Kustaa Vaasa

Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuosina 1523–1560. Hän oli valtaneuvos Eerik Vaasan poika. Kustaa Vaasa oli ruotsalaisten kansannousun näkyvin johtaja, ja hänen johdollaan Ruotsi irtaantui kokonaan Kalmarin unionista. Hän nousi kuninkaaksi karismansa ja hyvän poliittisen vaistonsa avulla sekä myös siksi, koska hänen Lyypekin kanssa tekemänsä sopimus näytti lyypekkiläisten mielestä siten paremmalta. Hänen kruunajaispäivänään 6. kesäkuuta vietetään Ruotsin kansallispäivää.

Kustaa Vaasa
Kustaa Vaasa Jakob Binckin muotokuvassa vuodelta 1542.
Ruotsin kuningas
Valtakausi 6. kesäkuuta 1523 – 29. syyskuuta 1560
Kruunajaiset 12. tammikuuta 1528
Edeltäjä Kristian II
Seuraaja Eerik XIV
Ruotsin valtionhoitaja
Valtakausi 23. elokuuta 1521 – 6. kesäkuuta 1523
Syntynyt 12. toukokuuta 1496[1]
Uplanti, Ruotsi[1]
Kuollut 29. syyskuuta 1560 (64 vuotta)[1]
Tukholma, Ruotsi
Puoliso Katariina Saksi-Lauenburgilainen ( 1531;  1535)
Margareeta Leijonhufvud ( 1536;  1551)
Katariina Stenbock ( 1552)
Lapset Eerik XIV
Juhana III
Katariina
Cecilia
Magnus
Karl
Anna
Sten
Sofia
Elisabet
Kaarle IX
Suku Vaasa
Isä Eerik Juhananpoika Vaasa
Äiti Cecilia Maununtytär Eka[1]
Uskonto luterilainen, aiemmin roomalaiskatolinen
Nimikirjoitus

Kustaa Vaasan hallintokauden alkuaikana Ruotsin taloustilanne oli huono ja ympäri Ruotsia oli talonpoikaiskapinoita. Kustaa Vaasa toteutti Ruotsin uskonpuhdistuksen ja perusti Ruotsin kirkon pian sen jälkeen, kun hän oli taloustilannetta parantaakseen määrännyt kirkolle erinäisiä veroja ja esittänyt vaatimuksia. Hän myös määräsi ulkomaankaupan käytäväksi ainoastaan kaupungeissa, mikä johti kaupunkien kehitykseen. Vuosina 1542–1543 tapahtunut, Kustaa Vaasan yllättänyt Dacken kapina sai kuninkaan vahvistamaan valtakunnan puolustusta eri tavoin. Vuonna 1544 Västeråsin valtiopäivillä hyväksyttiin hänen ehdotuksensa perintökuninkuuteen siirtymisestä. Suomessa Kustaa Vaasa muistetaan myös Helsingin kaupungin perustajana.

Perinteisessä historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on usein nähty hyvänsuopana ja tarmokkaana "maan isänä", koska hän loi perustan Ruotsin kansallisvaltiolle. Uudemmat tulkinnat ovat tuoneet esiin myös hänen negatiivisia ja julmia luonteenpiirteitään ja maalanneet hänestä kuvaa jopa tyrannina.

Varhainen elämä

Kustaa Vaasa syntyi todennäköisesti Lindholmenin tilalla[2] Roslagenin saaristossa, nykyisessä Vallentunan kunnassa lähellä Tukholmaa. Hän kuului Vaasa-sukuun ja hänen vanhempansa olivat Ruotsin ylhäisaatelia: hänen isänsä oli Sten Sture vanhemman sisarenpoika. Kustaa opiskeli jonkin aikaa Uppsalassa,[2] mutta hänen opintonsa sujuivat huonosti.[1] Noin vuonna 1514 hän liittyi valtionhoitajana toimineen Sten Sture nuoremman hoviin.[2] Kustaa puolusti Tukholmaa tanskalaisia vastaan ja toimi vuonna 1518 lipunkantajana Brännkyrkan taistelussa. Hän joutui vuosiksi 1518–1519 vankeuteen Tanskaan, ja talven 1519–1520 hän oli maanpaossa Lyypekissä.[1]

