Kuusamo

Kallioperältään Etelä-Kuusamo kuuluu niin sanottuun Itä-Suomen graniitti-gneissialueeseen, joka on iältään maapallon vanhimpia. Se on ehtinyt kulua lähes tasaiseksi, ja loivat vaarat ovatkin tyypillisiä Etelä-Kuusamolle. Pohjois-Kuusamon kallioperä kuuluu noin miljardi vuotta nuorempaan niin sanottuun Karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen. Tästä vuoristosta ovat kertomassa muun muassa monet yksittäiset jäännösvuoret, joiden laet ovat jääneet ympäristöään korkeammalle. Poimuvuoriston liuskekivien yhteydessä on paljon runsaskalkkisia karbonaattikiviä. Kuusamon ylänkö sijaitsee kauttaaltaan yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Yli 300 metrin korkeuteen yltäviä lakia on useita kymmeniä; näistä 15 tavoittaa 400 metrin korkeuden. Tuntureita Kuusamossa ei pohjoisesta sijainnistaan huolimatta ole. Suurimman vaarajakson (Rukatunturi–Valtavaara) lounaispää on 25 kilometriä kirkonkylän pohjoispuolella. Eteläisin tähän kuuluva laki on Pyhävaara (460 m). Siitä seuraavat Ruka (490 m), Valtavaara (492 m) ja pohjoisimpana jyrkkäpahtainen Konttainen (437 m). Idässä, lähellä valtakunnanrajaa kohoaa Kuntivaara (481 m). Kunnan etelä- ja keskiosan korkeimpia huippuja ovat Yli-Kitkan itäpuolinen Naatikkavaara (432 m), noin kymmenen kilometriä kirkonkylän eteläpuolella oleva Salmivaara sekä sen itäpuolella, vesireittien välissä Mustavaara ja Marjovaara. Marjovaarasta kaakkoon on yli kymmenen kilometriä pitkä vaarajakso, jonka korkein huippu on Iivaara (469 m).[7][8]

Julma-Ölkky

Yleisin maalaji on moreeni. Paljaita kalliopintoja on pääasiassa vaarojen rinteillä ja kanjoneissa. Moreenista muodostuneet, mannerjäätikön liikesuunnan mukaiset drumliiniharjanteet antavat pinnanmuodoille länsiluode–itäkaakkosuuntaisen yleisleiman. Kuusamossa näitä drumliinimaisemia on vanhastaan kutsuttu selkämaiksi eli selännemaisemiksi. Maiseman juovikkuuden vuoksi puhutaan täällä poikkimaiseen tai pitkinmaiseen kulkemisesta.[7]

Paikoin Kuusamossa on myös mannerjäätikön virranneiden sulavesien lajittelemaa ainesta: soraa ja hiekkaa. Lajittuneita maalajeja on etenkin harjujaksojen yhteydessä. Laajin harjujakso kulkee Joukamojärven pohjoispuolelta Kuusamon kirkonkylän kautta Vasaperän Haatajan seutuville ja sieltä edelleen Yli-Kitkan ja Livojärven välisen kannaksen kautta Korojoen latvoille. Toinen huomattava harjujakso sivuaa Kuusamoa etelässä Suomussalmen ja Taivalkosken rajamailla. Siellä täällä maastossa on myös tuulen lajittelemaa ja kuljettamaa lentohiekkaa. Kasvillisuus on sitonut nämä muinaiset hiekkakinokset, dyynit jo vuosituhansia sitten. Kuusamon meijerin ympäristö kirkonkylän pohjoispuolella on tyypillistä tuulen kerrostamaa kukkulamaastoa.[7]

Kuusamoa halkoo vedenjakaja, joka erottaa Vienanmereen ja Pohjanlahteen laskevat vedet. Pohjois-Kuusamon järvet laskevat vetensä itään Venäjän puolelle Oulanka- ja Pistojokia myöten. Näistä Oulankajoen ja sen sivujokien vesireitti on osa Koutajoen vesistöä ja Pistojoen vesireitti Vienan Kemijoen vesistöä. Etelä-Kuusamon vedet puolestaan laskevat etelään Iijoen vesistöön.

