen, Raimo. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32992-4.
• Paltemaa, Lauri: Lyhyt johdatus Kiinan historiaan. Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus ja koulutuskeskus, 2018. Teoksen verkkoversio.