Nousu kuninkuuteen

Kalmarin unionin loppuvaiheessa Ruotsissa esiintyi halua irtaantua unionista. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520.[3] Verilöyly tapahtui Kristian II:n kruunajaisissa, joihin hän oli kutsunut paljon Ruotsin ylhäisaatelia. Juhlallisuuksien aikana oikeus tuomitsi kaikki häntä vastustaneet vieraat kuolemaan, minkä jälkeen Kristian II mestautti tai vangitutti heidät. Kustaa Vaasa pelastautui verilöylystä jättäytymällä juhlista pois, mutta hänen isänsä, lankonsa ja kaksi enoaan teloitettiin, ja hänen äitinsä ja kaksi siskoaan kuolivat myöhemmin vankeudessa.[1] Verilöyly synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johtoon nousi vankeudesta Tanskasta paennut Kustaa Vaasa.[3] Kustaa Vaasan vetovoimaan vaikuttivat hänen hyvä poliittinen vaistonsa ja hyvät puheenlahjansa.[4]

Kapinaliike menestyi ja sai sisämaan nopeasti haltuunsa. Rannikkolinnoituksia talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan saanut vallattua ilman ammattisotilaita ja sotalaivoja,[3][4] ja saadakseen rahaa niiden hankkimiseen Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta Lyypekiltä. Hän sai 120 000 Lyypekin markan lainan,[4] ja lisäksi hänen oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus Ruotsiin.[3] Elokuussa 1521 Kustaa Vaasa lupautui vastahakoisesti valtionhoitajan tehtävään, ja lopulta vuonna 1523 lyypekkiläisten painostuksesta järjestettiin hänen kruunajaisensa. Kustaa Vaasan kruunaaminen kuninkaaksi sai lyypekkiläisten kanssa tehdyn sopimuksen näyttämään arvokkaammalta,[4] ja se merkitsi myös Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana vuonna myös Itämaa eli Suomi.[3] Suomen liittyminen Ruotsin kuningaskuntaan paransi Kustaa Vaasan asemaa monen muun valtion edessä, ja sai hänet näyttämään varteenotettavalta poliitikolta.[5]

Kuninkaana

Ruotsin uskonpuhdistus
Pääartikkelit: Uskonpuhdistus Ruotsissa ja Västeråsin valtiopäivät

Kustaa Vaasan asema kuninkaana oli hänen hallituskautensa alussa hyvin epävarma, koska hänellä oli vaikeuksia maksaa takaisin Lyypekiltä saatua lainaa. Samaan aikaan ympäri Ruotsia oli myös jatkuvasti talonpoikaiskapinoita. Valtaneuvoskunnan 30 jäsenestä oli toisaalta hengissä enää vain yhdeksän Kustaa Vaasan aloittaessa hallituskautensa, mikä helpotti hänen tehtäväänsä.[4] Kustaa oli vuosina 1522–1523[6] lyhentänyt Lyypekin velkaa noin kolmanneksella kirkolta otettujen hopeaverojen avulla.[5]

Vuosina 1524–1526 Kustaa Vaasa antoi kirkolle useita määräyksiä, joiden tarkoitus oli parantaa valtion taloustilannetta: keväästä 1524 Suomen luostarien tuli ottaa sotilaita linnaleiriin, vuonna 1525 valtio otti kirkon sen vuotiset kymmennykset itselleen ja vuonna 1526 kaksi kolmannesta pitäjäkirkkojen kymmennyksistä määrättiin luovutettavaksi kruunulle.[7]

