Kuurinmaan siirtomaat

Kuurinmaan herttuakunnan siirtomaat hankki sille sen herttua Jakob Kettler. Hän oli innostunut siirtomaista opiskellessaan Hollannissa.[1] Jakob osti Tobagon saaren 1640-luvulla ja vuonna 1651 James Islandin (nyk. Kuntah Kinteh Island[2]) nykyisestä Gambiasta[3]. Jakob rakennutti Kuurinmaalle myös laivaston, joka käsitti 79 kauppa- ja 59 sotalaivaa. Kaikkiaan laivoissa oli 1 416 tykkiä, jotka valmistettiin Kuurinmaalla, kuten laivatkin.[4]

Kuurinmaalta vietiin Gambiaan suolaa, terästä, paloviinaa ja muuta tavaraa. Sieltä puolestaan saatiin muun muassa norsunluuta ja orjia. Orjat vietiin edelleen Tobagoon, jossa he työskentelivät pääasiassa sokeriplantaaseilla.[5] Kuurinmaa menetti saaren vuonna 1659 hollantilaisille, ja kaksi vuotta myöhemmin se siirtyi Englannin omistukseen.^lähde?

Kuurinmaalaisten siirtolaisten muistomerkki Great Courland Bay -lahdella Tobagossa.

Tobagon siirtomaahan muutti myös siirtolaisia Kuurinmaalta. Ensimmäiset heistä tulivat Tobagoon vuonna 1653. Heitä oli 212, mutta kaikki kuolivat vuoden kuluessa epäselvissä olosuhteissa. Vuonna 1656 saarelle saapui laiva La Duchesse de Courlandie, jonka mukana oli 120 merimiestä ja 80 siirtolaisperhettä. Neljänä seuraavana vuonna saarelle tuli vielä kahdeksan laivaa ja 700 perhettä. Kuurinmaa menetti siirtomaansa myös Tobagossa 1650-luvun lopussa Pohjan sodan aikana. Kuurinmaan siirtomaakauden jäljiltä Tobagoon jäi kuurinmaalaisia paikannimiä, kuten esimerkiksi saaren suurin joki Courland River, joka laskee lahteen nimeltä Great Courland Bay.[5]

• Marjo Mela ja Lembit Valba: Latvian historiaa ja kulttuuria. Rozentāls-seura, 2005. ISBN 951-986-71-1-2.
• Anna Zīgure: Latvian maa ja taivas. Kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä. Otava, 2000. ISBN 951-1-15215-7.