Pohjoisessa Sallan puolelta alkunsa saava Oulankajoki virtaa halki Oulangan kansallispuiston, jossa siihen yhtyvät Maaninkajoki ja Aventojoki. Yläjuoksullaan joki virtaa pitkälti jyhkeässä jyrkkärinteisessä kalliorotkossa muodostaen näyttäviä koskia kuten Taivalkönkään (putouskorkeus 6,2 metriä). Kiutakönkään ja Paanajärven välillä joki kiemurtelee hiekkakerrostumien täyttämässä leveässä, kalliorinteisessä laaksossa. Lähellä valtakunnanrajaa Oulankajokeen yhtyy Kitkajoki, jonka latvajärviä ovat Yli-Kitka ja Ala-Kitka Kuusamon länsirajalla. Kitkajoessa on useita tunnettuja matkailunähtävyyksiä kuten Myllykoski, Aallokko ja Jyrävä. Kuusamon tunnetut rotkolaaksot, kurut ja kanjonit ovat muistoina ikivanhoista kallioperän siirroksista ja jääkauden sulamisvesien vaikutuksesta; tunnetuimmat ovat Kitka- ja Oulankajokiin liittyvät könkäät ja kalliopahdat sekä Etelä-Kuusamon rotkojärvi Julma-Ölkky.[7]

Kuusamon itäisten järvien Kiitämän, Suiningin ja Vuotungin vedet virtaavat koilliseen pitkin Kuusinkijokea, joka yhdessä Oulankajoen kanssa laskee valtakunnanrajan taakse Paanajärveen. Osa tämän joen koskista on kahlittu Vuotunkiin vuonna 1956 rakennetulla Myllykosken voimalaitoksella.

Eteläisin Vienanmereen laskeva vesistö on Pistojoen reitti, jonka kautta laskevat Kuusamon pitäjän keskiosan suuret järvet Kuusamo- ja Muojärvi sekä Joukamojärvi. Kirpistö on ihmisten tekemän toisen lasku-uoman ansiosta niin kutsuttu bifurkaatiojärvi. Sen vedet laskevat kahtaalle: kaivettua uomaa pitkin Kuusinkijokea pitkin Oulangan reittiin ja luontaisesti Muojärveen johtavan salmiyhteyden kautta Pistojoen reittiä kaakkoon.

Iijoen reitti kerää vedet pääosasta Etelä-Kuusamoa ja Posion eteläosista. Kuusamon kaakkoisosan vedet laskevat Suomussalmen reittiin. Alueen järvistä erikoisin on Julma-Ölkky, jonka rantakallioiden jyrkät seinämät ovat paikoin yli 50 metrin korkuiset[7] . Useimmissa Kuusamon järvissä näkyy selvästi seudun maankamaran muodoille ominainen suuntautuneisuus. Alaltaan pienet järvet sijaitsevat mannerjäätikön liikesuunnan mukaisissa painanteissa. Laajemmissa järvissä ilmenee samanlainen suuntaus niemissä ja saarissa sekä niiden väliin jäävissä järvenselissä.[7]

Näkymää Iivaarasta

Kuusamon alueen kasvillisuutta hallitsevat kuusimetsät, joissa monin paikoin on rahkoittumisesta johtuvia ”itsemurhakuusikkojen” eli vanhojen kuusikkojen pystyyn kuolemisen piirteitä. Alue on pohjoisen, eteläisen ja itäisen lajiston kohtaamispaikka. Tähän ovat syynä kasvihistorialliset tekijät, kalkkipitoinen kallioperä ja vaihteleva, monenlaisia kasvupaikkoja tarjoava korkokuva. Rotkolaaksoissa, kalkkipitoisten lähteiden reunustoilla ja lettosoilla viihtyvät useat tundra- tai tunturilajit. Etenkin kalkkipitoisten vaarojen rinteillä, missä vesi kostuttaa maaperää, on kasvillisuus rehevää ja muodostaa lehtomaisia metsätyyppejä. Vaatelias kasvilajisto, jonka ansioista Kuusamo on tullut tunnetuksi niin sanottuna Kuusamon lehtokeskuksena, keskittyy Kuusamon pohjoisosien liuskealueille. Kasvistostaan kuuluisia ovat Juuman vuomat, Hautaniitynvuoma ja Jäkälävuoma, jotka ovat Jyrävänniemessä sijaitsevia jäätikön sulamisvesien kaivamia jokiuomia. Näiden rotkojen pohjilla ja kalliopahdoilla kasvaa erilaisia rikkolajeja, lapinvuokkoa, varvassaraa, tunturiarhoa ja tunturiarnikkia. Taivalkönkään ja Kiutakönkään dolomiittikallioilla on pohjoisia lajeja kuten ailakkia, pahtahanhikkia ja saraketta, joiden lähimpiä tunnettuja kasvupaikkoja ovat Kuolan niemimaa ja Kölin vuoristo. Metsät Kuusamossa ovat yleensä harvahkoja. Puiden kasvu on hidasta, ja tukkipuukierron kesto on noin 80 vuotta. Yleisin metsätyyppi on variksenmarja-mustikkatyyppi.[7]

