Kustaa III:n sota

Kustaa III:lle oli tärkeää, että Venäjä näyttäisi hyökkääjältä. Ensinnäkään kuninkaalla ei vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Toisaalta kyse oli ulkopoliittisesta pelistä: Katariina II:n olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos Venäjä näyttäisi hyökkääjältä.

Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotavalmisteluista Suomen rajan tuntumassa. Tällä verukkeella hän sai luvan liikekannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruotsista Suomeen.

Kustaa III teetti venäläisiä sotilaspukuja ja lähetti ne Savon prikaatin komentajalle. Tarkoitus oli vielä väärässä asepuvussa järjestää tekosyy sodalle. Kustaan kannalta onnekkaasti venäläissotilaat eksyivät Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi 28. kesäkuuta 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi: Savon prikaati ylitti rajan, valtasi Savonlinnan ja aloitti Olavinlinnan piirityksen.

Venäjä julisti sodan Ruotsille 11. heinäkuuta 1788. Ruotsin pääarmeija oli jo tätä ennen ylittänyt Kymijoen määränpäänään Pietari.

Alun perin Kustaa III:n suunnitelmana oli lyödä Venäjän laivasto perinpohjaisesti merellä ja sen jälkeen vallata nopeasti Pietari ja Kronstadt. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Ruotsin ja Venäjän avomerilaivastot kävivät meritaistelun Suursaaren edustalla 17. heinäkuuta 1788. Taistelu päättyi ratkaisemattomana, ja molemmat menettivät yhden linjalaivan. Ruotsin laivasto vetäytyi Suomenlinnaan.

Kun kaivattua suurta merivoittoa ei tullut, nousi Kustaa III elokuussa maihin Haminan edustalla. Hänen tarkoituksenaan oli hyökätä maitse Viipurin kautta Pietariin. Haminassa osoittautui, että armeijan moraali oli kehno ja upseeristo haluton hyökkäämään. Ns. Liikkalan nootista ja Anjalan liittokirjasta tunnettu upseerikapina aiheutti sen, että Kustaa III ja Ruotsin armeija joutui sekasortoisesti vetäytymään vanhoille rajoille.

Sotatoimet olivat tämän jälkeen käytännössä poikki seuraavaan kesään saakka. Kuningas Kustaa III lähti elokuussa Ruotsiin Tanskan aloittaman sodan takia. Avomerilaivastoa kohtasi varsinainen katastrofi, kun pelätty toisintokuume levisi miehistöjen keskuuteen ja tappoi tuhansittain sotilaita. Laivasto oli Ruotsissa lähes kaksi vuotta täysin taudin nujertamana, millä oli valtava vaikutus sotatoimien kulkuun.

Vuonna 1789 Venäjä pyrki Savon valtaamiseen. Venäjän edetessä kohti Mikkeliä käytiin Porrassalmella kesäkuussa suuret taistelut, jotka päättyivät Ruotsin torjuntavoittoon. Silti venäläiset onnistuivat valtaamaan Mikkelin.

Eversti von Stedingk joutui vetämään Ruotsin joukot Joroisiin. Sieltä tehtiin vastahyökkäyksiä, ja Savo saatiin kesän aikana takaisin. Suurimman voittonsa Ruotsin armeija sai 5. heinäkuuta 1789 Rantasalmen Parkumäellä.

24. elokuuta 1789 Ruotsin saaristolaivasto kärsi Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa Kotkan edustalla suuren tappion.

Kesällä 1790 tautitilanne avomerilaivastossa helpottui ja taistelut keskittyivät merelle. Lukuisten yhteenottojen jälkeen ratkaisevaksi muodostui Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 9. heinäkuuta 1790. Ruotsin saaristolaivasto sai Ruotsin ja Itämeren historian suurimmassa meritaistelussa komean voiton. Tämän jälkeen Venäjän keisarinnan Katariina II oli valmis rauhaan, joka solmittiin Värälässä 14. elokuuta 1790.

Sodassa kuoli yli kaksikymmentä tuhatta ruotsalaista ja suomalaista meri- ja maavoimien sotilasta. Vain 1 500 kaatui taisteluissa, loput sortuivat tauteihin.