Kustaa Vaasa romahdutti kirkon taloudellisen vallan lopullisesti[7] Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527, kun valtiopäivillä toteutettiin Ruotsin uskonpuhdistus. Valtio sai kirkon omaisuuden[8] ja verotulot,[5] mikä olennaisesti helpotti valtion taloustilannetta.[8] Kustaa Vaasa myös lupasi palauttaa aatelistolle niiden aiemmin omistamat, mutta vuoden 1454 jälkeen kirkon omistukseen päätyneet tilukset.[5] Sittemmin uskonpuhdistusta on myös kritisoitu niillä perustein, että Kustaa Vaasa olisi siten katkaissut henkiset siteet muuhun Eurooppaan ja samalla eristänyt Ruotsin.[9] Katolisella kirkolla oli myös suuri osa ruotsalaisessa kulttuurielämässä ja opetuslaitoksessa, mutta Kustaa Vaasa ei luonut niiden tilalle mitään uutta.[10] Kritiikin mukaan Kustaa Vaasa olisikin tuhonnut sivistyksen Ruotsista.[9]

Talous ja Lyypekin velka

Kuningas korvasi usein omia etujaan ajaneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta.lähde? Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli hän määräsi ulkomaankaupan käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kaupan keskittäminen kaupunkeihin johti kaupunkien kehitykseen.[11] Taloustilanteen edistämiseksi Kustaa Vaasa pyrki myös edistämään kaivosteollisuutta, koska kruunu sai merkittäviä verotuloja raudan, kuparin ja hopean tuottamisesta.[8]

Lyypekillä oli vielä 10 vuotta Kustaa Vaasan hallituskauden alettuakin oikeus tullittomaan kauppaan Ruotsissa, ja vapaakaupunki käytännössä hallitsi koko Ruotsin kauppaa. Kustaa Vaasalle tarjoutui mahdollisuus päästä Lyypekin holhouksesta, kun Lyypekki ja Tanska ajautuivat kreivisotaan 1533–1536. Lyypekki vaati Ruotsilta tukea, mutta Kustaa kieltäytyi ja perui Lyypekin erioikeudet. Lyypekki hävisi sodan eikä voinut sen jälkeen enää vaatia tullitonta kauppaoikeutta Ruotsissa.[3]

Vuonna 1538 Kustaa Vaasa toteutti verouudistuksen Suomessa: hän määräsi Henrik Klaunpoika Hornin yhdenmukaistamaan ja yksinkertaistamaan verotusta sekä lisäämään verojen tuottoa. Verouudistus kaksinkertaisti Suomesta saatujen verotulojen määrän.[12]

Saksalaiskausi ja kuninkuuden perinnöllistäminen

Kreivisodan jälkeen vuonna 1536–1539 Ruotsissa alkoi niin sanottu saksalaiskausi, jonka aikana Kustaa Vaasa otti palvelukseensa ulkomaalaisia sotilaita ja asetti paljon saksalaisia henkilöitä poliittisesti merkittäviin asemiin.[13] Kustaa asetti heitä vastuullisiin asemiin siksi, koska saksalaiset tomihenkilöt eivät vaatineet palkakseen läänityksiä, vaan heille riittivät rahapalkka ja luontaisedut.[14]

Ruotsin keskushallinto järjestettiin saksalaiskauden aikana uudelleen Keski-Euroopasta lainatun mallin mukaan. Valtaneuvosto sai vain neuvoa-antavan luonteen, ja kuninkaalliseen kansliaan perustettiin saksalainen ja ruotsalainen osasto. Saksalainen osasto keskittyi ulkomaiseen kirjeenvaihtoon. Lisäksi rahavarainhoitajan johtama kamari jaettiin tili- ja laskukamareihin. Uudistukset jäivät lyhytaikaisiksi, koska Ruotsista puuttui niiden vaatima koulutettu henkilöstö.[14] 1540-luvun alussa Kustaa Vaasa luopui ruotsalaisilta kohtaamansa vastustuksen takia saksalaisista neuvonantajista.[15] Sitä ennen kirkollisministeri Georg Norman ja kansleri Conrad von Pyhy ehtivät kuitenkin esitellä kuninkaalle uuden valtion ideologian, jonka perustana oli kuninkaan ehdoton valta.[13]

