Kuume

Kuume eli pyreksia on tila, jossa ihmisen ruumiinlämpö kohoaa aineenvaihdunnan kiihtymisen johdosta yli normaalilämpötilan, joka on keskimäärin 37 °C mutta joka voi vaihdella 35,8–37,8 asteen välillä.[1] Flunssaksi kutsutun nuhakuumeen kuumevaihe kestää tavallisimmin 2-5 päivää[2].

Perinteinen kuumemittari

Digitaalinen kuumemittari ja kotelo

Normaalin aamuisen lämmön yläraja on useimmilla välillä 36,5–37,5 °C, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalistikin olla 0,5 °C korkeampi kuin aamulla. Melko vähäinenkin rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi.[3]

Terveillä imeväisillä peräsuolesta mitattu lämpö saattaa olla jopa hieman yli 38 °C. [4] Yli 41 °C:n kuume voi olla vaaraksi terveydelle ja on toisinaan merkki sairaalahoidon tarpeesta. Yli 42 °C:n kuume voi olla hengenvaarallinen. Tällöin henkilön ruumiinlämpöä lasketaan esimerkiksi viileällä suihkulla tai kosteilla pyyhkeillä, joista haihtuva vesi vie lämpöä pois iholta.

Kulkunsa puolesta kuume voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Yhtäjaksoinen kuume (lat. febris continua) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on vähäinen. Vaihteleva kuume (febris remittens) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on suurehko eli 2 °C tai enemmän. Vuorotteleva kuume (febris intermittens) on kyseessä, kun kuumeiset ja kuumeettomat päivät vuorottelevat.

Kuumeen aiheuttaa ruumiin lämmöntuotannon ja lämmönkulutuksen välisestä tasapainotilasta huolehtivan selkäytimessä sijaitsevan lämpökeskuksen kiihottuminen. Tämä voi johtua esimerkiksi vereen joutuneiden bakteerien synnyttämien myrkkyjen vaikutuksesta. Kuume ei siis ole itsenäinen tauti vaan jonkin taudin olemassaolon oire: kuumeen nousu usein ilmaisee sen, että ihmisen ruumiin immuunijärjestelmä on aktivoitunut.

Kuume on yleensä merkki virus- tai bakteeritartunnoista, kuten esimerkiksi flunssasta, influenssasta, poskiontelotulehduksesta ja useista muista tulehdustiloista, angiinasta tai keuhkokuumeesta. Harvinaisempia aiheuttajia ovat tietyt syöpätaudit, kuten Hodgkinin tauti. Aina kuumeen aiheuttajaa ei saada selville, ja joillain tällaista oireilua saattaa aiheuttaa HIV tai malaria. Kuume voi myös nousta joidenkin rokotteiden antamisen jälkeen.

Yli 40 °C:n kuume ei yleensä ole tappava mutta saattaa aiheuttaa jo huomattavaa väsymystä ja kuumekouristuksia. Sen sijaan yli 42 °C:n kuume alkaa haitata elintoimintoja jo merkittävissä määrin. Poikkeuksellisen korkeaa, yleensä noin yli 42 °C:n kuumetta, kutsutaan myös hyperpyreksiaksi, mutta tällaiselle tilalle altistutaan hyvin harvoin. Sen voi aiheuttaa mm. lämpöhalvaus tai verenmyrkytys, ja tuloksena saattaa pahimmillaan olla pysyvä elinvaurio tai kuolema. Tavallisten infektioiden aiheuttamat kuumeet eivät yleensä ylitä 41 °C, eikä niistä siten jää potilaalle pysyviä haittavaikutuksia.[5] Yli 42 °C:n kuume katsotaan olevan vaarallinen, koska se on lähellä aivojen proteiinien hajoamislämpötilaa. Ihmisen elimistö ei pysty itse toipumaan yli 43 °C:n kuumeesta, vaan tällainen kuume vaatii kylmennystä.

Kuumeisella henkilöllä saattaa esiintyä kouristelua ja unettomuutta. Se kuitenkin johtuu ruumiinlämpötilan nopeasta noususta eikä niinkään korkeasta lämpötilasta.[6] Kuumekouristuksia ei kuitenkaan pidetä vaarallisina, eikä niitä tulisi estää. Lapsista muutama prosentti kokee niitä kuumetilan aikana.[7]

Korkein mitattu kuume on 46,5 °C. Tämän koki georgialainen Willie Jones vuonna 1980.[8]