Sodan suurimmat vaikutukset saattoi aiheuttaa sen aikana voimaan saatettu yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789. Sota nosti kuninkaan kannatusta ja kansallismielisyyttä. Nämä auttoivat Kustaa III:ta sanelemaan ja saaman hyväksytyksi vuoden 1772 hallitusmuotoon lisäyksen, joka lisäsi kuninkaan valtaa. Yhdistys- ja vakuuskirja oli merkittävä myös Suomen kannalta, sillä se oli voimassa aina vuoden 1919 tasavaltalaiseen hallitusmuotoon asti.

Kustaa III ei ehtinyt nauttia sodan tuomasta nosteesta kovin kauan. Valtataistelussa alakynteen jääneessä aatelistossa jäi kytemään viha, joka huipentui kuninkaan murhaan 1792.

Venäjällä sota kasvatti kiinnostusta Vanhan Suomen alueen puolustuksen vahvistamiseen. Seurauksena oli mittavan Pietaria suojaavan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmän perustaminen.

Vuonna 1861 kuollut kapteeni Karl Adolf Brakel oli viimeinen elossaollut Kustaa III:n sotaan osallistunut suomalainen.[1]

1788

• 28. kesäkuuta, Puumalan kahakka
• 11. heinäkuuta, Katariina II julisti sodan Ruotsille
• 17. heinäkuuta, Suursaaren taistelu
• 9. elokuuta, Liikkalan nootti
• 12. elokuuta Anjalan liittokirja
• 29. syyskuuta, Kvistrumin taistelu

1789

• 13. kesäkuuta, ensimmäinen Porrassalmen taistelu
• 19. kesäkuuta, toinen Porrassalmen taistelu
• 28. kesäkuuta, Utin taistelu
• 15. heinäkuuta, Kaipiaisten taistelu
• 21. heinäkuuta, Parkumäen taistelu
• 26. heinäkuuta, Öölannin taistelu
• 24.–25. elokuuta, Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu
• 7. lokakuuta Laitaatsillan taistelu

1790

• 15. huhtikuuta, Kärnänkosken-Partakosken taistelut
• 29. huhtikuuta, Valkealan taistelu
• 13. toukokuuta, Räävelin taistelu
• 15. toukokuuta, Haminan taistelu
• 3.–4. kesäkuuta, Kronstadin taistelu
• 4. kesäkuuta, Savitaipaleen taistelu
• 18.−19. kesäkuuta Tillolan taistelu
• 3. heinäkuuta, Viipurinlahden taistelu (Viipurin kujanjuoksu)
• 9.–10. heinäkuuta, Ruotsinsalmen toinen meritaistelu
• 14. elokuuta, Värälän rauha

• Gustaf Mauritz Armfelt
• Carl Olof Cronstedt

• Korhonen, Arvi & Halila, Aimo (toim.): ”Kustavilainen aika (Eino Jutikkala)”, Suomen historian käsikirja I. WSOY, 1949.
• Zetterberg, Seppo ym. (toim.): ”Kustavilainen aika (Ilkka Mäntylä)”, Suomen historian pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
• Karonen, Petri: Pohjoinen suurvalta – Ruotsi ja Suomi 1521–1809. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23739-6.
• Kilpinen, Pekka: Valistunutta sodankäyntiä – sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta. Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-541-X.

• Stig Jägerskiöld, Ruotsinsalmi – Kustaa III:n meritaistelut, Otava 1999, ISBN 951-1-09586-2

• Museovirasto: Kustaan sota
• Mikkelin kaupunki: Kustaan sota ja Porrassalmen taistelu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mikkelin kaupunki: Liikkalan nootti (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kustaan Sota -multimedia
• Keltin parakkien valloitus. Kymintehtaitten suojeluskunnan löytämä sotilashauta kertoo, Hakkapeliitta, 19.12.1933, nro 51-52, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kustaa III:n päämaja vaunuliiterinä. Harvinainen muistomerkki puolentoista vuosisadan takaa, Hakkapeliitta, 16.08.1938, nro 33, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kymen ylimeno ja Utin taistelu 150-vuotismuisto, Hakkapeliitta, 20.06.1939, nro 25-26, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän rauhansopimukset (päättyneet sodat)

Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) | Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) | Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) | Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) | Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) | Haminan rauha 1809 (Suomen sota)