Kuusiston piispanlinna

Piispoilla oli Kuusistossa jonkinlainen tukikohta viimeistään 1200-luvun lopulta alkaen, sillä piispa Maunu I päiväsi yhden säilyneen kirjeensä Kuusistossa vuonna 1295. Ei kuitenkaan ole tiedossa, sijaitsiko tuolloinen tukikohta myöhemmän linnan paikalla.[2] Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon hallintokeskusten tueksi tuotiin Ruotsista luultavasti ruotsalaista asutusta myös Kuusiston piispanlinnalle, mutta tämä ruotsalaisasutus on ajan saatossa hävinnyt.[3]

Paavali Juusten kertoo 1570-luvulla kirjoitetussa piispainkronikassaan, että Kuusiston linnan rakentaminen ajoittui Maunu I:n seuraajan Ragvald II:n kaudelle (1308–1321). Ragvald II:n aikana linnoitus saattoi olla pääasiassa puinen, mutta kivilinnan rakentaminen aloitettiin joka tapauksessa hänen tai hänen seuraajiensa Pentin ja Hemmingin aikana. 1300-luvun lopulla linna oli jo saavuttanut lähes lopullisen pinta-alansa, mutta rakennukset ja varustukset olivat vielä vaatimattomia ja matalia.[4]

1400-luvulla piispa Maunu Tavast varusti linnaa tukikohdaksi kauppaa ja puolustusta varten. Sitä alettiin kutsua linnaksi, ei enää kartanoksi.[5]Kuusiston viimeinen piispa oli Arvid Kurki. Hän pakeni tanskalaisia Ruotsiin vuonna 1522, mutta hukkui pakomatkalla.[6]

Raunioitunut huone

Kukoistuksensa päivinä linna oli Suomessa ainutlaatuinen.

• Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin linnan koillisosan kivinen kolmihuoneinen kivitalo ja kellari.
• Toisessa vaiheessa rakennettiin linnan ympärysmuuri.
• Linnan uusin osa on eteläsiipi, jonka valmistumisen yhteydessä myös pääsisäänkäynti siirrettiin eteläpuolelle.

Maaperätutkimusten mukaan linna on rakenteellisesti epäedullisessa paikassa.^lähde? Sen rakenteet ovat kallistuneet ja halkeilleet vedenpinnan vaihteluiden ja huonon maaperän johdosta.

Uloimpana puolustuslinjana olleen vedenalaisen paalutuksen jäänteet löytyivät vasta vuonna 1992. Paalutus on ajoitettu 1400-luvun alkuun. Paalutus havaittiin lopulta mudan ja rantakaislikon alta, kun merivesi oli pitkään poikkeuksellisen alhaalla. Kaiken kaikkiaan paaluja on löytynyt runsaat 3 000.

Tutkimusten mukaan linnassa käytettiin kaikkia Suomessa viljeltyjä viljalajeja: ohraa, ruista, kauraa ja vehnää. Hamppua käytettiin karkeimpien kankaiden, verkkojen ja narujen valmistukseen. Linnan olut maustettiin humalalla. Lisäksi linnan maanäytteistä on löydetty jälkiä muun muassa palsternakasta, hullukaalista, keltamosta, suomyrtistä, pähkinästä, mansikasta, mustikasta, vadelmasta, puolukasta, juolukasta ja karpalosta.[7]

Kuusiston linnan raunioita

Näkymä linnan sisäpihalle

Kuusiston linna eli loistokauttaan piispa Maunu Tavastin aikana 1400-luvun alussa. Hänen sanotaan rakennuttaneen suurimman osan linnasta. Noin vuonna 1485 suuri tulipalo tuhosi osia linnasta, mutta vauriot korjattiin. Linnan varustamista jatkoi vuosina 1489–1500 Maunu Särkilahti. Hänen kuitenkin sanotaan valittaneen korkeita rakennuskustannuksia.

Linnan vahvistaminen jatkui 1500-luvun alkupuolelle. Keskiaikaisen Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki yritti paeta vuonna 1522 Ruotsiin. Linna joutui sinne hyökänneiden tanskalaisten käsiin. Linnan tykit oli jo aiemmin viety Turkuun tukemaan ruotsalaisten yritystä valloittaa tanskalaisten hallussa ollut Turun linna.

Kuusiston linnan raunioita 1800-luvun lopulla

Kustaa Vaasan joukot valloittivat linnan uudelleen vuonna 1523. Kruunu ei kuitenkaan tuntenut kiinnostusta linnaan ja kuninkaan käskystä Turun linnan päällikkö Maunu Sveninpoika joukkoineen tuhosi linnan vuonna 1528. Katolisen kirkon ei haluttu saavan linnasta uudelleen tukikohtaa.

Kuusistosta purettua materiaalia on ehkä käytetty Turun linnan esilinnan rakennustöissä. Lisäksi Piikkiön kirkon rakentamisessa on saatettu käyttää Kuusistosta purettua kiveä. Kuusiston linnan lähistöltä on löydetty kivilastissa ollut proomu. Niinkin myöhään kuin 1800-luvun lopulla linnan alueelta purettiin suuria määriä tiiliä ja kuljetettiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjaustöihin.[7]

Tutkimus- ja restaurointityöt aloitettiin vuonna 1891 nykyisen Museoviraston edeltäjän, Muinaistieteellisen toimikunnan johdolla.

Museoviraston vuonna 1985 käynnistämä korjaus- ja tutkimusvaihe on tuonut runsaasti lisätietoa linnan vaiheista. Tutkimuksiin on ”perinteisen” antikvaarisen tutkimuksen lisäksi osallistunut muun muassa geologeja sekä kasvi- ja eläintieteilijöitä.[7]

Linnan vanha mereltä päin tuleva portti on löytynyt kaivaustöissä. Myöhemmin linnaan kuljettiin kartanon suunnasta. Portti muurattiin umpeen ja linnan osa sai muuta käyttöä.[8]

Museovirasto on määritellyt Kuusiston piispanlinnan rauniot ja Kuusiston kartanon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[9] Meripartiolippukunta Kuusiston Linnanyrjänät on nimetty Kuusiston piispanlinnan mukaan.^lähde?

• Suna, Antti & Lounatvuori, Irma: Kuusiston linna ja kartano: opas. Museovirasto, 2009. ISBN 978-951-616-195-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuusiston piispanlinna Wikimedia Commonsissa

• Kuusiston linnanrauniot, Kaarina Museovirasto.
• Panoraamakuva ja lisätietoa linnanraunioista Kaarinan kaupunki
• Gardberg, C. J.: Kivestä ja puusta: Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja, s. 49–53. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.
• Välimäki, Matti: Turun piispan turvapaikka. Historia-lehti, 2013, nro 8, s. 42–47. Somero: Storia Kustannus. ISSN 1795-4215.