Kustaa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä kuninkuuden. Örebron valtiopäivillä 1540 kuningas määräsi säädyt ottamaan uskollisuudenvalan kuninkaan rintaperillisille, ja lopulta uutenavuotena 1544 Västeråsin valtiopäivillä hyväksyttiin hänen ehdotuksensa perintökuninkuuteen siirtymisestä niin, että kuninkaan valta siirtyisi Vaasa-suvussa isältä pojalle.[16][17] Kustaa perusti valtakautensa aikana kaikille pojilleen suuria, melko autonomisia ruhtinaskuntia.[18][16] Hänen tavoitteenaan oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio.lähde? Kustaan kuoleman jälkeen ruhtinaskunnat kuitenkin hajottivat valtakuntaa,[18] kun hänen poikansa alkoivat käydä sisällissotia.[16] Tyttärilleen Kustaa lupasi vastaavasti erittäin suuret, 100 000 taalerin myötäjäiset.[19] Hänen kuoltuaan kruunulla oli vaikeuksia maksaa kaikkien siskosten myötäjäisiä: esimerkiksi Cecilia Vaasa ei ollut saanut kaikkia rahoja vielä vuosia häidensä jälkeenkään.[20]

Kustaa Vaasan voittoja esittelevään viisi­osaiseen kuvasarjaan kuuluvan maalauksen jäljennös 1700-luvulta, alku­peräinen 1542. Kuvassa armeija lähtee kukistamaan Smålandin kapinaa (Dacken sota).

Dacken kapina
Pääartikkeli: Dacken sota

Vuosina 1542–1543 Smoolannissa tapahtui aseellinen kansannousu, jolle annettiin kirjallisuudessa nimeksi Dacken kapina. Tavallisesti kapinoita ei tapahtunut Smoolannissa, joten Dacken kapina oli Kustaa Vaasalle yllätys.[21] Kapina sai alkunsa Nils Dacken tyytymättömyydestä vuonna 1542 voimaan tulleeseen, kymmennyksien maksamiseen liittyneeseen määräykseen, jonka mukaan talonpoikien oli vahvistettava valalla kylvönsä ja satonsa määrä.[22] Kapina sai aluksi paljon kannatusta talonpoikien keskuudessa, ja Dacken joukoissa oli kapinan alussa 3500–4000 talonpoikaa. Noin kolmekymmentä katolista pappia ilmaisi tukensa kapinalle, ja todennäköisesti kaupunkien porvareissakin ilmeni myötätuntoa kapinallisia kohtaan. Kapina levisi pian koko Smoolantiin ja osaan Öölantia ja Itä-Götanmaata, ja kapinalliset pärjäsivät sotilaallisesti hyvin epätasaisten voimasuhteiden vuoksi: kapinan aluksi kuninkaan joukoissa oli vain 2500–3000 sotijaa, ja vuonna 1542 talonpojat voittivat kahdesti kuninkaalliset sotajoukot. Kustaa Vaasa tarvitsikin aikaa kootakseen riittävän suuren armeijan uutta hyökkäystä varten.[23] Kapinan aikana kuninkaan upseerit solmivat useita aselepoja Dacken joukkojen kanssa. Kustaa Vaasa pyrki heikentämään kapinaa myös propagandaa levittämällä.[24] Maaliskuussa 1543 kuninkaalla oli käytettävissään ulkomaalaisia palkkasotilaita, jotka käytännössä kukistivat Smoolannin kapinalliset. Myöhemmin keväällä ja kesällä 1543 kuninkaan joukot kukistivat Itä-Götanmaan ja Öölannin kapinalliset.[25] Kapina hiipui vähitellen, ja heinäkuussa 1543 Nils Dacke kuoli. Kustaa Vaasa teloitti ja karkotti hänen kannattajiaan ja sukulaisiaan. Osa teloituksista oli julmia. Toisille kapinallisia auttaneille hän määräsi suuriakin sakkoja.[26]

Dacken kapinan seurauksena Kustaa Vaasa vahvisti valtakunnan puolustusta vahvistamalla ja rakentamalla linnoituksia ja perustamalla uuden sotalaivaston. Hän myös alkoi siirtyä palkkajoukoista lain alla hankittuun kotimaiseen jalkaväkeen. Kapinan tukahduttaminen vahvisti hänen otettaan valtakunnasta, ja talonpojat tyytyivät sen jälkeen yrittämään vaikuttaa valtakunnan asioihin rauhanomaisesti valtiopäivillä ja tuomioistuimessa.[27]

Kustaa Vaasa Suomessa
Pääartikkeli: Ruotsin vallan aika Suomessa#Vaasa-aika (1523–1617)

Kustaa perusti Helsingin kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550 kilpailemaan Itämeren kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinnan kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilanlähde?, Tammisaaren ja Porvoon porvareiden piti muuttaa Helsinkiin.[28] Osa kauppiaista muuttikin Helsinkiin, mutta varsinkin kauempana asuvat Rauman ja Ulvilan kauppiaat vastustivat Helsinkiin muuttoa. Ennen pitkää hekin taipuivat kuninkaan tahtoon.lähde?

