Kuujärvi

Kuujärvi (ven. Миха́йловское, Mihailovskoje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Pitkäjärven ja Laajajärven sekä niitä yhdistävän Syrjänjoen (ven. Kirga) rannoilla 52 kilometriä Aunuksesta itään.[1] Kylässä on 564 ja kunnassa 580 asukasta vuonna 2012[2].

Kuujärvi
Миха́йловское, Mihailovskoje

lippu
vaakuna

Kuujärvi

Koordinaatit: 61°0′50″N, 33°44′40″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Aunuksen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 288,1 km²
Väkiluku (2013) 580
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Kuujärven kunta Aunuksen piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Kuujärven kunnan pinta-ala on 288,1 neliökilometriä[2]. Se rajoittuu lännessä Aunuksen piirin Kuittisen kuntaan ja muissa ilmansuunnissa Leningradin alueeseen[3]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[4].

Kunnan alueella virtaavat Kovasoja (ven. Kovaš), Saraoja (Sara) ja Haukioja (Avgui). Järviä ovat Pitkäjärvi (Dolgoje), Laajajärvi (Lojanskoje), Kaarnisjärvi (Karniž) ja Taaskalanjärvi (Taškenskoje).[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka ja sora. Suojeltuja luonnonmuistomerkkejä ovat viisi suoaluetta.[6]

Kuujärvi on itse asiassa kyläryhmä, joka käsittää vuonna 1957 yhdistetyt Joensuun (ven. Ustje), Paloniemen (Palnavolok), Solan (Kirga) ja Syrjän (Mihailovskoje) kylät[1][7]. Niiden lisäksi kuntaan kuuluu kaksi kylää: Hidniemi (ven. Gižino) ja Taaškala (Taškenitsy)[2]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 48 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 47 % venäläisiä, 3 % ukrainalaisia ja 1 % valkovenäläisiä[8]. Asukkaista neljäsosa on lyydiläisiä.[9]

Historia

Seudun kanta-asukkaat ovat lyydiläisiä. Kuujärvi mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Äänisen viidenneksen verokirjassa vuonna 1563 nimellä Lojanitsy. 1700-luvulla se muodosti Aunuksen kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan ja myöhemmin Vaasenin volostiin kuuluneen ortodoksisen seurakunnan. Kuujärven kirkko paloi vuonna 1928.[1]

Vaasenin Kuujärven kyläkunnassa (ven. Mihailovskoje selskoje obštšestvo) oli vuonna 1905 kaksitoista kylää, joissa oli yhteensä lähes 1 600 asukasta[10]. 1920-luvulla muodostettiin Aunuksen piirin Kuujärven kyläneuvosto (Mihailovski selsovet), jossa vuonna 1926 oli 2 200, mutta vuonna 1933 enää 1 900 asukasta. Kuujärven kylän eli Lojanitsyn osia olivat Agveh (Jakovlevskaja), Joensuu, Kukoiniemi (Kukoi-navolok), Paloniemi, Sola, Syrjä ja Ylitši (Njuhovo). Lisäksi kyläneuvostoon kuuluivat kauempana sijainneet Hidniemi, Metsoiniemi (Mošnitšje), Novikoinkylä (Novikovo) ja Taaškala.[11] Asukkaista valtaosa oli karjalaisia. Venäläisiä asui kyläneuvoston alueella 152 henkeä vuonna 1926 ja 19 vuonna 1933.[12][13]

Jatkosodassa vuosina 1941–1944 Kuujärvi oli Suomen miehittämänä. Sodan aikana sen maisemat innoittivat Yrjö Jylhää, joka sai aiheen runoonsa Kuujärvi:

»Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannalla karsikkopuu... siinä mun lauluni taas tukahtuu, siinä mun silmäni taas sumentuu.»
(Ote Kuujärvi-runosta, kokoelmasta: Runoja 1943)

Kyseisen runon on Uuno Klami säveltänyt balladiksi baritonille ja orkesterille Laulu Kuujärvestä.

Liikenne, talous ja palvelut

Kuujärven kautta kulkee Uslankan ja Mäkriän välinen maantie. Kylästä on linja-autoyhteys Aunukseen.[14]

Kunnassa toimii karjatiloja, sahalaitoksia, lohenkasvattamoja ja metsänhoitoalueen konttori[15]. Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, koulu, kulttuuritalo, pieni poliklinikka, posti ja kaksi kauppaa. Kylässä on kirkko.[16]

Nähtävyydet ja matkailu

Pitkäjärven ja Laajajärven rannalla on kivikautisia asuinpaikkoja. Paloniemen kylällä on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Paloniemen ja Hidniemen 1800–1900-lukujen vaihteessa pystytetyt asuintalot.[17] Paloniemelle suunnitellaan lomakylää[18].

Lähteet

Viitteet
  1. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 226. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. Generalnyi plan, s. 3.
  3. Generalnyi plan, s. 8.
  4. Generalnyi plan, s. 34.
  5. Suomenkieliset nimimuodot: Kielletyt kartat 3: Itä-Karjala 1941–1944. Porvoo: Atlasart, 2009. ISBN 978-952-5671-16-2.
  6. Generalnyi plan, s. 11–12.
  7. Suomenkieliset nimimuodot: Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 17.2.2014. (venäjäksi)
  9. Lyydinmaasta kertova valokuvanäyttely levinsanomat.fi. Viitattu 30.11.2020.
  10. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 46–47. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  11. Suomenkieliset nimimuodot Nissilän teoksesta. Vuoden 1933 tilastossa käytetyt suomenkieliset nimet ovat Akveh, Usti, Kukonniemi, Paloniemi, Sola, Syrjä, Ylitsi, Hiitiniemi, Metsoniemi, Novikko ja Tuosla.
  12. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 82. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  13. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 52. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  14. Generalnyi plan, s. 16.
  15. Generalnyi plan, s. 17, 22.
  16. Generalnyi plan, s. 17.
  17. Generalnyi plan, s. 15.
  18. Generalnyi plan, s. 37.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.