Kuuno Sevander

Kuuno Sevander syntyi Oulussa yksitoistalapsiseen Johan Ferdinand Sevanderin ja Elida Sofia Salménin perheeseen, jossa oli kymmenen poikaa ja yksi tyttö.^lähde? Vuonna 1918 Kuuno lähti veljensä Kallen kanssa siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Veljekset asuivat aluksi Yhdysvaltain puolella Michiganissa ja Minnesotassa, josta lopulta päätyivät Kanadaan. Kuuno työskenteli muun muassa kuparikaivoksilla. Hän oli mukana myös amerikansuomalaisen työväenliikkeen toiminnassa, tutustuen samalla sosialismiin.[1] Pohjois-Amerikassa hän oli saapumisestaan lähtien mukana suomalaisten työväenyhditysten teatteriryhmissä, toimien näyttelemisen lisäksi myös ohjaajana ja teatterinjohtajana.[2] Esimerkiksi 1920-luvun puolivälissä Sevander vaikutti Massachusettsin Norwoodissa amerikansuomalaisen Into-haalin teatteriryhmän ohjaajana.[3]

1920-luvulta lähtien tuhansia amerikansuomalaisia muutti Neuvosto-Karjalaan. Lähtijöitä varten New Yorkiin perustetun värväystoimiston johtaja tiedusteli Sevanderilta hänen halukkuuttaan lähteä Petroskoihin työskentelemään perusteilla olevaan suomenkieliseen teatteriin. Sevanderin ilmoittautumiskaavakkeeseen merkittiin ammatiksi metallimies, mutta hänet kuitenkin luvattiin ottaa toihin teatteriin. Sevander saapui Petroskoihin elokuussa 1931 yhdessä puolisonsa Lillyn ja 12-vuotiaan poikansa Miltonin kanssa. Karjalan tasavallan valistusasian kansankomissaari antoi hänelle tehtäväksi koota kaksitoistahenkisen näyttelijäryhmän, joka lähetettäisiin loppuvuodeksi opiskelemaan Leningradin teatteri-instituuttiin. Tämän jälkeen ryhmä antaisi tammikuussa 1932 Karjalan kansallisen teatterin ensimmäisen näytöksen. Seuraavana kesänä Sevanderin ryhmään yhdistettiin Leningradista saapunut Ragnar Nyströmin näyttelijäseurue, joka oli saanut kolmen vuoden teatteriopintonsa päätökseen.[2] Sevanderin ja taiteellisena johtajana toimineen Nyströmin ohella Kansallisen teatterin alkuvaiheiden puuhamiehiä oli myös Sevanderin kanssa Pohjois-Amerikasta saapunut ohjaaja Alarik Sundelin.[4] Vuonna 1933 valistusasian kansankomissaari määräsi Sevanderin Uhtualle perustamaan Kansallisen teatterin alaisuudessa toimivaa kolhoositeatteria, jonka tehtävänä oli kiertää eri puolilla Karjalan syrjäseutuja.[2]

Kansallinen teatteri joutui myös Stalinin vainojen kohteeksi 1930-luvun lopulla. Toistakymmentä näyttelijää vangittiin, mutta Sevander sai olla rauhassa.[1] Toisen maailmansodan aikana hänet siirrettiin Siperiaan kun suomalaiset olivat vallanneet Petroskoin.[2] Rauhan tultua teatteri toimi aluksi Aunuksessa, josta se vuonna 1950 siirtyi takaisin Petroskoihin. Uutena teatterinjohtajana oli Sulo Tuorila, mutta Sevander jatkoi teatterin palveluksessa, toimien muun muassa puheopettajana aina vuoteen 1988 saakka.[1] Varsinaisen teatterityön lisäksi hän toimi myös kuoronjohtajana ja laulunopettajana.[5] Vuonna 1959 Sevander teki ääniroolin suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistyöelokuvassa Sampo.[6]

Vuosina 1929–1931 Sevander levytti Yhdysvalloissa Columbia-levymerkille yhteensä 12 kappaletta, jotka julkaistiin kuudella savikiekolla. Hänen esittämiään kappaleita oli sanoittanut muun muassa Oskar Nyström.[7] Niitä on myöhemmin julkaistu myös suomalaisilla kokoelmilla Lauluja Ameriikan Raitilta 1 (1991), Lauluja Lännen Kultalasta (1992) ja Proletaarit nouskaa! (2013).[8]

Kuuno Sevanderin poika Milton Sevander (1919–1973) jäi jatkosodan aikana suomalaisten sotavangiksi ja joutui vapauduttuaan vankileirille Gruusiaan. Miltonin vaimo oli opettaja ja kirjailija Meimi Sevander.[1]

• Kuuno Sevander ja Sulo Tuorila muistelevat Karjalan kansallisteatteria (audio) Viron yleisradio ERR.