Savolaisasutus oli levinnyt jo 1400-luvulla ennen Kustaa Vaasan valtaannousua yli Pähkinäsaaren rauhan rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa.[29] Asutus oli Ruotsin kruunulle paras tapa osoittaa erämaiden kuuluminen Ruotsi-Suomen valtakuntaan, ja Kustaa Vaasa tukikin savolaisten asutusliikettä julistamalla erämaat kruunun omaisuudeksi[30] ja lupaamalla niihin muuttaville talonpojille verovapauden muutamaksi vuodeksi.lähde? Suomen asutus levisi muun muassa Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Satakuntaan osittain pakkomuuttojen avulla, mikä kaksinkertaisti suomalaisten asuinalueen ja oli edellytys valtakunnan aluelaajennukselle. Uudisasutus myös loi yli tuhat uutta verotilaa, millä oli positiivinen vaikutus valtakunnan talouteen, ja toisaalta myös maanomistuksellisiin ongelmiin.[30]

Kustaa Vaasa oleskeli suuren Venäjän sodan aikana lähes vuoden Suomessa[31] vuosina 1555–1556.[32] Se on pisin aika, jonka Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa.[33] Matkan pyrkimys oli saada rahvas suopeammaksi sodasta seuraaville lisäveroille ja menetyksille.[34] Sotatoimien ohella Kustaa Vaasa tutustui Jaakko Teitin keräämään valituskirjaan, jossa suomalaiset talonpojat esittivät valituksensa aateliston heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Kuningas myös rankaisi osaa mainituista aatelisista. Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa[33] ja Kastelholman linnassa[32], mutta vieraili myös Helsingissä ja Viipurissa.[33]

Kustaa Vaasa vanhana. Maalaus vuodelta 1557 tai 1558. Kustaalla on harmaat hiukset ja rintaan asti ulottuva parta, koukkupolvet ja musta-kultainen tunika ja selän peittävä viitta. Vyötäröllä roikkuu miekka. Hän pitelee hansikkaita.
Kustaa Vaasa vuonna 1557–1558.

Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi Kustaa Vaasa antoi porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta heidät oli aiemmin määrätty muuttamaan Helsinkiin.[35] Helsingistä ei ollut muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin,[36] koska kauppalaivat eivät päässeet satamaan sen mataluuden takia.[28] Samaan aikaan Ruotsi kävi myös Venäjän vastaista sotaa.[36]

Viipurin puolustus oli päässyt pahasti rappeutumaan, joten kuningas pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen.[33] Vuoteen 1559 mennessä Viipurin asema kauppakaupunkina oli merkittävästi parantunut muun muassa Venäjän ja Saksalaisen ritarikunnan välisen sodan takia, ja saksalaistuonnin arvo nousi voimakkaasti. Vuonna 1559 Kustaa Vaasa määräsi parempien verotulojen toivossa, että saksalaiskaupan tulli oli nostettava yhdestä tai kahdesta prosentista viiteen prosenttiin. Se kuitenkin heikensi Viipurin kauppaa, koska myyjät ja ostajat pitivät muutosta epäedullisena.[37] Kustaa Vaasa Suomen vierailunsa päätteeksi Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.[31]

Kustaa Vaasan hauta Uppsalan tuomio­kirkossa.

