Kuusikarvajalka

Kuusikarvajalka (Calliteara abietis) on melko harvinainen, harmaankirjava yöperhonen. Vanhemmassa kirjallisuudessa se esiintyy kuusikehrääjänä.

Kuusikarvajalka
koiras
koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Villakkaat Lymantriidae
Suku: Calliteara
Laji: abietis
Kaksiosainen nimi

Calliteara abietis
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Katso myös

  Kuusikarvajalka Wikispeciesissä
  Kuusikarvajalka Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Keskikokoinen yöperhonen, jonka naaraat ovat selvästi koirasta kookkaampia ja sävyltään vaaleampia. Siipien pohjaväri on harmaanruskea, naaraalla vaaleanharmaa ja etusiiven poikki kulkee selvästi kahdesta kolmeen mustan- tai tummanruskeaa poikkijuovaa, joista uloimmainen on selvästi mutkitteleva. Sen ja siiven ulkoreunan välissä on vaalea poikkijuova. Siiven ulkoreunan ripsissä vuorottelevat vaaleat ja tummat alueet. Takasiivet ovat harmaanruskeat ja niissä on himmeä, tumma keskitäplä. Siipiväli on naaraalla 47–56 mm, kun koiraat jäävät 38–45 mm kokoon.[1][2]

Toukka on vihreä ja hyvin pitkäkarvainen. Sen kyljillä ja selässä on mustavalkoiset pitkittäisjuovat. Jaokkeissa 4–7 on kellanruskeat karvatupsut, joiden sivut ovat valkoiset. Pään sivuilla on pitkät, mustat, eteenpäin osoittavat karvatupsut ja jaokkeessa 11 pitkä keltainen perätupsu. Toukka kasvaa 32–42 mm pitkäksi.[2]

Levinneisyys ja lentoaika

Kuusikarvajalka on taigalaji, jota tavataan varsin harvinaisena Keski-Euroopassa yleistyen pikkuhiljaa itää ja pohjoista kohti. Idässä levinneisyys ulottuu Venäjän poikki aina Japaniin saakka ja pohjoisessa Ruotsin ja Suomen keskiosiin.[2] Suomessa kuusikarvajalka elää Kokkola-Lieksa-linjan eteläpuolella. Perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[3]

Elinympäristö ja elintavat

Kuusimetsien laji, jolla ei ole mainittavaa vaellustaipumusta. Se on yleensä esiintymiseltään paikoittainen, mutta joinakin vuosina huomattavan runsaslukuinen. Naaraat aloittavat lennon illan hämärtyessä, mutta koiraat vasta lähellä keskiyötä. Koiraat myös lentävät valolle, naaraat erittäin harvoin ja naaraiden arvellaan oleskelevan pääasiassa korkealla latvustoissa. Koiraat etsivät naaraita naaraan tuottamien feromonien tuoksun perusteella, mutta ne tulevat myös tuhkakarvajalkanaaraiden luokse, joten feromonin tuoksu ei ole kovin lajityypillinen.[2]

Naaras munii 130–200 munaa muutaman kymmenen munan ryhminä kuusien oksille, ilmeisesti pääasiassa latvustoon. Toukat kuoriutuvat parin viikon sisällä ja viettävät ensimmäisen vuorokauden täysin paikoillaan ja syömättä. Pienet toukat voivat levittäytyä tuulen mukana muihin seudun puihin. Toukat talvehtivat keskenkasvuisina kaarnankoloissa ja voivat kantautua joulukuusien mukana sisätiloihin. Luonnossa niitä tapaa harvoin. Toukat ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja koteloituvat löyhän kotelokopan sisään oksille.[2]

Ravintokasvi

Toukka elää ensisijaisesti metsäkuusella (Picea abies), mutta siitä on havaintoja myös siperianlehtikuuselta (Larix sibrica) ja jopa katajalta (Juniperus communis).[2]

Lähteet
  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 442–444
  3. Perhoswiki[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.