Suot peittävät noin kolmanneksen Kuusamon pinta-alasta. Suokasvillisuutensa puolesta alue kuuluu niin kutsuttuun Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen. Oma lukunsa ovat rinnesuot, joiden synty liittyy läheisesti ilmaston viileyteen ja runsaaseen ilmankosteuteen.[7]

Kuusamon eläimistö on verrattain runsaslajinen. Kaikkia suurpetoja – karhua, sutta, ilvestä ja ahmaa – esiintyy Kuusamon alueella. Pienemmistä petoeläimistä merkittäviä ovat kettu, supikoira, kärppä, lumikko, minkki, näätä, mäyrä ja saukko. Alueen yleisimpiä lintuja kesäaikaan ovat pajulintu, järripeippo, pyy, leppälintu, peippo ja kuukkeli. Avosoiden linnuista tavallisia ovat muun muassa kurki, joutsen ja metsähanhi.[7]

Vuoden keskilämpötila on 0 °C ja kasvukauden pituus 135 vuorokautta.[9] Kuusamon säähavaintoasemalle on laskettu suurin talven ankaruutta kuvaava indeksi koko Suomessa. Vuotuinen sademäärä alueella on noin 520 mm. Alueen suurilmastolle ovat ominaisia mantereiset suuresti vaihtelevat lämpösuhteet ja viileistä oloista johtuvat merelliset kosteussuhteet. Kuusamo kuuluu myös Suomen runsaslumisimpiin seutuihin. Lumipeite voi pysyä maassa noin 200 vuorokautta lokakuun alkupuolelta toukokuun puoliväliin.[9] Runsaan lumisuuden vuoksi Kuusamon metsät ovat Suomen pahimmin lumituhoista kärsiviä alueita.[7] Kuusamon pakkasennätys on −48 °C[10], joka mitattiin tammikuussa 1985 Kiutakönkään mittauspisteessä. Lämpöennätys taas on +31,2 °C heinäkuulta 2003.[10] Sadepäiviä on keskimäärin 212 vuodessa.

Kuusamossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Siitä on löytynyt runsaasti merkkejä ajalta 2000–3000 eaa. Kivikautista esineistöä on löydetty muun muassa Ahvensalmelta sekä Poussunjärven ja Verkkosalmen rannoilta. Rautakauden aikaista esineistöä edustavat Suolijärven rannalta löydetyt kuparisoljet ja hopeisen kaularenkaan kappaleet.[7]

Alkuaan Kuusamo luettiin Kemin Lappiin. Seudulla sijaitsi Kemin Lapin kaksi eteläisintä saamelaiskylää, Kitkan kylä Kitkajärven pohjoisrannalla nykyisen Posion kunnan alueella ja Maanselän kylä Kuusamojärven pohjoisrannalla. Muut Kemin Lapin kylät olivat Kemijärvi, Sodankylä, Sompio, Kittilä, Kuolajärvi ja Inari. Kemin Lapin saamelaiset olivat yleensä metsästeleviä ja kalastelevia puolipaimentolaisia, jotka omistivat myös jossain määrin porokarjaa. Kuusamon alueella asustaneet saamelaiset hankkivat elantonsa kuitenkin pääasiassa villipeurojen pyynnillä ja kalastuksella.[7]

1670-luvulla Kuusamoon saapui väestöä Kainuusta, Sotkamon, Paltamon ja Pudasjärven ja Iin pitäjistä sekä lännestä Tornio- ja Kemijoenvarresta. Saamelaiset haastoivat uudisasuttajia käräjille luvattomasta tunkeutumisesta alueilleen, mutta uudisasuttajien poikkeuksellisen suuri määrä – vuonna 1685 jo lähes 200 henkeä – merkitsi sitä, että oikeuslaitoksella ei ollut paljonkaan käytännön mahdollisuuksia puuttua tapahtuneeseen.[13] Uudisasukkaiden muutto Kuusamon alueelle johti saamelaiskulttuurin nopeaan tuhoutumiseen. Pastori Laguksen antamien tietojen perusteella vuonna 1713 Kuusamossa asui 79 uudisasukas- ja 10 saamelaisperhettä, mutta 1760-luvulla koko Kuusamon alueella ei ollut enää ainuttakaan saamelaista. Saamelaisasutuksesta kertovat yhä mm. hautapaikat, asumusten jäännökset tulisijoineen ja noitarummut sekä nykypäiviin asti säilynyt rikas saamenkielinen paikannimistö. Uudisasukkaiden mukana maanviljely nousi vähitellen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Maatalouden ohella harjoitettiin poronhoitoa ja tervanpolttoa. Asumukset jouduttiin usein pystyttämään tiettömien taipaleiden taakse ja ainoana kulkuvälineenä oli pitkä sulavaliikkeinen vene ja metsissä poro.[7]