Kuolema

Keväällä 1560 kuningas oli 64-vuotias. Hänen terveydentilansa oli heikentynyt jo vuosia[38], ja hän tunsi loppunsa lähestyvän. Kustaa Vaasa kutsui säädyt Tukholman linnaan valtiopäiville, joilla hän piti pitkän ja tunteellisen jäähyväispuheen muistellen aikaa, jolloin oli paennut kuningas Kristian II:n sotilaita. Sen jälkeen hänen testamenttinsa luettiin.[39] 29. syyskuuta kuningas kuoli. Hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon[40] entisten aviopuolisoidensa Katariina Saksi-Lauenburgilaisen ja Margareeta Leijonhufvudin viereen. Hänen kolmas puolisonsa Katariina Stenbock jäi leskikuningattareksi. Kruunu periytyi Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle.

Maine

Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä oli erinomaiset puhelahjat ja voimakas temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikäilemätön ja epäluuloinen.[41] Perinteisessä historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on usein nähty hyvänsuopana ja tarmokkaana "maan isänä", koska hän loi perustan Ruotsin kansallisvaltiolle. Eräiden uudempien tulkintojen mukaan hän oli myös melkoinen tyranni:[41][42] Kustaa Vaasa syyllistyi valtakautensa aikana samanlaisiin väkivaltaisiin tekoihin kuin Kristian II:kin,[42] ja hän saattoi etenkin oman taloudellisen etunsa vuoksi perua kirjallisiakin lupauksiaan. Hänen lupauksiinsa ei voinut siis luottaa. Toisaalta on arvioitu, että Kustaa Vaasa oli menestyksekäs kuningas, koska hänen hallituskaudensa aikana Ruotsin tila parani paljon.[10]

Peder Svartin kronikka

Kustaa Vaasa pyrki kasvattamaan mainettaan keksityillä tarinoilla uroteoistaan. Hänen kirjurinsa, Västeråsin piispa Peder Svart kirjoitti niitä kuninkaan sanelun mukaan.milloin? Tarinat tulivat ruotsalaisille niin tutuiksi, että niitä alettiin pitämään tosina. Yksi tarina kertoi Vaasahiihdosta. Sen mukaan Kustaa pakeni vuodenvaihteessa 1521 hiihtäen kohti Norjan rajaa, koska taalainmaalaiset eivät uskoneet hänen tarinaansa Tukholman verilöylystä eivätkä halunneet liittyä hänen kapinahankkeeseensa. Kun Moran kaupungin asukkaat kuulivat asiasta tietoja muualtakin, he nolostuivat, lähettivät kaksi nopeaa hiihtäjää Kustaan perään ja saivat tämän kiinni 90 km:n päässä Sälenissä ja toivat hänet sankarina takaisin Moraan.[43]

Perhe

Puolisot

Kustaalla oli vaikeuksia löytää vaimoa, kun hän ensimmäisen kerran liittyi Euroopan naimamarkkinoille. Hän kosiskeli eurooppalaisten ruhtinassukujen tyttäriä, mutta perheiden näkökulmasta Kustaa Vaasa oli pelkkä nousukas, eivätkä he halunneet naittaa tyttäriään hänelle.[44] 24. syyskuuta 1531 hän kuitenkin nai Katariina Saksi-Lauenburgilaisen, jonka kanssa hän sai pojan. Pojasta tuli myöhemmin kuningas Eerik XIV. Katariina kuoli vuonna 1535 keskenmenon aiheuttamiin komplikaatioihin.[45] Kustaa Vaasan mielestä hänen huono menestyksensä Euroopan avioliittomarkkinoilla oli ollut noloa,[46] ja Katariinan kuoltua hän hankkikin jatkossa puolisonsa ruotsalaisista aatelissuvuista.[44]

Vuonna 1536 Kustaa Vaasa meni naimisiin toisen vaimonsa, Margareeta Leijonhufvudin kanssa.[47] Margareeta ja Kustaa saivat kymmenen lasta. Kun Margareeta kuoli vuonna 1551 todennäköisesti keuhkotulehdukseen, aikalaiset kuvailivat Kustaa Vaasan muuttuneen pysyvästi vähemmän vireäksi. Margareetan kuolema oli hänelle vaikeaa. Vuonna 1552 Kustaa Vaasa meni kuitenkin vielä kerran naimisiin, ja Katariina Stenbockin ja Kustaan häät vietettiin Vadstenan linnassa elokuussa 1552.[38] Katariina sai toukokuussa 1556 tiettävästi keskenmenon, mutta jäi lopulta lapsettomaksi.[48]

