Kuulolla

Kuulolla (engl. Cell) on Stephen Kingin vuonna 2006 julkaisema kauhuromaani. Suomeksi teos ilmestyi vuonna 2007 Ilkka Rekiaron kääntämänä.

Kuulolla
Cell
Alkuperäisteos
Kirjailija Stephen King
Kansitaiteilija Mark Stutzman
Kieli englanti
Genre kauhu
Julkaistu 2006
Suomennos
Suomentaja Ilkka Rekiaro
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2007
Ulkoasu kovakantinen
Sivumäärä 449
ISBN 978-951-31-3816-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Clayton ”Clay” Riddell on mainelainen taiteilija, joka on Bostonissa solmimassa sarjakuvasopimusta. Hän poikkeaa puistoon jäätelölle, kun ihmiset hänen ympärillään alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti. Sekasorron aiheuttaa ”pulssi”, signaali, joka leviää matkapuhelinverkossa. Signaali muuttaa ihmisten aivosoluja ja muuttaa heidät alkukantaisiksi hirviöiksi. Ne ihmiset, jotka eivät keskustelleet matkapuhelimessa, eivät muutu.

Kaaoksen keskellä Clay kohtaa Tom Courtin ja Alice Maxwellin. Kolmikko pakenee Tomin kotiin. Seuraavana päivänä heille selviää, että ”pulssin” uhrit kerääntyvät suuriksi laumoiksi ja saalistavat ”normaaleja”, jotka eivät puhuneet puhelimessa signaalin aikana. Selviytyjät päättävät suunnata pohjoiseen saadakseen selville, mitä Clayn vaimolle ja pojalle on tapahtunut.

Matkallaan he kohtaavat opettajan Charles Adain ja hänen oppilaansa Jordanin. Jordan osaa käsitellä tietokoneita. He saavat selville ”pulssin” aiheuttajan ja sen, että signaalille altistuneet osaavat käyttää telepatiaa ja hypnoosia. Selviytyjät päättävät polttaa yön aikana paikallisen lauman tukikohtana toimivan stadionin. Se on kuitenkin ansa ja monet selviytyjistä kuolevat.

Pian tämän jälkeen Clay näkee unessaan muita selviytyjiä, kaksi miestä ja raskaana olevan naisen. Pian he kohtaavat kolmikon Clayn unesta ja jatkavat matkaansa yhdessä. Kotiin saavuttuaan Clay saa selville, että hänen vaimonsa on muuttunut. Hänen poikansa on jättänyt hänelle lapun, että he ovat suunnanneet Kashwakiin. Clay saa tietää, että myös Johnny on altistunut signaalille.

He saapuvat Kashwakiin ja räjäyttävät lauman, minkä jälkeen Clay päättää löytää poikansa, muttei tiedä miten. Silloin Jordan kertoo hänelle, että on mahdollista, että ”pulssiksi” kutsuttu ohjelma sisältää viruksen, joka on alkanut muuntaa alkuperäistä ohjelmaa. Jordan kertoo, että Johnny saattaisi palautua normaaliksi vielä yhdellä ”pulssilla”.

Lopussa suurin osa selviytyjistä suuntaa Kanadaan. Clay suuntaa etelään löytääkseen poikansa Johnnyn. Hän löytää Johnnyn ja he suuntaavat yhdessä Kanadaan, mutta Johnnyn tila huononee jatkuvasti. Clay päättää kokeilla Jordanin teoriaa ja antaa pojalleen toisen ”pulssin” toivoen, että se palauttaisi Johnnyn normaaliksi.[1][2]

Henkilöt

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
  • Clayton Riddell: taiteilija, joka on solmimassa sopimusta Bostonissa, kun ”pulssi” iskee ja tuhoaa sivilisaation. Clay matkustaa takaisin Maineen muiden selviytyjien kanssa löytääkseen poikansa Johnnyn.
  • Tom McCourt: keski-ikäinen mies Maldenista, joka liittyy Clayn seuraan.
  • Alice Maxwell: viisitoistavuotias tyttö, joka liittyy selviytyjien joukkoon. ”Pulssi” muutti hänen äitinsä.
  • Jordan: 12-vuotias koululainen, tietokonenero ja ikäisekseen hyvin sivistynyt.
  • Charles Ardai: Jordanin koulun rehtori, joka on eräänlainen isähahmo Jordanille.
  • Dan: selviytyjä, joka liittyy ryhmään, kun he suuntaavat Kashwakiin.
  • Denise: raskaana oleva nainen toisessa selviytyjäryhmässä
  • Ray Huizenga: rakennustyömaalla työskennellyt mies, joka on erikoistunut räjähteisiin. Hän on toisen selviytyjäryhmän jäsen ja hänellä on suunnitelma Kashwakiin liittyen. Hän antaa Claylle suunnitelman, joka lopulta pelastaa kaikki selviytyjät.
  • Sharon Riddell: Clayn vaimo, joka asuu Mainessa poikansa Johnnyn kanssa.
  • Johnny Riddell: Clayn poika: Johnny ei altistunut ensimmäiselle pulssille mutta altistui sille Kashwakissa.

Lähteet

  1. Stephen King: Kuulolla. (Cell, 2006.) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-3816-5.
  2. Cell The New York Times.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.