Kuuma linja

Linjavaurioiden välttämiseksi kaapeleita oli useita. Suomen alueella kulki ainakin kaksi reittiä. Yhteys tuli Ruotsista merikaapelina Turkuun ja joidenkin lähteiden mukaan yhteys olisi kulkenut Pääskyvuoren linkkitornin ja lähellä Tukholmaa sijaitsevan Kaknäsin linkkitorniin kautta niiden valmistuttua.

• Ensimmäinen Suomessa kulkenut yhteys kulki Turusta Suomusjärven, Lohjan, Vihdin, Espoon ja Helsingin kautta Tallinnaan ja sieltä edelleen Moskovaan, Helsingin solmupiste sijaitsi Postitalon kolmannen kerroksen puhelinkonttorissa.[6][5]
• Toinen Suomen kautta kulkenut reitti kulki Turusta Tammelan, Forssan, Hämeenlinnan, Lahden, Kouvolan ja Lappeenrannan ja Leningradin kautta Moskovaan. [8]
• Kaapeliyhteyksien lisäksi oli radioyhteyteen perustunut varalinja, joka kulki Marokon Tangerin kautta. [6]

Vaikka kaapeleiden reitit eivät varsinaisesti olleet julkisia, niistä kertoivat maastossa punaiseksi maalatut Posti- ja lennätinlaitoksen merkillä varustetut tolpat, joista moni on edelleen olemassa. Lisäksi reitillä on vahvarakenteisia vahvistinasemia ja kevyempiä huoltokoppeja ilmeisesti aina kaapelikelan vaihdon kohdalla. Suomessa nämä maakaapelit välittivät myös normaalia puhelinliikennettä.[8]

Reitin kulkua on arvioitu sen katkeamista koskevien uutisten perusteella. Katkeamisia sattui Suomessa usein esimerkiksi maankaivutöiden yhteydessä. Katkeamisia tapahtui myös ulkomailla, esimerkiksi Tanskassa neuvostoliittolainen alus katkaisi kaapelin vetäessään hiekkasärkälle ajautunutta alusta irti.[6]

Linja toimi Suomen kautta vuoteen 1978, jolloin kaapeli- ja radioyhteyteen perustunut varalinja korvattiin kahdella satelliittiyhteydellä. Alkuperäinen Suomen kautta kulkenut kaapeliyhteys oli vielä tämän jälkeen vuoteen 1988 varayhteytenä. Silloin Neuvostoliitto suostui Yhdysvaltojen jo aiemmin toivomaan teleksiyhteyden lopettamiseen, ja tilalle tulivat telefaksit. Vuodesta 2008 kuuma linja on toiminut sähköpostiyhteytenä suojatussa verkossa.[6]

1. ↑ HS: Kuuman linjan jäljillä, https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009004287.html

• Presidentti John F. Kennedyn salamurha 1963[4]
• Kuuden päivän sota 1967 (Egypti ja Israel) [4]
• Intian ja Pakistanin välinen sota 1971[4]
• Jom kippur -sota 1973 [4]
• Turkin hyökkäys Kyprokselle 1974[4]
• Neuvostoliiton miehitys Afganistanissa 1979[4]
• Libanonin sota 1982[4]
• Puolan sotatila 1981[4]
• Persianlahden sota 1991[4]
• Irakin sota 2003 [4]

Toisen maailmansodan aikana Lontoon ja Washingtonin välillä oli vihjelinja joka oli käytössä vuosina 1943-1946 joka tehtiin turvalliseksi käyttämällä ensimmäistä kertaa äänen salauskonetta nimeltä SIGSALY.

Pekingin ja Moskovan välistä vihjelinjaa käytettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1969 välisen rajaselkkauksen aikana. Kiina kuitenkin kieltäytyi rauhaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa ja katkaisi viestintäyhteyden Neuvostoliiton kanssa. Kiinan ja Venäjän välinen vihjelinja avattiin vasta vuonna 1996[9]

Neuvostoliiton vierailun yhdeydessä vuonna 1966 Ranskan presidentti Charles de Gaulle ilmoitti, että Pariisin ja Moskovan välille avataan vihjepuhelin. Linja päivitettiin teleksistä nopeaksi faksiksi vuonna 1989[9]

Lontoon ja Moskovan välille perustettiin virallinen vihjelinja vuonna 1992. [9]

Intia ja Pakistan sopivat 20. kesäkuuta 2004 ydinkoekiellon pidentämisestä vihjelinjan perustamisesta ulkoministeriöiden välille tarkoituksena estää väärinkäsitykset, jotka voivat johtaa ydinsotaan.Vihjelinja perustettiin Yhdysvaltain asevoimien henkilökunnan teknisellä tuella. [10]

Yhdysvallat ja Kiina perustivat puolustuslinjan vuonna 2008.[11]

Intia ja Kiina ilmoittivat vihjelinjasta molempien maiden ulkoministeriöiden väille vuonna 2010[12] .[13]

Pohjois- ja Etelä-Korean välillä on yli 40 suoraa puhelinlinjaa, joista ensimmäinen avattiin syyskuussa 1971. Suurin osa näistä vihjelinjoista kulkee Panmunjomin yhteisen turvallisuusalueen kautta, ja niitä ylläpitää Punainen Risti. Vuodesta 1971 lähtien Pohjois-Korea on poistanut vihjelinjat käytöstä 7 kertaa, viimeisen kerran helmikuussa 2016. Kim Jong-unin uudenvuodenpuheen jälkeen rajapuhelin avattiin uudelleen 3. tammikuuta 2018.[14]

Elokuussa 2015 Washingtonin ja New Delhin välinen kuumalinja aloitti toimintansa. Päätös tämän puhelinlinjan perustamisesta tehtiin presidentti Barack Obaman Intian-vierailulla tammikuussa 2015.[15]