  • Katariina Saksi-Lauenburgilaisen sarkofagiin tehty veistos, joka esittää Katariinaa itseään. Katariina pitelee valtikkaa ja valtakunnanomenaa.
    Katariina Saksi-Lauenburgilainen.
  • Margareeta Leijonhufvudin muotokuva. Margareeta seisoo vakavana pidellen valtikkaa ja valtakunnanomenaa.
    Margareeta Leijonhufvud.
  • Katariina Stenbockin muotokuva. Katariina seisoo pidellen hansikasta ja hymyillen hieman. Hänellä on yllään surupuku, valkoinen päähine ja kaulakoru.
    Katariina Stenbock.

Lapset

Tiedetään, että Kustaa Vaasa huolehti paljon lastensa hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Hän kirjoitti paljon ohjeita ja kirjeitä liittyen siihen, kuinka lapsia tuli hoitaa ja miten he parhaiten pysyisivät terveinä. Kustaa Vaasa ei itse ollut hyvin koulutettu, mutta hän halusi kouluttaa lapsensa sitäkin paremmin ja varmistua siitä, että he saivat samanlaisen kasvatuksen kuin muissakin ylhäisperheissä. Kaikki hänen lapsensa saivatkin kuninkaallisen tapakasvatuksen ja hyvän yleissivistyksen sekä oppivat vieraita kieliä. Tyttäret saivat epätavallisen hyvän koulutuksen muihin 1500-luvun eurooppalaisten ylhäissukujen tyttäriin nähden. Kuninkaan mielestä oli kuitenkin tärkeää, että hänen tyttärensä oppisivat enemmänkin kuin ajan tavallisia naisten töitä, kuten ompelua.[49]

Katariina Saksi-Lauenburgilaisen kanssa:[17]

  1. Eerik XIV (1533–1577) Ruotsin kuningas 1560–1568

Margareeta Leijonhufvudin kanssa:[17]

  1. Juhana III (1537–1592) Ruotsin kuningas 1568–1592
  2. Katariina (1539–1610) puoliso Edzard II, Itä-Friisian kreivi
  3. Cecilia (1540–1627) puoliso Kristoffer II, Baden-Rodemachernin rajakreivi
  4. Magnus (1542–1595) Itä-Götanmaan herttua
  5. Karl (1544–1544)[40]
  6. Anna (1545–1610) puoliso Georg Johan I, Pfalz-Veldenzin kreivi
  7. Sten (1546–1549)[40]
  8. Sofia (1547–1611) puoliso Magnus II, Saksi-Lauenburgin herttua (1543–1603), Katariina Saksi-Lauenburgilaisen veljenpoika
  9. Elisabet (1549–1597) puoliso Kristofer, Mecklenburgin herttua
  10. Kaarle IX (1550–1611) Ruotsin valtionhoitaja 1599–1604 ja kuningas 1604–1611

Katso myös

Lähteet
  • Keränen, Jorma: "Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistuksen aika", Suomen historian pikkujättiläinen. Toimittanut Seppo Zetterberg. Porvoo: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27365-1.
  • Lindqvist, Herman: Villit Vaasat. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42708-8.
  • Tarkiainen, Kari: "Kustaa Vaasasta Ruotsin ajan loppuun (1523–1809)", Suomen hallitsijat: Kuninkaat, keisarit ja presidentit. Toimittaneet Päiviö Tommila ym. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6489-4.
  • Ylikangas, Heikki: Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa Kristian II:sta Nils Dackeen. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-809-8.