Omaksi seurakunnakseen Kuusamo erotettiin Kemin Lapista vuonna 1675 ja ensimmäisen kirkkonsa se sai viisi vuotta myöhemmin. Kuusamon ensimmäinen kirkkoherra oli Gabriel Tuderus. Kuusamon emäseurakunta ulottui tuolloin Iijoen latvoilta Inarin Lappiin. Vuonna 1747 erotettiin Sodankylä omaksi seurakunnakseen, ja samana vuonna erosi Inari sekä edelleen vuonna 1776 Kuolajärven pitäjä. Pääosin Kuusamon länsiosasta muodostettu Posion kunta alkoi toimia vuoden 1926 alussa.[7]

Kuusamon kirkko

Pitäjän asukasluku oli vuonna 1718 vain 615, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin jo yli tuhat. Korkea kuolleisuus verotti väestöä kuitenkin 1780-luvun alussa. Väestönkato johtui neljästä perättäisestä katovuodesta ja niitä seuranneesta isorokkoepidemiasta. Korkean syntyvyyden ansiosta väkiluku lisääntyi kuitenkin niin, että vuosisadan vaihteessa se oli yli 3 000. Vuodet 1800 ja 1802 olivat pahoja katovuosia ja kuolleisuus oli tuolloin 40 %. Vuonna 1880 oli asukasluku kohonnut 6 750:een ja 1900 asukkaita oli jo 9 813. Väkiluku väheni 1920-luvulla, jolloin alueliitokset Posioon toteutuivat. Kuusamon kehitykseen on vaikuttanut erityisesti sen asema Venäjän rajanaapurina. Naapuruudesta on ollut pitäjän asukkaille sekä hyötyä että haittaa. Usein syntyi kahnausta kuusamolaisten poromiesten ja vienankarjalaisten rajatonpoikien kesken, jotka ampuivat rajan yli menneitä kuusamolaisten poroja. Rajanaapuruudesta koitunut hyöty oli kuitenkin suurempi, sillä Kuusamon alue oli Vienanmeren ja Pohjanlahden välisen kaupan risteyspaikka. Kuusamossa toimi 1700- ja 1800-luvulla useita huomattavia kauppiastalonpoikia, jotka ostivat poroja, turkiksia, lintuja ja kalaa Vienanmeren kauppapaikoista, Vienan Kemistä, Kieretistä ja Knäsöistä ja myivät niitä Pohjanlahden kauppapaikkoihin Rovaniemelle, Tornioon, Iihin ja Ouluun. Tärkeitä kauppa-artikkeleita olivat myös vilja, hamppu ja pellava. Kauppatiet kulkivat Kuusamosta aina Ruijan rannikolle saakka. Myös eräät raha- ja hopealöydöt osoittavat Kuusamon olleen jo 1100- ja 1300-luvulla yksi Novgorodin kaukokaupan etappipaikoista.[7]

Ensimmäinen maailmansota merkitsi vakavaa iskua elinkeinoelämälle, sillä rajan sulkeuduttua pitäjä menetti kaupanvälittäjän asemansa. Samoin menetettiin tukkisavotat ja muut työmahdollisuudet rajan takana. Toinen maailmansota oli niin ikään tuhoisa pitäjälle, sillä sodassa kaatui yli 500 kuusamolaista. Syksyllä 1944 Itä-Karjalasta Kiestingin suunnasta Kuusamon kautta pohjoiseen vetäytyneet saksalaiset sotajoukot tuhosivat pääosin polttamalla suurimman osan Kuusamon asutuksesta. Kirkonkylän osalta tuho oli lähes täydellinen: vain muutama rakennus jäi pystyyn, nämäkin pahoin vaurioituneina. Venäläiset joukot, jotka saksalaisten vetäytymisen jälkeen rauhansopimusta rikkoen miehittivät Kuusamon, rakensivat Kirkkokedon alueelle joukoilleen ”korsukaupungin”. Myöhemmin vetäytyessään alueelta puna-armeija täydensi Kuusamon tuhoa rikkomalla ja varastamalla suomalaisten yksityisomaisuutta ja räjäyttämällä kaikki Salpa-linjan teräsbetonibunkkerit.

