Kuusen-suopursunruoste

Kuusen-suopursunruoste[2] (Chrysomyxa ledi) on ruostesieni, jonka isäntäkasvina vuorottelevat suopursu ja metsäkuusi. Siitä käytetään myös nimiä kuusensuopursuruoste ja rämeruoste[3]. Se leviää kuuselle soisilla alueilla Pohjois-Euroopassa harvakseltaan noin kymmenen vuoden välein ja aiheuttaa sekä nuorten versojen kellastumista että toisinaan jopa vesistöjen pinnalla ajelehtivia, sinänsä vaarattomia leväkukintoja muistuttavia oranssinkeltaisia lauttoja.[4][5][6]

Ruosteen vaurioittamat vuosikasvaimet kellastuvat voimakkaasti
Kuusen-suopursunruoste

Itiöpesäkkeitä kuusen neulasilla
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Ruostesienet Pucciniales
Heimo: Coleosporiaceae
Suku: Kultaruosteet Chrysomyxa
Laji: ledi
Kaksiosainen nimi

Chrysomyxa ledi
(Alb. & Schwein.) de Bary[1]
Synonyymit
  • Caeoma ledi (Alb. & Schwein.) Schltdl., 1824
  • Chrysomyxa ledi var. ledi (Alb. & Schwein) de Bary
  • Erysibe ledi (Alb. & Schwein.) Wallr., 1833
  • Melampsoropsis ledi (Alb. & Schwein.) Arthur, 1906
  • Melampsoropsis ledi (Alb. & Schwein.) J.Schröt. ex Sacc., 1888
  • Pucciniastrum ledi P.Karst.
  • Uredo ledi Alb. & Schwein.
Katso myös

  Kuusen-suopursunruoste Commonsissa

Sienen suopursussa kehittyvät talvi-itiöt ovat läpimitaltaan noin 0,02–0,03 mm, ja ne saastuttavat kuusia, jossa vuorostaan kehittyy sienikuromia ja helmi-itiöitä. Kuusi ei yleensä kuole tautiin, mutta tuorein vuosiverso kuolee.[4]

Tauti on kuvattu vuonna 1879.[7] Erityisesti Koillis-Suomessa, kuten Kainuussa ja Kuusamossa, kuusen-suopursunruostetta esiintyy tiheämmin kuin muualla maassa.[4]

Alppiruusuilla tavataan ruosteen muotoa Chrysomyxa ledi var. rhododendri.[8]

Vaikuttaa epäselvältä, miten kuusella esiintyvä teerenleipätauti liittyy tähän lajiin. Sen on arveltu johtuvan toisesta kultaruostelajista teerenleipäruosteesta (Chrysomyxa woroninii), jonka on kuvannut tieteelle Tranzschel (1903). Toisaalta sen aiheuttama taudinkuva on erilainen: kokonaisten vuosikasvujen infektoituminen, jolloin yksi kasvukausi menetetään, tai jopa käpyjen infektoitumiseen. Toisaalta senkin katsotaan vuorottelevan jollain tavoin suopursunruosteen kanssa väli-isäntänä.[9][10][11][12]

Lähteet
  1. Chrysomyxa ledi (Alb. & Schwein.) de Bary, 1879 GBIF. Viitattu 17.12.2020.
  2. Kuusen-suopursunruoste – Chrysomyxa ledi Laji.fi. Viitattu 17.12.2020.
  3. Kankaanhuhta, V. & Lilja, S. & Lipponen, K. & Väkevä, J.: KUUSENSUOPURSURUOSTE (Chrysomyxa ledi) Metla. 30.1.2012. Viitattu 17.12.2020.
  4. Kuusen suopursunruoste, Ympäristö.fi Viitattu 29.7.2009[vanhentunut linkki]
  5. Lapin vesistöissä ilmeisesti suopursuruostetta, Yle.fi Viitattu 29.7.2009[vanhentunut linkki]
  6. Suopursuruoste syynä jokivesien ruskeisiin lauttoihin, Yle.fi Viitattu 29.7.2009
  7. Index Fungorum Viitattu 29.7.2009
  8. Dendrologian seuran Rhododendron-kerho: Alppiruusujen ja atsaleojen tauditViitattu 29.7.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Annu Passoja: Suopursuruoste kiusaa Lapin kuusikoita – oranssinkeltaiset pölylautat leviävät jokiin Yle Uutiset. 11.8.2017. Viitattu 19.12.2020.
  10. Risto Jalkanen, Heikki Ketola: teerenleipä Vastavalo. 21.6.2015. Viitattu 19.12.2020.
  11. V. Kankaanhuhta, T. Väkevä, J. Kaitera: Teerenleipä (Chrysomyxa woroninii) MetINFO. 27.1.2012. Metsäntutkimuslaitos Viitattu = 19.12.2020.
  12. Asko Lehtijärvi: Skadebeskrivning Mjölkomlor (Chrysomyxa woroninii) Skogskada. Sveriges lantbruksuniversitet. Viitattu 19.12.2020 (ruotsiksi).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.