Viitteet
  1. Tarkiainen 2000, s. 124 - 125.
  2. Ylikangas, Heikki & Tarkiainen, Kari: ”Kustaa Vaasa (1496–1560)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 565–569. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. / Teoksen verkkoversio.
  3. Ekonen, Jouni & Matsinen, Terttu: Forum – Suomi esihistoriasta nykyaikaan, s. 60–62. Otava, 2006. ISBN 951-1-19337-6.
  4. Tarkiainen 2000, s. 126 - 127.
  5. Keränen 2003, s. 143.
  6. Ylikangas 2021, s. 134.
  7. Keränen 2003, s. 144–145.
  8. Tarkiainen 2000, s. 127.
  9. Tarkiainen 2000, s. 131.
  10. Lindqvist 2016, s. 186 - 187.
  11. Keränen 2003, s. 155.
  12. Keränen 2003, s. 153.
  13. Svalenius, Ivan: Gustav I Svenskt Biografiskt Lexikon. Riksarkivet. Viitattu 17.7.2022. (ruotsiksi)
  14. Keränen 2003, s. 147.
  15. Keränen 2003, s. 149.
  16. Tarkiainen 2000, s. 132–133.
  17. Gustav Vasa - Historiesajten historiesajten.se. Viitattu 23.5.2022. (ruotsiksi)
  18. Tarkiainen 2000, s. 115.
  19. Lindqvist 2016, s. 165–167
  20. Lindqvist 2016, "Cecilia - Arbogan merirosvokuningatar".
  21. Ylikangas 2021, s. 197.
  22. Ylikangas 2021, s. 202.
  23. Ylikangas 2021, s. 207–213.
  24. Ylikangas 2021, s. 218–221.
  25. Ylikangas 2021, s. 243–246.
  26. Ylikangas 2021, s. 250–252.
  27. Ylikangas 2021, s. 255–256.
  28. Tarkiainen 2000, s. 129.
  29. Keränen 2003, s. 150.
  30. Keränen 2003, s. 156–158.
  31. Vahtola, Jouko: Suomen historia: Jääkaudesta Euroopan unioniin. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 2003.
  32. Tarkiainen 2000, s. 122.
  33. Pohjolan-Pirhonen, Helge: Suomen historia VII: Suomen historia 1523–1617. WSOY, 1960.
  34. Tarkiainen 2000, s. 130.
  35. Helsingin kaupungin historia 1 (vuoteen 1721). Helsingin kaupunki, 1950.
  36. Lindqvist 2016, s. 159.
  37. Keränen 2003, s. 155–156.
  38. Lindqvist 2016, s. 152 - 154.
  39. Lindqvist 2016, s. 182.
  40. King Gustav Vasa www.kungligaslotten.se. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  41. Gardell, Carl Johan: Myten om den gode Gustav Vasa Svenska Dagbladet. Viitattu 29.4.2008. (ruotsiksi) (maksumuurin takana)
  42. Ylikangas 2021, s. 132.
  43. Christensen, Else & Koll, Boris: Pohjolan valtias. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 4, s. 34–39. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  44. Ylikangas 2021, s. 100.
  45. Lindqvist 2016, s. 110 - 121.
  46. Lindqvist 2016, s. 152.
  47. Lindqvist 2016, s. 123.
  48. Tegenborg Falkdalen, Karin: Vasadrottningen, s. 61 - 74. Historiska Media, 2015. ISBN 978-91-7545-449-8. (ruotsiksi)
  49. Lindqvist 2016, s. 124–132.

    Kirjallisuutta
    • Larsson, Lars-Olof: Gustav Vasa - landsfader eller tyrann? Prisma, 2002. ISBN 91-518-3904-0. (ruotsiksi)
    • Larsson, Olle: Gustav Vasa : en furste bland furstar. Historiska media, 2020. ISBN 978-91-7789-335-6. (ruotsiksi)
    • Lindqvist, Herman: Historien om Sverige : Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar. Norstedt, 1993. ISBN 91-1-912652-2. (ruotsiksi)
    • Ringmar, Richard: Gustaf Eriksson Vasa: Kung, kamrer, koncernchef. Återblick på en monark av Guds nåde. Atlantis, 2002. ISBN 91-7486-647-8. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    • Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I: Ruotsin vapauttaja ja II: Aurinko laskee vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergista.
    • Gustav I Vasa hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
    • Gustav I. Svenskt biografiskt lexikon. (ruotsiksi)
    Edeltäjä:
    Kristian II    		 Ruotsin valtionhoitaja
    1521–1523
    Ruotsin kuningas
    1523–1560    		 Seuraaja:
    Eerik XIV

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.