Kuusamon asukasluku kasvoi tasaisesti aina 1960-luvun lopulle, jolloin se kääntyi laskuun. Väkiluku alkoi jälleen kasvaa 1980-luvulla.[7]

Kuusamon seurakunnasta erotettiin Posion seurakunta, joka aloitti aloitti toimintansa vuosien 1925 ja 1926 vaihteessa. Tuolloin katsottiin myös Posion kunnan syntyneen. Uusi seurakunta ja kunta muodostettiin pääasiassa Kuusamoon kuuluneista alueista. Pienempiä osia liitettiin Posion eteläosaan Taivalkoskesta, länsiosaan Pudasjärvestä ja luoteisnurkkaan Rovaniemen pitäjästä. Senaatti päätti Posion seurakunnan perustamisesta jo vuonna 1908, mutta päätöksen toteutuminen viivästyi muun muassa kirkon puuttumisen takia.

Kuusamon itäosa (noin 1 700 km²) luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940, vallattiin takaisin 1941 ja luovutettiin uudelleen 1944. Luovutetulla alueella olivat Kuusamon viljavimmat, vauraimmat ja matkailunähtävyyksinä arvokkaimmat kylät Paanajärvi ja Tavajärvi.

Aluetta alettiin kutsua Kuusamoksi 1690-luvun alussa Kuusamojärven mukaan. Ei ole varmaa tietoa, mistä järvi on saanut nimensä, mutta Kuusamon entinen apulaispappi Elias Lagus (1741–1819) katsoi sen olevan saamelaista alkuperää ja tarkoittavan kuusimaata. Nimen taustalla voisi olla myös kuusama eli lehtokuusama, joka oletettavasti on kasvanut Kuusamojärven rannalla.[7]

Vuoden 2017 lopussa Kuusamossa oli 15 386 asukasta, joista 9 820 asui taajamissa, 5 406 haja-asutusalueilla ja 160:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kuusamon taajama-aste on siten 64,5 %.[15] Kuusamon taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[16]

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Pääartikkeli: Karhunkierros

Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa

Kuusamon kuuluisin vaellusreitti on pääosin Oulangan kansallispuistossa kulkeva Karhunkierros, jonka kokonaispituus on noin 82 kilometriä. Pienen Karhunkierroksen lähtö- ja päätepiste on Juuman kylässä ja pituus noin 12 kilometriä. Pienen Karhunkierroksen varrella on useita pysähdyspisteitä ja nähtävyyksiä, muun muassa Jyrävän putous, joka on yksi Suomen korkeimmista putouksista. Vuonna 2006 ensi-iltansa saaneen elokuvan Suden arvoitus kuvauksia tehtiin Jyrävän putouksen juurella.

Ruka on Kuusamon talvimatkailun keskus, joka sijaitsee Kuusamosta noin 25 kilometriä pohjoiseen. Rukatunturin korkeus merenpinnasta on noin 490 metriä. Ruka ei kuitenkaan ole tunturi vaan vaara, sillä sen huipulla on kasvanut puita, jotka on hakattu pois rinteiden ja hissien tieltä. Ruka tosin saavuttaa yhtenäisen metsän rajan, joka on näillä Suomen eteläisimpinä pidettyjen tuntureiden leveyspiireillä useimmiten 400–450 metriä merenpinnan yläpuolella. Varsinaiset aidot Koillismaan avotunturit ovat jääneet Venäjän rajan taakse (muun muassa Nuorunen (577 m) ja Mäntytunturi (550 m)).

Kuusamossa toimii useita urheiluseuroja. Kuusamon Pallo-Karhut keskittyy jalkapalloon, jääkiekkoon, lentopalloon ja salibandyyn. Pallo-Karhujen naisten lentopallojoukkue Pölkky Kuusamo pelaa korkeimmalla sarjatasolla, lentopallon mestaruusliigassa. Kuusamon Erä-Veikot keskittyy hiihtoon, mäkihyppyyn ja yhdistettyyn, suunnistukseen, uintiin, voimailuun, yleisurheiluun, keilailuun ja tanssiin. Kuusamossa toimivat myös voimisteluseura Kuusamon Naisvoimistelijat, alppihiihtoseura Ruka Slalom, ampumaseura Kuusamon Ampujat, karateseura Shotokai Kuusamo, golfseura Kuusamo Golf, squashseura Sc-Ruka, pyöräilyseura Cyclos Kuusamo, kilpakalastusseura Kuusamon uistinseura, ratsastusseura Kitkan Ratsastajat sekä Kuusamon Senioritanssijat ja Kuusamon Soutajat.

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Kuusamossa vuosina 1961 ja 1985.[25]

Kuusamon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kalapotut, voisula-sipulikastike, hillasoppa ja marjakukko.[26]